maanantai 26. elokuuta 2013

Kuhan jigaan!

Kuhan jigaus on tyypillisesti palkitsevinta keväällä ja syksyllä jolloin kuhia tavoittaa rannasta, syvänteiden penkoilta ja pattien läheisyydestä. Keskikesälläkin kuhaa kyllä jigaamalla saa mutta silloin toimii tehokkaammin ns. vertikaalijigaus koska kuhat ovat valuneet syvänteisiin ja oleilevat siellä jossain välivedessä. Tällöin kuhat tavoittaa helpommin joko uistelemalla tai vertikaalijigaamalla. Vertikaalijigaushan on nykyaikainen muoti-ilmiö, samaa hommaa tehtiin jo 20 vuotta sitten mutta silloin sitä kutsuttiin veneestä pilkkimiseksi. Tosin täytyy muistaa että nykyisillä luotaimilla yms. varusteilla vertikaalijigaus on todellista täsmäkalastusta.
Ruotsin puolella mm. Kristian Keskitalon johdolla ko lajista on tullut jo todella suosittua ja onhan se tehokas kalastusmuoto. Jonkin verran tulee muutenkin seurattua länsinaapurimme kalastusrintamaa ja taas kerran ei voi kuin ihaillen todeta kuinka hienosti siellä kalavesiä hoidetaan.

Menneenä viikonloppuna käytiin testaamassa josko kuhat alkaisivat jo löytymään taas tutuilta Näsijärven ottipenkoilta.
Liikkeelle lähdettiin tällä kertaa jo ennen sitä kuuluisaa kukonlaulua jotta oltaisiin pelipaikoilla heti auringonnousun aikaan. Syksyn tulo alkaa todella tuntumaan kun matkalla satamaan auton mittari näytti alimmillaan +4 astetta.

Aamu
Satamasta kun päästiin oli maisemat kerrassaan upeat. Järvellä leijaili aavemainen usva ja nousevan auringon kajo heijasteli pilviverhon takaa.
Aamun aikana kartoitettiin useampi potentiaalinen ottipaikka lävitse ja lupaavia kaikuja löytyi monesta paikkaa, pääsääntöisesti kala oli kuitenkin vielä hieman irti pohjasta mutta odotettavissa oli että nouseva aurinko saa ne painumaan pohjaan meidän jigiemme ulottuville.

Auringonnousu
Tärppejä alkoi tulemaan mutta otti oli selkeästi kovin varovaista ja monesti kalat kävivät ainoastaan pökkäämässä jigiä.
Paikkaa ja jigejä vaihdettiin ahkerasti ja kalojakin alkoi nousemaan mukavaan tahtiin. Taas kerran yksi ottipaikka hiljeni kuin seinään jolloin osattiin jo odottaakin mitä tulee tapahtumaan. Eipä aikaakaan kun isohko vihernieriä kävi veneessämme vierailulla. Tämän jälkeen alkoivat taas kuhatkin napsimaan pyyntöjämme.

Iltapäivän puolella alkoivat hieman isommalla rungolla ja kovemmalla uinnilla varustetut jigit kelpaamaan kun kuhat iskivät paikoin todella hanakasti pyytöihimme. Ruokakaloiksi valikoitiin sopevat yksilöt ja loput laitettiin takaisin järveen kasvamaan.
Ottikone ja alamitta
Parhailla ottipaikoilla oli vettä 8-9m, jokusia haja kaloja saatiin tuolta 6m hujakoilta mutta isommat massat olivat selvästi syvemmällä. Paikoin kalaa oli kaiussa hurjia määriä ja näiltä paikoilta kalaa tuli aluksi likipitäen joka heitolla.
Väreistä toimi parhaiten melko hillityt ja luonnonmukaiset sävyt.

Kalapäivän aikana tuli jo hieman harjoiteltua kuvaamista uudella Lumia 1020 älypuhelimella joka on ylivoimaisesti paras puhelin mitä markkinoilta tällä hetkellä löytyy. Kuvailin vain automaatti asetuksilla mutta kelvollista jälkeä näytti syntyvän. Puhelimessa on Pro camera softa jolla pystyy helposti säätämään kennon eri parametrejä. Nyt voi tavallisen kameran jättää kotiin kun 41Mpixelin Pure View kamera kulkee aina matkassa.





maanantai 19. elokuuta 2013

Taksidermia

Tylsänä talvi-iltana jossain sosiaalisen median syövereissä törmäsin upeisiin kuviin täytetyistä kaloista. Tutkailtuani kuvia tarkemmin huomasin että näiden hienojen taideteosten takana oli J-P Kuoppala joka näytti vielä asustelevan tässä lähettyvillä.
Samantien syttyi lamppu päässä ja oli mentävä kaivamaan pakastimen alimpia lokeroita ja sieltähän se löytyi, nimittäin jo vuonna 2006 saatu 7,2kg taimenen pää.
Tuolloin pistin pelkän pään pakkaseen ja ajattelin josko siitä jotain joskus saisi aikaan. Useammankin kerran mm. muuttojen yhteydessä on ollut liki että pää lentää roskikseen mutta onneksi sitä on tullut siellä säästeltyä.

Laitoin hetimiten mailia J-P:lle ja sovimme että pää laitetaan työnalle tai ainakin katsotaan onko noin pitkään pakkasessa olleesta päästä vielä jotain tehtävissä.
Kalan väsyttäjäkin kun sattuu sopivasti täyttämään tasavuosia niin tuostahan syntyisi upea lahja.

Heinäkuussa asia sitten palasi mieleen kun tuli kutsu syntymäpäiville ja kiikutin pään pikaisesti J-P:lle joka otti sen heti työnalle. Tekemisen tueksi lähetin säköpostilla kuvia kalasta ja annoin omastapuolestani vapaat kädet maestrolle toteutuksen suhteen.

Alla lyhyesti J-P:n selostusta eri työvaiheista kuvien kera.

Koska käytettävissä oli vain pelkkä pää,tehtiin vartalo uudestaan uretaanista ja muovailusavesta. Saveen muotoiltiin erityisellä' työkalulla myös suomut sekä muita yksityiskohtia.

 
Kun pää+vartalo oli valmis aloitettiin muotin ottaminen päällystämällä koko pää xyleenii                     ohennetulla silikonilla ohuelti. Kun tämä pinta oli kuiva lisättiin vielä toinen ohut kerros. Tämän päälle laitettiin akryylimaalilla vahvennettua silikonia paksumpi kerros. Koko komeus laitettiin yön yli kuivumaan.

Koska silikonmuotti on löysä materiaalin ohuudesta ja joustavuudesta johtuen,täytyy valua varten tehdä niinsanottu emämuotti eli muotoa tukeva muotti. Tämä tapahtui autopakkelilla vuoraten silikoninen muotti. Autopakkelimuotti halkaistiin ennen täydellistä kovettumista kahteen osaan.


Valu on tehty ja tukimuotti on poistettu silikonimuotin päältä. Silikonimuotin sisällä näkyy valos,joka on autopakkelin ja epoksihartsin sekoitusta.


Valmis valos on irroitettu muotista.


Valos on saanut pohjamaalin ja siitä on siistitty ylimääräisiä ja virheellisiä valupartikkeleita. Pohjamaali on hiottu pois teräsvillalla,jotta tumma maali jää vain kaikkiin pään syvimpiin kohtiin luoden kolmiulotteisuutta ja elävyyttä.

 

Evä kiinnitetty ja pohjamaalaus tehty. Nyt vuorossa yksi työläimmistä vaiheista,suomujen maalaaminen. Lohikaloilla täytyy jokainen suomu maalata yksitellen,jotta pinnasta tulee eloisa ja luonnollisen näköinen. Pään sisään on ruiskutettu uretaania vahvistamaan rakennetta ja helpottamaan silmien asennusta.
 

Tässä näkee selkeästi miten suomujen yksitellen maalaaminen herättää pinnan "eloon"...


Maalus viimeistelyineen ja pienine yksityiskohtineen tehty ja ensimmäinen lakkakerros pinnalle ruiskutettuna. Vielä taustalevyn teko ja kalanpään kiinnittäminen siihen lakan kuivuttua. Maalauksessa käytetään apuna valokuvia,jotta oikeat sävyt saadaan luotua uudelleen.


Kalanpää on kaikkien vaiheitten jälkeen valmis ripustettavaksi seinälle. Omistaja on toivonmukaan ylpeä ikuisesta muistosta hienon kalaretken tiimoilta. Helpommin tämä projekti olisi syntynyt mikäli kala olisi katkaistu etummaisten evien takaa ja vartaloa olisi ollut mukana,mutta kun konstit osaa saa pelkästä päästäkin tehtyä kauniin muistoesineen!


Taimenen pää onnistui kyllä yli odotusten ja nyt upea kalanpää on väsyttäjänsä mökin seinällä.

Voin varauksetta suositella J-P:n palveluita mikäli innostuit vaikkapa oman ennätyskalasi jalostamisesta muistoesineeksi.

yhteystiedot: jpkuoppala@gmail.com

maanantai 12. elokuuta 2013

Kesäkalastusta

Kesälomat alkaa olemaan lusittu joten pikkuhiljaa alkanee taas löytyä aikaa kalastelullekin kun muumimaailmat alkaa olemaan kierrettynä :)
Lomillakin toki ollaan aikaa vesillä vietetty mutta kuluneena suvena ollaan enemmän oltu vesillä päiväsaikaan ja useammankin kerran koko perheen voimin jotta juniori on päässyt totuttelemaan vesillä oloon, veneilyyn ja kalastukseenkin.

Jäätelö tauolla Sääksmäellä.
Näsijärvellä ollaan käyty nyt kuha-aikaan jokunen kerta, lähinnä ylävesillä joko uistelemassa tai jigaamassa. Kalaa on tullut vaihtelevasti mutta huonoimmillakin reissuilla ollaan kuitenkin kohdekaloja saatu joten siinä mielessä pitänee olla vähintäänkin tyytyväinen.
Oikein hyvällä syönnillä on laukuritkin päässeet loppumaan joten viimeistään ensi suvena pitänee varastoja täydentää.
Näsijärvestä on tänäkin kesänä nostettu paljon isoa, yli 5kg, kuhaa jota järvessä tuntuu olevan hyvinkin runsaasti. Suurin kuha mitä olen kuullut saadun on ollut 8,5kg  mutta en yhtään ihmettele vaikka suurempiakin olisi tullut, itseasiassa olen jo pitkään odottanut että koska kuuluu ensimmäisestä vapavälinein saadusta yli 10kg kuhasta.
Tunnetustihan ne irtipäässeet ovat niitä isoimpia jotka vaan kasvavat vuosien saatossa kun tarinoita kerrotaan mutta täytyy sanoa että kahdesti olen pidellyt Näsijärvellä todella isoa kuhaa mutta molemmat taistot ovat päättyneet vastapuolen voittoon.

Ahne kuhan alku.
Vanajan puolelle ollaan kovasti oltu tänäkin vuonna menossa mutta ollaan nyt kuitenkin päästy vasta tuonne Akaan vesille. Toijalan satama kun on lähellä kotinurkkia niin siitä on ollut helppo lähteä vesille kun veneelle ei otettu mistään omaa satamapaikkaa vaan trailerin kanssa ollaan kuljettu milloin minnekin.
Rauttunselältä ollaan saatu jonkin verran kalaa mutta pääasiassa isoja haukia joita tässä vesistössä tuntuu piisaavan. Isoja haukia on saatu matalasta ja syvästä ja itseasiassa ihan jokapaikasta. Ei siis ihme että täällä kisattava Häme Cup:n viimeinen osakilpailu kantaa nimeä tappajahauki uistelu.
Kuhat ovat löytyneet viime aikoina varsin matalasta vedestä, sama ilmiö on joinain vuosina toistunut  Näsijärvelläkin. 

Tärppiä odotellessa.
Pikkuhiljaa aletaan taas kulkemaan kohti syksyä ja täytyy sanoa että kalastuksellisessa mielessä sitä ollaankin jo odotettu. Kuhan kalastus on ihan mukavaa ja leppoisaa hommaa kesäkuumalla mutta allekirjoittanut viihtyy kalavesillä kyllä ehdottomasti paremmin kun vedet viilenevät ja päästään aloittamaan jalokalan pyynti täkyraksilla. Raksikalastus ylipäätään on ehdottomasti allekirjoittaneen suosikki kalastus muoto. Jalokalan pyynnissä on muutenkin paremmat mahdollisuudet päästä paremmin nauttimaan itse taistelusta kalan kanssa. Isojenkin kuhien väsytys kun muistuttaa enempi tiiliskiven perässä vetoa.Merilohen kalastuksen jälkeen tämä kuhakausi on nykyään enempi sellaista väliaikaa joka tarjoaakin oivalliset puitteet veneilyyn ja vesillä oloon leppoisissa merkeissä.
Pikkuhiljaa vesien viilentyessä kuhatkin poistuvat välivedestä ja valujat penkkoihin hieman syvemmälle jolloin ovat taas paremmin jigimiesten ulottuvilla. Jigaamassa olisi tarkoitus itsekin päästä jokunen kerta syksyn mittaan käymään.

Raksitapsien sitomista varmaankin pikapuoliin jo aloitellaan ja tulevana syksynä on tarkoitus kalastella taas hieman eri tavalla kuin aiemmin. Myöskin välinepuolella tehdään pieniä kokeiluja joista sitten lisää syksyn mittaan.

Näsijärven Lohikunkku kilpailu lähestyy ja tulevana syksynä tämä treffi henkinen tapahtuma järjestetään 2.11.2013 Maisansalossa. Kalastuksen jälkeen on halukkailla mahdollisuus juhlalounaaseen ravintola Maisassa ja tämän päälle vielä nautitaan rantasaunan löylyistä.
Lähiaikoina pitäisi askelmerkit tarkentua joten laitan sitten tännekin lisäinfoa tapahtumasta.