Veneitä

Viimeistään helmikuussa iskee taas venekuume kun perinteisesti vieraillaan venemessuilla. Kevätauringon paistaessa tämä  tauti ei yleensä ainakaan helpota.
Monenlaisilla veneillä, niin omilla kuin kavereidenkin, on vesillä tullut oltua. Pikkuhiljaa vaatimustaso on kasvanut ja tietysti myös tarpeet ovat muuttuneet harrastuksen kehittyessä.

Ensimmäinen vene jolla itse aloittelin kalastamisen oli vaarini puinen soutuvene jolla kävimme kotipuolen pienellä Vuorijärvellä haukia ja ahvenia kalastamassa -80-luvulla. Sittemmin vene taidettiin varastaa ja oli aika hommata oma vene.
Vanhempani hankkivat meille Parlaksen lasikuituisen soutuveneen joka palveli monta vuotta ja on itse asiassa vieläkin käytössä. Vanha kaksitahtinen Yamaha hommattiin tähän veneeseen jossain kohtaa soutajaa tuuraamaan.
Seuraava vene oli edelleen lasikuituinen mutta kaikinpuolin isompi ja tasaperäinen. Tähän veneeseen hankittiin Hondan 5hv nelitahtimoottori ja vapatelineitäkin oli jo muistaakseni kuudelle vavalle. Tällä veneellä käytiin joskus jopa Kumlingessa meritaimenta pyytämässä ja hyvin sillä sielläkin pärjättiin, ainoastaan potkurin sokat meinasivat loppua kun kolisteltiin rantakivikoissa.

Elokuinen yö

-90-luvun puolivälin paikkeilla kaverini osti alumiinisen Busterin ja tähän 25hv nelitahti Hondan, tässä veneessä oli sitten ensimmäinen takila ja kaikuluotain yms. herkut joita siihen asti oli ainoastaan lehtien sivuilla ihailtu, nyt oli harrastuksessa hypätty ihan uusiin sfääreihin. Rattiohjaus oli jotain käsittämättömän hienoa, Willen pikkuplaanareista ja Scottyn takilasta puhumattakaan. Tähän veneeseen nousi lukematon määrä kuhia Aurejärven seliltä.

Opiskeluvuosien jälkeen tuli vihdoin aika hommata itsellenikin ensimmäinen "oikea" uisteluvene, Silver Hawk Yamahan 60hv nelitahti koneella. Silverin oston myötä aloitettiin perinteeksi muodostuneet kalareissut Länsinaapuriin kun kalusto oli vihdoin kyllin turvallista liikuttavaksi isoilla vesillä. Silveri oli kyllä kaikinpuolin hyvä vene ja kelpaisi edelleenkin etenkin heittokalastukseen enemmän kuin hyvin. Jos nyt hankkisin ko. veneen niin varustaisin sen vähintään 80hv moottorilla.

Sjötorpin satamassa.

Samaan aikaan vanhempani hankkivat Silverin Beaverin 40hv Yamahalla joka palvelee edelleen perhepiirissä.
Beaver on itseasiassa  vallan mainio vene kalastuskäyttöön sisävesille 1-2 kalastajalle. Vene on miellyttävä ajaa ja Yamahan tehot enemmän kuin riittävät tämän kokoluokan veneeseen. Kesäinen vesisuksien veto onnistuu hyvin tällä paketilla. Keulamoottorin lisäyksellä tästä saisi erittäin toimivan pelin jigikalastukseen.

Beaver

Beaverin jälkeen isäni hankki Silver Doradon jolla kalastelemme pääosin sisävesillä mutta olemme tuolla veneellä olleet mm. Ahvenanmerellä sekä viime keväänä Hasslössä. Doradon peräpeilissä roikkuva mercuryn 100hv moottori pitää huolen vallan liukkaista siirtymistä. Dorado on loistava vene uistelukäyttöön 1-2 hengelle, useampikin mahtuu mutta aktiiviseen kalasteluun tilat riittävät kerrallaan kahdelle hengelle. Tämä vene on aina trailerilla jolloin mm. läpikäveltävyys on erittäin hyvä ominaisuus kun venettä lasketaan usein myös sellaisilta luiskilta joissa ei laituria ole.

Dorado Hasslön satamassa.

Vänernin reissujen myötä alkoi myöskin merilohen uistelu kiinnostamaan ja pikkuhiljaa isomman hytillisen veneen hankkiminen oli ajankohtaista.

Seuraavaksi veneekseni valikoitui Örnvik Pilothouse 580 joka vakuutti erityisesti loistavilla kansitiloillaan. Läntisessä naapurissa näitä veneitä oli jo aika paljon ja olin yhteyksissä sinnekin suuntaan muutamaan ko. veneen omistajaan. Lisäksi muutamilta suomalaisilta sain vahvan osta suosituksen joten kaupat lyötiin lukkoon Vääksyn Konepisteessä.
Tähän veneeseen on sittemmin asennettu plotteri, luotain, vhf-radio, go-light, webasto, autopilotti, sähkötakilat jne.

Pilothouse 580 Yövedellä.

Pilothouse tarjoaa poikkeuksellisen isot kansitilat kokoluokassaan ja vene on kaikinpuolin erittäin vakaa. Merikelpoisuus on moneen kertaan tullut todistettua kun ollaan oltu isoilla järvillä ja merellä todella kovissakin keleissä. Kajuutassa mahtuu kaksi aikuista yöpymään ja pieni pentteri mahdollistaa ruokahuollon sujuvuuden.
Vene on palvellut enemmän kuin hyvin mutta kyllä tässä ollaan jo seuraavaakin alustaa kuumeisesti mietitty...

2014

Vuosi vaihtui epätavallisen leudossa säässä, itseasiassa koko kulunut vuosi 2013 oli epätavallisen lämmin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi, suurimmassa osassssa suomea 1-2 astetta. Hellepäiviä oli 16 enemmän kuin tavallisesti ja loppuvuosi muistetaan myös muutamista melko kovista myrskyistä.
Leudosta säästä johtuen myös isommat järvet ovat pysyneet auki joten avovesikausi on jatkunut monin paikoin vuoden 2014 puolelle.

Vuodenvaihde Lumia 1020 takaa katsottuna.

Vuoden 2014 ensimmäinen uistelupäivä tuli vietettyä sunnuntaina ja kohteena tietysti Näsijärvi. Ilmapuntari lupaili ihan hyvää joten eteläpään luiskalta lähdettiin toiveikkaana hanat auki heti aamusta kohti vetoalueeksi edellisenä iltana valittua aluetta.

Luiskalla.

Takiloiden uudet kuulahakaset jäivät autoon joten ne olivat pelistä poissa, kaikki salakat viritettiin täten plaanareiden taakse. Näin kylmässä vedessä uistelu on monesti ollut melko hankalaa, kalojen ollessa täysin hukassa, joten painotusta laitettiin laajalla skaalalla välille 8g-140g. Aamupäivä oli rauhallista ja kului kahvia juodessa ja uusia virityksiä testaillessa. Veden lämmöt olivat 0,7-0,8 Navman astetta joten päätin kääntää takaisin aloituspisteeseen jossa vesi oli ollut hieman lämpimämpää.

Aurinkokin näyttäytyi.

Ennen puoltapäivää aurinkokin näyttäytyi hetken ja paineiden ollessa nousussa toivoa jalokalojen aktivoitumisesta oli ilmassa. Pääsin takaisin paikalle jossa veden lämpötila nousi 1,3 asteeseen ja hetki tämän jälkeen ensimmäinen järvilohi ilmoitti olemassa olostaan kun ulommainen pikkuplaanari pakitti. Kromi Purple Black huppu isohkolla salakalla ja 12g painolla osoitti jälleen kerran toimivuutensa. Samaan aikaan myös vieressä uinutta salakkaa vietiin.
Tästä alkoi kiivas puolituntinen kun lohet kävivät hanakasti salakoihin pintakalvon tuntumassa, isommilla punteilla painotetut salakat saivat uida rauhassa.
Vapautin kaikki kalat vedessä joten tarkkoja mittoja ei tullut taaskaan otettua, pääsääntöisesti kalat olivat niitä tavallisia 40-50cm välillä olevia järvilohia mutta yksi hieman parempikin yksilö kävi näytillä. Taimenia en tältä alueelta tavannut.
Lyhyen mutta kiivaan syöntipiikin jälkeen jälleen hiljeni. Kamoja ylös nostaessani huomasin että vielä kahdessa salakassa oli selvät jäljet iskuista mutta eivät olleet pysyneet kiinni.

Tulevalle viikonlopulle ennustetaan vihdoin pakkasia joten saattaapi olla että uistelut on nyt hetkeksi uisteltu.

Vihdoinkin kylmenee.

Näsijärven Lohikalayhdistyksen vuoden 2014 jäsenkortit ovat menneet painoon joten nyt on hyvä hetki lunastaa jäsenyys ja samalla kertaa hoitaa Näsijärven kalastusluvatkin plakkariin:

Jäseneksi Näsijärven Lohikalayhdistykseen