maanantai 25. toukokuuta 2015

Turvallisesti vesille -pelastautumispukujen päivitys.

Turvallisuus tekijät nousivat  aikanaan etusijalle kun aloitettiin kulkemaan isoilla vesillä ja merialueella lohien perässä. Keväisin ja loppukaudesta vedet ovat kylmiä ja näinollen sinne joutuessa hengenvaarallisia. Veden lämpöjen olleessa muutamia asteita on päivänselvää että pelkät kelluntavälineet kelluttavat ainoastaan ruumiin rantaan. Tuolloin tuli ajankohtaiseksi hankkia pelastautumispuvut.
Pukuja hankittaessa en edes ajatellut muita vaihtoehtoja kuin kotimaista tuotantoa olevia Ursukin malleja. Ursukin toiminta alkoi jo vuonna 1964 Turussa jossa toiminta siis jatkuu tänäkin päivänä.
Hankimme tuolloin Ursuit Sea Horse pelastautumispuvut sekä erittäin kylmillä säillä alle laitettavat Finnfill aluspuvut. Sea Horse malli lieneekin tuttu hyvin monelle kalastajalle. Sea Horset varustettiin tehtaalla lämpösaappaalla sekä sepalusketjulla.


Ursuit, pelastautumispukujen ykkönen.

Tänä keväänä tuli ajankohtaiseksi päivittää puvut. Nykyisin oma kalastukseni on lähes sataprosenttisesti veneestä tapahtuvaa jolloin kaipasin puvulta uusia ominaisuuksia. Halusin ns. sukkamallin jolloin käyttäjä voi tilanteen mukaan valita sopivan jalkineen. Vetouistelussa tai veneestä tapahtuvassa heittokalastuksessa saappaat ovat mielstäni täysin turhat. Kevätauringon lämmittäessä merellä on mukava pukea jotkut vähemmän hiostavat jalkineet.
Halusin myös että uusi puku olisi kaksiosainen jolloin takki voidaan pukea vasta esimerkiksi satamasta irrottautuessa. Koko puvulla veneenlaskussa ja/tai muissa satama manöövereissä tulee äkkiä kuuma.

Tammikuussa testasin Simriksessä parin päivän ajan Ursuit Gemino Operative 4-Tex pukua ja valinta oli sillä selvä. Kaksi osainen kuivapuku on valmistettu 4-Tex kankaasta joka koostuu neljästä kerroksesta. Materiaali on hengittävää mutta silti täysin vesitiivistä. Puvusta löytyy mm. riittävästi roisketiiviitä taskuja, lahje- ja rannekiristimet, fleece-kankaalla vuorattu korkea lämpökaulus, tuulihuppu jne.

Gemino testissä Simriksessä tammikuussa 2015.

Puku tuntuu päällä erittäin mukavalta ja huomaamattomalta. Esimerkiksi kelluntahaalareihin verrattuna käyttömukavuus on aivan eri tasolla -puhumattakaan puvun turvallisuudesta.

Vanhat Finnfill aluspuvut olivat meillä edelleen erittäin hyvässä kunnossa joten ne toimivat jatkossakin Geminon kaverina. Lisäksi hankittiin huippuluokan Ursuit Comfort hydro 300N automaattipaukkuliivit. 

Turvallisuuteen liittyvät varusteet ovat meillä etusijalla ja näiden suhteen emme tee kompromissejä, siksi Ursuit!

Lisätietoja ko. puvusta sekä Ursukin koko mallistosta löydät valmistajan sivuilta:

http://www.ursuk.fi/

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Jigikauden avaus.

Jigikausi päästiin vihdoin avaamaan menneellä viikolla. Kauden avaus suoritettiin perinteisesti kotoisalla Aurejärvellä jossa olemme kalastaneet kuhaa menestyksekkäästi jo melko pienestä pojasta lähtien. Karu, kivinen ja erämaamainen Aurejärvi on yksi hienoimmista järvistä ja siellä täytyy vuosittain jokunen reissu heittää jigaten ja uistellen. Kuhakanta on hyvä ja maisemat hienot -voiko kohteelta enempää vaatiakaan.

Aurejärvi.

Oma jigaukseen soveltuva busterimme on vielä työnalla joten reissu heitettiin kaverin veneellä. Busteria päivitetään ja ehostetaan erityisesti jigaukseen soveltuvaksi ja jahka projekti valmistuu tehdään prosessista jonkinlainen kuvaus tännekin.

Keli oli vielä melkoisen viileä ja purevuutta lisäsi pohjoisen puolelle kääntynyt tuuli. Vesi oli vasta reilut 7 astetta joten millekkään hirmusyönnille ei uskottu osuvamme. Ajoittain kuitenkin aurinko tuli esiin ja muutti ilmanalaa heti mukavammaksi.
Kalat tuntuivat olevan odotetusti melko passiivisia. Syvemmästä vedestä emme saaneet lupaavista kaiuista huolimatta tärppiäkään vaan kaikki vähänkin aktiiviset kalat löytyivät 5-6m vedestä. Aurejärvellä useimmiten kuhat saadaan tuosta samasta syvyydestä keliin ja vuodenaikaan katsomatta.

Mittakaloja.

Kalat kelpuuttivat hyvin haljun värisiä jigejä joissa piti lisäksi olla hyvinkin rauhallinen ja eleetön uinti. Perinteinen Lunker Cityn Fin-S Fish vertikaalijigi heitettynä toimi tälläkin kertaa antaen paitsi kuhia myös useamman hauen.  Kalajigejä paremmin toimivat mato/toukka jigit jotka myös vaativat hyvin eleetöntä ja hidasta uittoa.

Lunker City Fin-S fish.

Poikkeuksellisesti onnistuin kauden avausreissulla saamaan ensimmäisen kontaktin veneeseen asti, yleensä talven jälkeen vastaisku on sen verran myöhässä että kala vetää pidemmän korren.

Kalat eivät tuntuneet olevan aktiivisia ja töitä sai tehdä tosissaan jotta kaloja löydettiin ja saatiin vielä ottamaankin jigeihimme. Päivän mittaan ahkerasti paikkaa vaihtamalla löysimme kuitenkin mukavat mittakalat. Talven jälkeen ensimmäiset kuhafileet maistuivat jälleen poikkeuksellisen herkullisilta, tästä on hyvä jatkaa. 







keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Vetouisteluvenettä rakentamaan, osa 6

Alunperin ajatuksena oli jättää autopilotin asennus ammattilaisille mutta lopulta sekin päätettiin suorittaa itse. Hydrauliikkapuolen termit, liittimet, lyhenteet ja kierteet olivat itselleni täyttä hepreaa joten alkuun menikin aikaa että aiheesta pääsi jotenkin kartalle. Pikku hiljaa asiat alkoivat kuitenkin hahmottumaan ja päästiin suunnittelemaan itse asennusta. 

Lowrancen autopilotin mukana tulee kaikki tarpeellinen pilotin kytkemiseksi hydrauli ohajukseen. Paketissa on mukana T-haarat päälinjoihin, suora liitin paluulinjalle, noin 75cm pitkät letkut sekä hydraulikka öljyt. Kun pumpun asentaa riittävän lähelle rumpua esimerkiksi pulpetin sisälle pärjää tällä paketilla vallan mainiosti. Paketin sisältä löytyy tietysti myös kaikki muut asennuksessa tarvittavat johdot, liittimet ja tarvikkeet.  


Pääkomponentit: NAC-1 tietokone, pumppu, POINT-1 suunta-antenni.

Omassa veneessäni halusin sijoittaa pilotin pumpun ruumaan. Pulpetissa pumpulle ei olisi ollut tilaa ja toisekseen halusin pumpun pois kabiinista mahdollisten äänienkin takia. Veneessäni on Ultraflexin ohjaus joten tilasin Maritimistä muutamia omassa asennuksessani tarvittavia Ultraflexin osia.

johdonpäät, T-haarat, lähtöliittimet, letkua ja öljyä.

Ohjauksen päälinjat menevät ruumassa ja olivat siellä helposti saatavilla. Alkuperäiset letkut piti kuitenkin katkaista jotta niihin saatiin asennettua tarvittavat T-haarat. Ultraflexiltä löytyy onneksi letkunpäitä jotka voidaan helposti ja luotettavasti liittää katkaistujen letkujen päihin.

T-haarat pumpulle.

Pumpulle katsottiin ruumasta sellainen paikka että pystyttiin hyödyntämään Lowrancen mukana tulleita letkuja. Ainoastaan paluulinjaan tarvittiin uusi letku koska ruumasta tulee matkaa ohjausrummulle jokunen metri eikä paketin mukana tullutta paluulinjaa voitu näin ollen hyödyntää. 

Pumppu ruumassa, kumitassut jalkojen alla.

Maritimistä tilattiin samalla kertaa Ultraflexin hydrauliikka letkua josta saatiin värkättyä tuo puuttuva paluulinjan letku. Paluulinjan letkuliitos toteutettiin helmiliitoksena rummulla ja pumpun päässä. Helmiliitoksia ei kaikki pidä kovinkaan luotettavina mutta paineettomassa paluulinjassa sitä uskaltaa ainakin käyttää. Helmiliitoksia käytetään hyvin yleisesti teollisuudessa paljon korkeammillakin paineilla joten oikein tehtynä liitos lienee luotettava. 

Autopilotin "äly" sijoitettiin niin ikään veneen ruumaan vasempaan ylälaitaan jossa se on hyvin suojassa ruumassa olevilta muilta tavaroilta ja ruuman kannen välistä mahdollisesti tulevalta suoralta kosteudelta. POINT-1 suunta-antenni sijoitettiin hytin lattiapinnan alapuolelle pituus- ja leveys suunnassa keskelle venettä. Sijoituksessa tulee huomioida että mitään metallisia/magneettisia häiriölähteitä ei tuoda lähelle kompassia.
Pulpettiin mittariston viereen sijoitettiin Auto/Stand-by kytkin josta painamalla pilotin saa siis pois päältä. 

NAC-1 valmiina ruumassa.

Sekä NAC-1 tietokone että POINT-1 suunta-antenni liitettiin NMEA2000 tietoverkkoon mukana tulevilla johdoilla ja liittimillä. NAC-1 tarvitsee lisäksi 20A sulakkeella varustetun (tulee mukana) virransyötön johonka Auto/Stand-by kytkin myös kytketään. NAC-1 ja pumpun väliin kytkettiin mukana tullut piuha ja johdotus oli tätä myöten valmis -hyvin simppeliä ja nopeaa.

Auto/Stand-by kytkin mittareiden vieressä.

Varsinaisten asennusten jälkeen oli vuorossa toimivan ohjauksen kannalta hyvin oleellinen vaihe, ohjausjärjestelmän ilmaus. Ensin suoritettiin järjestelmän karkea öljyntäyttö ruoripumpulta öljyä lisäämällä. Tämän jälkeen aloitettiin varsinainen ilmaus. Ilmauksessa tarvitaan kaksi henkilöä. Toinen kaveri hoitaa ruorin kääntelyn ja öljyn lisäämisen ja toinen avaa ruoripumpun ilmausnipan. Järjestelmään syötetään öljyä ja ilmausnipasta sitä otetaan ulos. Ratin pyörittämistä ja öljyn läpi valuttamista jatketaan niin kauan kunnes mukana ei tule enään ilmaa. Tämän jälkeen tämä toistetaan toiseen suuntaan kääntämällä ja vastaavasti öljy kerätään talteen ruoripumpun toisesta päästä olevasta ilmausnipasta. Sama homma toistetaan sitten autopilotilla öljyä kierrättäen molempiin suuntiin. Lopuksi on paikallaan ilmata järjestelmä vielä kerran ruorista kääntämällä. 

Ilmauksen saattaa joutua uusimaan vielä pienen käytön jälkeen mutta ainakaan omassa veneessäni sille ei ole ensimmäisen uisteluviikon jälkeen ollut tarvetta.

Ilmauksen jälkeen jäljellä oli enään virtuaalisen peräsinkulma-anturin sekä POINT-1 suunta-antennin kalibrointi jotka molemmat sujuivat helposti näytön ohjeita seuraten.

Perämisen virtuaalianturin kalibrointi.

Heti kalibroinnin jälkeen aloitimme viikon uistelurupeaman merialueella ja tuulisista keleistä johtuen pilotti joutui heti kättelyssä kunnon tulikokeeseen. Pilotti toimi erittäin hyvin ja kovassakaan aallokossa ei ollut minkäänlaisia suunnanpito vaikeuksia.
Asennus oli loppujen lopuksi erittäin helppo homma ja laite toimii moitteetta -uskallan näillä eväillä suositella Lowrancen uutuutta autopilotin hankintaa harkitseville.
 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Sturkö 2015

Perinteisesti Vapun aikoihin startataan kohti Länsinaapurimme kalavesiä. Kolmannen kerran peräkkäin kohteeksi valikoitui Blekingen läänissä sijaitsevien Hasslön ja Sturkön saarten ympäristö. Ensimmäisellä reissullamme 2013 majoituimme Hasslön saarella.
Reissuraportti tuolta reissulta:
http://mansunmatkassa.blogspot.fi/2013/05/hasslo-2-1052013.html

Keväällä 2014 majapaikka löytyi Sturkön saaresta.
Reissuraportti tuolta reissulta:
http://mansunmatkassa.blogspot.fi/2014/05/blekinge-1-952014.html

Tänä keväänä suuntasimme samaiseen majoitukseen Sturkön saarella ja tälläkin kertaa matkaan lähti kolme venekuntaa. Poikkeuksellisesti lähdimme liikkeelle Helsingin satamasta Tallink Siljan aluksella.


Helsingin satamassa.

Samoihin aikoihin Sturkön saarelle saapui kolme muutakin tuttua Suomalaista venekuntaa. Viereisellä Aspön saarella majoittui niinikään useampi  Suomalainen venenkunta joten sinivalkoinen edustus oli melko vahva viikolla 19 jota pidetäänkin parhaana ajankohtana tavoittaa niitä suuria vaelluslohia Hasslön ympäristöstä.

Perille päästyämme tutkailimme säätietoja jotka näyttivät tällä kertaa lupaavan huomattavasti tuulisempiä päiviä kuin aikaisempina vuosina. Veneet laskettiin satamaan ja laiteltiin muutenkin kalustoa kuntoon. Uuden veneen varustelu meni ihan viime tinkaan ja viimeisiä asennuksia suoritettiin vielä paikanpäällä. Lowrancen autopilotin kalibrointi jäi myös tehtäväksi Sturkön vesillä. Kompassin kalibrointi sujui kuitenkin helposti ja testilenkin jälkeen totesimme kaiken olevan valmista seuraavan päivän kalastukselle -kunhan tuuli vain hieman rauhottuisi.

Sturkön satamassa.

Kalaan päästiin, joskin vain vajaaksi päiväksi kun tuuli jatkoi puhkumistaan. Kalat tuntuivat olevan kateissa eikä kunnollisia syöttikala parviakaan löydetty. Paikallisia haastateltaessa kävi selväksi että lohia ei alueelta juurikaan oltu saatu muutamia yksittäistapuksia lukuunottamatta. Kalat olivat siis vasta valumassa alueelle tai sitten ne menivät ohi jostain kaukaa ulkomereltä.

Seuraavatkin päivät jatkuivat tuulisina ja lähes yhtä kalattomina. Kalaa ei vaan tuntunut alueelle tulevan ja päivittäin suurin osa venekunnista veti tyhjää. Kovat tuulet ja tuulensuunnan muutokset sekoittivat pakkaa entisestään. Vesi oli yllättävän tasalämpöistä ja syöttikala parvet hukassa.
Yhtenä päivänä tuuli oli selvästi rauhoittunut ja kalastus oli heti huomattavasti mukavampaa ja helpompaa. Kalojakin nousi heti hieman paremmin veneisiin mutta edelleen suurelle osalle yrittäjistä osui tyhjä arpa.

C&R.

Loppuviikko sujui samoissa tuulisissa merkeissä.  Osa päivistä oli tynkiä koska kova aallokko ajoi miehet rantaan. Jokaisena päivänä kuitenkin päästiin yrittämään joskin muutamankin kerran olisi ehkäpä ollut viisaampaa pysyä rannassa. Keskituuli kun nousee 10m/s tai sen yli alkaa kalastus olla kaikkea muuta kuin mukavaa.

Tuplatärppi.

Aiempiin vuosiin verraten reissu oli kalastuksellisesti suuri pettymys, kalaa ei kerta kaikkiaan tuntunut alueella olevan. Oma venekuntani onnistui muutamia lohia saamaan mutta isomukset kiersivät tällä kertaa meidän veneen. Kaikki saamamme lohet olivat rasvaevällisiä ja näinollen saivat välittömästi vapautensa takaisin. Olosuhteisiin nähden täytyy näihinkin kaloihin olla tyytyväinen, samaan aikaa moni venekunta ei saanut sitä ensimmäistäkään. Turskia ja nokkahaukia taisi kuitenkin jokainen venekunta "päästä" kelailemaan.

C&R.

Suomalaisiin veneisiin kuitenkin osui muutamia isoja kaloja. Tapani & Co. olivat toista kertaa Sturkön vesillä ja he onnistuivat saamaan yhtenä päivänä upeat noin 17kg ja 19kg lohet jotka rasvaevänsä takia vapautettiin välittömästi takaisin mereen -onnittelut vielä tätäkin kautta hienoista kaloista! Aspön saaren venekunnilla oli myös muutamakin mukava onnistuminen.

19kg C&R.

Wild Water Fishingin Per Lundberg onnistui eräänä päivänä vihdoin yli 11 vuoden yritämisen jälkeen nappaamaan yli 20kg painavan lohen. Upealla luonnonkalalla oli painoa hulppeat 22,8kg ja kala siis vapautettiin pikaisen dokumentoinnin jälkeen paikallisten sääntöjen mukaisesti takaisin mereen.
Lohi nappasi plaanarissa 20g painon takana vedettyyn Watermelon väriseen Ismo Magnum uistimeen -Grattis Per & Peter.

Wild Water Fishingin Per:n opastamana saatu 22,8kg C&R.

Muuten reissu oli erittäin onnistunut, hyvässä seurassa reissaaminen on aina mukavaa. Iltaisin saatiin tälläkin kertaa nauttia mahtavia riistaruokia ja saunakin lämpesi päivittäin -lomaa parhaimmillaan.
Kiitokset Sturkössä mukana olleille sekä tietysti viereisen saaren venekunnille joidenka kanssa yhteyttä pidettiin VHF:n ja messengerin välityksellä.

Telttasauna lämpiää.

Uusi vene täytti kaikki odotukset ja sitä päästiinkin heti testaamaan vähän kovemmissa keleissä. Lowrancen uutuus autopilotti osoitti erinomaisen toimivuutensa kun viimeisenä päivänä uisteltiin 11m/s keskituulessa ilman minkäänlaisia ongelmia kurssin pidon suhteen. Muukin elektroniikka toimi odotetulla tavalla. Tutka tuli parina päivänä tarpeeseen kun merellä vallitsi sankka sumu -aivan ehdoton peli ulkomerellä kulkeville.
AIS tiedot välittyivät likellä liikkuvista aluksista plotterin näytölle ja tämä helpottaa jo hyvissä ajoin valitsemaan sopivan kurssin kun uistellaan liikennöityjen väylien läheisyydessä ulkomeren laidalla.


Rasvaevä tallella.

Kausi jatkuu kotimaassa ja onkin mielenkiintoista seurata kuinka kalaa nyt tulevina viikkoina nousee ahvenanmaalla ja pitkin rannikkoa -harjoitukset jatkuvat !