Rasvaevästä

Huoli lohikalakantojen jatkuvuudesta on noussut ihmisten tietoisuuteen viime vuosien aikana kovalla rytinällä. Vielä kymmenen vuotta sitten ei juuri kukaan puhunut rasvaevällisten lohien vapauttamisesta tai taimen purojen kunnostuksista.  Esimerkiksi uhanalaisen Saimaanlohen tulevaisuus on kuitenkin pahasti vaakalaudalla ja uudessa kalastuslaissa on säädetty useita kannan jatkuvuutta tukevia toimenpiteitä.

Saimaan Järvilohi, C&R.

Uuden kalastuslain myötä tuli ja tulee siis joukko uudistuksia jotka koskettavat kaikkia meitä lohikaloja kalsstavia kalamiehiä.  Yksi uudistuksista on vuoden 2017 alussa voimaan tuleva istukkaiden pakollinen rasvaeväleikkaus.

Rasvaeväleikkauksen takana on ajatus eriyttää kalastettavaksi tarkoitetut istutetut lohet alkuperäisistä luonnossa syntyneistä yksilöistä jotka esimerkiksi Saimaan lohen kohdalla ovat nyt täysin rauhoitettuja. 

Rasvaevälliset kalat ovat siis joko luonnossa syntyneitä tai jokialue istukkaita. Nämä yksilöt nousevat sukukypsinä kotijokeensa lisääntymään ja ovat siis äärimmäisen arvokkaita yksilöitä kannan tulevaisuuden kannalta. 

Rasvaeväleikatut kalat ovat kalastettavaksi tarkoitettuja istukkaita jotka istutetaan järvialueelle. Nämä yksilöt eivät pääsääntöisesti osaa vaeltaa virtavesiin lisääntymään ja ovat näinollen kannan jatkuvuuden kannalta merkityksettömiä. 

Järvilohen rasvaevä.

Taimenen on niinikään luokituksen mukaan uhanalainen laji. Rasvaevällinen taimen on kokonaan rauhoitettu mm. sisävesillä 64.00 N  leveyspiirin eteläpuolella.

Yllättävänkin monelle kalamiehelle taimenen ja järvilohen erottaminen toisistaan on vaikeaa ja esimerkiksi leikatun rasvaevän tunnistaminen tuottaa päänvaivaa. Alla erittäin hyvä linkki aiheesta:

http://www.jarvilohi.fi/fi/lajit/jarvilohi/tuntomerkit/

Pääsääntöisesti leikatun rasvaevän tunnistaa helposti mutta aina asia ei ole näin yksinkertainen. 

Otin yhteyttä Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jorma Piiroiseen ja kysyin häneltä tästä rasvaevästä ja sen mahdollisesta takaisin kasvusta eväleikkauksen jälkeen.  Alla Jorman vastaus aiheesta:

"Jos evä on leikattu selän linjaa myöten kokonaan pois, leikkauskohta arpeutuu eikä evä ala kasvaa uudelleen. Jos taas evä on leikkautunut osittain, se voi alkaa kasvaa melko nopeastikin uudestaan. Kun istukkaita on leikattavana tuhansittain, jää näitä osittain leikkautuneitakin joukkoon vaihtelevia määriä.  Mitä pienempi kala on evää leikattaessa, sitä varovaisemmin ja huolellisemmin leikkaus pitäisi tehdä, jotta uudelleenkasvua ei tapahtuisi.  

Uudelleen kasvanut rasvaevä on hennompi ja ohuempi kuin alkuperäinen olisi. Sitä ei ole helppo ainakaan silmin havaita, mutta sen voi tuntea sormillaan. Mitä kauemmin leikkauksesta on kulunut aikaa sitä täydellisemmin evä voi palautua lähes ennalleen, mutta tavallisimmin uudelleen kasvaneen rasvaevän evän muoto poikkeaa leikkaamattomasta rasvaevästä. 

Nuorilla lohikaloilla (1-vuotiaat) evän uusiutuminen voi olla nopeaakin ja jo saman kesän jälkeen voi esimerkiksi puolittain poistettu evä olla lähes alkuperäisen kokoinen. Kaksi- ja kolmivuotiailla istukkailla osittain leikkautuneen rasvaevän kasvuun kuluu kuitenkin ainakin 1-2 kasvukautta.

Olemme saaneet esimerkiksi järvilohen ja taimenen emokalapyynneissä isojakin kaloja, joilla poikasen leikatusta evästä ei ole kun pieni kyhmy rasvaevän tyven kohdalla. Ja toisaalta myös joitakin semmoisia kaloja, joilla evän muotoa ja kokoa suhteessa kalan kokoon on joutunut tarkastelemaan huolella, jotta eväleikkauksen on voinut tunnistaa.

Vaihtelua on siis paljon. Suurin osa eväleikkauksista on helppo tunnistaa, mutta vastaan tulee varmasti tapauksia, joissa tulkinta ei olekaan ihan itsestään selvää."

Meidän venekunnalle eväleikatut lohet tulivat tutuiksi aikapäiviä sitten Ruotsin Vänernillä vieraillessa. Omakohtaisten kokemusten mukaan eväleikatut kalat huomaa pääsääntöisesti heti ensivilkaisulla. Joillakin Vänernin lohilla oli kyllä isokokoinenkin rasvaevä mutta muoto paljasti heti että evä on kuitenkin joskus leikattu.

Vänernin järvilohia.

Mikäli asia epäilyttää esimerkiksi kotoisilla taimen vesillä, on helpoin ratkaisu laskea kala takaisin järveen ja odottaa seuravaa eväleikatun yksilön tärppiä.
Suomessa kalakantojen säätely esimerkiksi saaliskiintiöiden avulla on lapsen kengissä. Esimerkiksi Näsijärvelle myydään eniten virkistyskalastuslupia koko maassa joten on päivänselvää että lohikalakannat eivät kestä hurjaa papitusta. Jokaisen olisi suotavaa pitäytyä kohtuudessa ja hyvän päivän koittaessa myös niitä mittakaloja voi laskea takaisin kasvamaan. Näin loppuvuonna +60cm mittainen järvilohi tai taimen kasvaa hurjaa vauhtia ja on ensi vuonna jo todellinen kehukala.

Lohikunkku 2016

Näsijärven lohikalayhdistyksen luotsaama treffihenkinen Lohikunkku kilpailu käytiin jo viidennen kerran  lauantaina 5.11.2016 Maisansalon upeissa puitteissa Koljonselän ottipaikkojen äärellä.
Lohikunkusta on muodostunut hyvin suosittu tapahtuma ja olemme saaneet paljon toiveita järjestää majoitusta jotta pitkänmatkalaisetkin pääsisivät mukaan. Tälle vuodelle majoitus vihdoin järjestyi läheisestä Murikanrannasta. Pakettimatka lohikunkkuun sisälsi kaiken tarvittavan koko viikonlopulle ja kuutisenkymmentä majoittujaa saapuikin Perjantaina Murikanrantaan.

Maisansalon satama. (Kuva: Toni Raisio)

Useampi venekunta vietti perjantain järvellä ja muutamia komeita lohikaloja nousi veneisiin. Treenipäivän jälkeen halukkailla oli mahdollisuus ruokailla Maisan maistuvien burgereiden äärellä jonka jälkeen siirryttiin Murikanrantaan. Murikassa saunottiin ja Mutteriklubilla vietettiin iltaa. Illanvieton lomassa pidimme hyväntekeväisyys huutokaupan jonka tuotto ohjataan istutuksiin. Ensimmäinen huutokauppa tuotti mahtavat 1558e joten iso kiitos tavaraa lahjoittaneille ja etenkin huimiin huutoihin lähteneille osallistujille.

Huutokauppa Murikanrannassa tuotti 1558e.

Kilpailuun ilmoittautuminen alkoi totutusti lauantaina kello 07.00. Ilmoittautumisen yhteydessä yhdistys myi mm. täkykaloja sekä mitta- ja istutustarroja joidenka tuotto ohjataan kokonaisuudessaan lohikalakantojen tukemiseen. Yhteistyökumppanimme Katsofish oli myös paikanpäällä kauppaamassa tuotteitaan. Ilmoittautumisen jälkeen kaikille osallistuneille venekunnille tarjoiltiin aamukahvit ja sämpylät ravintola Maisan salissa.

Aamukahvi tarjoilut. 

Ensimmäisen kerran Lohikunkun historiassa talvi meinasi yllättää kalamiehet mutta varustauduimme kunnolla jotta kilpailu päästäisiin käymään muitta mutkitta. Laskuluiskaa suolattiin ahkerasti ja sitä pidettiin myös yöt lämpimänä routamattojen avulla. Iso kiitos Hämeen rakennuskone Oy:lle tarvittavan välineistön lainaamisesta. Radonpalvelut toi luiskalle järeää vetokalustoa joten pienemmilläkin vetureilla varustautuneet venekunnat saivat tarvittaessa apu.

Luiskalta. (Kuva: Toni Raisio)

Lauantai aamun -10 asteen pakkasesta huolimatta kilpailuun starttasi huikeat 110 venekuntaa, kuinkakohan paljon meitä olisikaan ollut vähänkään inhimillisemmällä kelillä. Nöyrät kiitokset kaikille osallistujille.

Koneet lämpiämässä. (Kuva: Toni Raisio)

Sääntöjen mukaan kaikkien venekuntien tuli olla rannassa kello 16.00 ja tämän jälkeen aloitettiin heti punnitus. Punnituksen lomassa tarjoiltiin Maisan isännän toimesta kaikille halukkaille grilli makkaraa. Taimenen (rasvaeväleikatun) ja järvilohen alamitta kisassa oli 61cm. Vain yksi kala punnittiin per venekunta ja suurin kala toi väsyttäjälleen Lohikunkku 2016 tittelin.

Mittakaloja. (Kuva: Toni Raisio)

Viime vuonna lanseerattu Pormestarin Lohi oli tänäkin vuonna haussa. Ensimmäinen kisamitan täyttävä lohikala tuli halutessaan ilmoittaa kilpailun johtajalle. Tämä kala lahjoitettiin paikanpäälle kutsutulle Tampereen kaupungin pormestarille. Anna-Kaisa Ikonen oli hyvin vaikuttunut Lohikunkku tapahtumasta ja Lohikalayhdistyksen roolista Näsijärven kehittämisessä -kiitokset tätäkin kautta vierailusta ja tervetuloa ensi kesänä mukaan kalareissulle.

Pormestarin Lohi. (Kuva: Toni Raisio)

Ennen varsinaista palkintojen jakoa Lohikalayhdistyksen yhteistyökumppani Katsofish lahjoitti jälleen keräämänsä rahapotin Näsijärven lohikala istutuksiin -hienoa toimintaa kotivesien hyväksi.

Katsofish lahjoitus.

Lohikunkku 2016Tulokset:

1. Lohex (Juhani Nieminen, Reima Saari) Järvilohi 3,59kg 69cm
2. Mansen kyykkyrykmentti (Antti Mäki-Jokela, Ari Heinonen, Panu Rapatti) Järvilohi 3,26kg 65cm
3. Team Koukkuniemi (Marko Pajunen, Toivo Riihiluoma, Kaido Kaubi) Järvilohi 3,23kg 68cm
4. Team Masterbait (Lassi Huhtala, Marjaana Ohralahti, Ari Räisänen, Laura Vettenranta)   Taimen           2,84kg 62cm (Pormestarin Lohi)
5. Iso-Lohikas (Mika Nikkanen, Toni Tuuri, Mikko Vuorela) Järvilohi 2,70kg 66cm

Palkitut venekunnat. (Kuva: Toni Raisio)

Kilpailuun osallistuvilla venekunnilla oli jälleen mahdollisuus liittyä Lohikunkku 2016 WhatsApp ryhmään.  Tämä toi jälleen hyvää pöhinää päivään ja tunnelmat välittyivät vesiltä mukavasti. Yhdistyksen media vastaava linkitti nämä vielä Facebookin liveseurantaan joten kotiin jääneetkin pystyivät seuraamaan tapahtumia lähes reaali ajassa. Tämä ryhmä jää elämään aina seuravan Lohikunkkuun saakka.

Pitkäaikainen yhteistyökumppani LähiTapiola lahjoitti jälleen yrityksensä väreissä olevan Jopon jonka uusi omistaja arvottiin heti punnituksen jälkeen paikalla olleiden keskuudesta.

Lähitapiolan lahjoittama Jopo.

Pirkanmaan meripelastusseura saapui myös paikalle jo ennen aamun starttia ja partioi vesillä koko tapahtuman ajan. Muutamia vastoinkäymisiä vesillä koettiin mutta tälläkin kertaa oli apu lähellä -kiitos tapahtumaan osallistumisesta.

SAR.

Lohikunkussa jatkoimme yhteistyössä OPM/Lowrance kanssa keräämään syvyysdataa Näsijärvestä. Lowrancen maahantuoja OPM toimitti tapahtumaan karttakortteja joita jaettiin halukkaille venekunnille. Kortille siis tallennettiin kaikuluotaimen dataa joka siirretään palvelimelle. Palvelimelta halukkaat voivat sitten aineiston karttuessa ladata käyttöönsä tarkat syvyyskartat järvestä. Tallennukseen osallistuneiden kesken arvottiin huikeat palkinnot. Kiitokset OPM suuntaan Lohikunkun ykköspalkinnosta sekä hienoista karttaluotauksen palkinnoista.

Karttaluotauksen tuotepalkintojen voittajia. 

Punnituksen ja palkintojen jaon jälkeen oli aika siirtyä illanviettoon joka starttasi ravintola Maisan illallisella. Pöytä oli tuttuun tapaa taas koreana ja sai ansaitusti jälleen ruokailijoilta vuolaat  kehut. Illalliselta siirryttiin rantasaunalle jatkaaman illanviettoa saunottelun, virvokkeiden ja hyvän seuran parissa. Maisansalon saunan sulkeuduttua siirryimme jälleen Murikanrantaan jossa illanvietto jatkui Mutteriklubissa yön pikku tunneille saakka.

Maisan herkkuja. (Kuva Toni Raisio)

Sunnuntai aamun valjetessa oli talvi yllättänyt kalamiehet. Maisansalon satama oli saanut jääpeitteen. Onneksi jää oli vielä kohtuullisen ohutta ja Maisan isäntä Jyri kävi heti aamusta rikkomassa kantta. Luiska oli ollut yön lämmityksessä ja suolaa lisäämällä se saatiinkin pysymään kunnossa. Kun viimeisetkin pakettimatkalaiset oli saatu kotimatkalle oli aika nostaa vielä järjestäjien veneet ja sitä myöten saattaa Lohikunkku 2016 onnistuneesti maaliin!

Lohikunkku 2016 paketissa ja kotia kohden.

Iso kiitos kaikille osallistuneille venekunnille sekä yhteistyökumppaneille! Tästä on hyvä jatkaa tapahtuman kehittämistä kohti vuoden 2017 Lohikunkkua, vuoden päästä nähdään siis samoissa merkeissä Maisansalossa!

Syksykausi 2016

Syksy on jo pitkällä ja talvikelit uhkaavat saapumisellaan jo kuluvalla viikolla. Näsijärven Lohikalayhdistyksen perinteinen Lohikunkku on tulevana lauantaina ja tiedossa on jälleen kerran mukava tapahtuma. Lisätietoja löytyy paljon yhdistyksen nettisivuilta ja sieltä pääset myöskin ilmottautumaan mukaan itse tapahtumaan:

http://www.nasijarvi.fi/

Vaikka täällä blogissa onkin ollut hiljaisempaa ollaan kalalle ehditty ihan mukavasti. Vetouistelemassa ollaan käyty tietystikin lohikalojen perässä ja totutusti perässä ollaan vedetty salakoita ja muikkuja.
Täkyraksien huppuina olemme käyttäneet mm. AS, Jackpot ja Salsa tuotteita ja  työnalla on ollut löytää toimivat viritykset siten että kaikki edellämainitut saadaan uimaan hivenen kovammassakin nopeudessa halutulla tavalla. Ainakin +4kmh vauhdeilla virittäminen tuntuu onnistuvan melko kivuttomasti alkuperäisiä reikiä hyödyntäen.

Järvilohi.

Kaverin kanssa kimppaan hommattu uusi heittokalastusvene Alutroll 450 E on ollut kovasti työnalla ja siihen ollaankin saatu asennettua ne tärkeimmät eli Motorguiden sähkökeulamoottori ja Lowrancen Elite 7 TI luotainplotteri.
Talven aikana rakennellaan ajan kanssa lisää ja elektroniikka täydentyy ainakin muutamalla näytöllä eri käyttötarkoituksia varten.
Kirjoitellaan tuon rakentamisesta ja varustelusta kattavammin ajan kanssa jahka järvet kilahtavat jäähän.

Alutroll 450 E

Heittohommissa näin myöhäissyksyllä keskitytään haukihommiin ja sopivan spotin ilmaantuessa saatetaan vielä kuhallekin tarjoilla syöttiä pystysiimalla.
Hauenkalastajalle sesonki on parhaimmillaan ja jokunen Vanajan metrinkäinen on meidänkin pyytöihin eksynyt. Heittämällä ollaan tarjottu isoja shädejä, jerkkejä, vaappuja, hybridejä yms.
Savage Gear:n 3D Hard Eel on osoittautunut erittäin toimivaksi vieheeksi ja niitä täytyykin hankkia lisää pakkiin.

Metrinkäinen C&R.

Metrinkäinen C&R.

Vastuullinen hauenkalastaja vapauttaa kaikki ruokakala kokoa suuremmat yksilöt jatkamaan sukua ja pitämään huolta vedenalaisesta ekosysteemistä. Vastuullisuus ei kuitenkaan tarkoita C&R kalastusta vaan välikokoa voi hyvillä mielin ottaa eräksi.
Tilanteen niin vaatiessa vastuullista on isommankin kalan päivien päättäminen mikäli ko yksilö on pahasti vaurioitunut.

Eräksi joutunut metrinkäinen.

Kuhakesä 2016, part 2

Näsijärven kuhakausi on paketoitu meidän porukan uistelutuntien osalta jo tovi sitten. Kuhakesä on jatkunut kiivaana elo- syyskuussa. Kalaa on tullut tasaisen hyvin ja samat metodit ovat toimineet kuin aiemminkin. Yhtään oikein huonoa kuhanvetoon keskittynyttä reissua ei tälle kaudelle osunut. Kaloja saatiin jopa poikkeuksellisen hyvin ja vaikka viime kesään verrattuna keskityttiin taas kartoittamaan uusia alueita, onnistui kalastus erittäin hyvin.



Auringon lasku Näsijärvellä.

Kuhan käyttäytyminen on taas ollut tyypillistä loppukaudelle. Syöntipiikki on ollut mukavan aikaisin ja vesiltä on päässyt ihmisten aikaan suunnistamaan takaisin satamaan. Mitä pidemmälle kesää ollaan menty, sitä lyhyemmäksi kovempi syöntipiikki on mennyt. Tyypillisesti kalat saadaan noin 30-45min jaksossa jolloin on syytä olla oikeassa ruudussa. Nämä havainnot koskevat siis ainoastaan Näsijärven iltapainotteista kalastusta, aamuisin tai päivällä emme ole kuhakalassa käyneet.

Kuhilus.

Lähes koko kausi mentiin Räppärin 135mm syvännemallia vetäen ja toimivia väriyhdistelmiä hakien. Heti alkukaudesta lähtien meille parhaimmaksi väriksi osoittautui Lohikalayhdistyksen vuosivaapussakin käytetty väri. Tämä väri tuntui toimivan koko kauden keliin katsomatta.
Elokuun loppupuolella lisättiin vetoon myös isompia runkoja joista Karikko 18cm on meille ollut se toimiva isompien yksilöiden saalistaja. Isoimmat käytetyt kapulat olivat 24cm Karikkoja jotka satamassa monasti herättävät hieman ihmetystä muissa kalamiehissä. Isot vaaput ovat meille olleet aina osa kuhankalastusta. Vieheiden koon osalta olemme lähteneet toistamaan samaa kaavaa myöskin kuhan vertikaalijigauksessa.

Räppäreitä.

Mukava kuhakausi siis kaikenkaikkieen takana ja muutama kehukala päästiin tänäkin suvena veneessä käyttämään. Juniori oli entistä innokkaampana mukana vesillä ja yhdessä vietettiin monta mukavaa ja ikimuistoista iltaa kuhanvedon yhteydessä. Pari mukavaa sivuosumaa saatiin jalokalojen suhteen eikä selkähauiltakaan vältytty.

Paikkojen suhteen haettiin taas uusia vetolinjoja ja yksi erittäin hyvä spotti löytyi karttaharjoitusten seurauksena. Viime kesän parhaan paikan kaltaista linjaa haettiin kartalta ja tämä tuotti tulosta.
Näsijärvessä on erittäin vahva kuhakanta joten paikkoja kyllä riittää.

Päällikkö.

Kuhakesä 2016

Kuhakesä 2016 on parhaimmillaan näin heinä-elokuussa mikä tyypillisesti onkin kuhan kalastuksen sesonkiaikaa. Kalat ovat siirtyneet kutualueiltaan syvänteiden äärelle ja ovat helposti uistelijoiden saavutettavissa.Uistellen kalastelemme kuhaa yleensä heinäkuun alusta lähtien jolloin merilohivehkeet on laitettu naulaan. Nyt ollaan siis sesongin puolessa välissä.

Kuhankalastukseni on viime aikoina keskittynyt Näsijärvelle jonka uumenista löytyy vahva kuhakanta.Kuhareissut ovat suuntautuneet lähes poikkkeuksetta Näsinselälle lähinnä siitä syystä että edellisen kauden vedimme Koljonselällä joten nyt oli aika kerrata Näsinselän kujeita.

Värikatta kuhakapulaan.

Viime kesällä kirjoitettu juttu avaa hieman järven eri osioita joten ainakin Näsimeren uusille kalamiehille voi siitä löytyä hyödyllistäkin vinkkiä, klikkaa linkkiä:

http://mansunmatkassa.blogspot.fi/2015/07/nasijarven-kuhakausi.html

Kalastuksellisesti kulunut kuukausi on ollut erittäin onnistunut. Oikein huonoja reissuja ei ole vielä kohdalle osunut vaan jokaisella reissulla ollaan kalaa löydetty ja vieläpä melko runsaastikin. Vesien vielä lämmetessä on parhaat onnistumiset saatu totuttuun tapaan hieman raskaampien punttien takaa.  Vasta aivan viimeisimmillä reissuilla ollaan paremmin onnistuttu pintavedolla kun vedet ovat viime aikaisten lämpimien säiden johdosta lämmenneet paikotellen melko reippaastikin.
Tässä kohtaa lienee paikallaan muistuttaa laadukkaan kaikuluotaimen merkityksestä tehokkaassa uistelussa. Luotaimen näyttöä lukemalla pääsee helposti jyvälle mistä vesikerroksesta kalaa kannattaa tavoitella. Illan aikana täkyparvet saattavat vaihtaa nopeastikin kerrosta ja näihin muutoksiin tulee reagoida vaappu/painotus valinnoilla.

Lowrance GEN3 12, Airmar TM150, StructureScan 3D.

Viehepuolella ollaan menty toistaiseksi melko yksinkertaisella kaavalla. Vedossa on ollut ainoastaan Tammisalon Eskon Räppäri vaappuja. Eskon tekeleet on vuosien mittaan todetu yksinkertaisesti kaikkein kalastavammiksi rungoiksi. Kun koko viehepaletti on samaa runkoa niin nopeuden sovitus on helppoa, lisäksi painotusta muuttamalla tiedetään melko tarkkaan missä uistimet kulkevat kun jokaisen vieheen ominais uintisyvyys on sama. Ei liene sattumaa että esimerkiksi Häme-Cup:n tekijämiehistä iso osa vetää Räppäriä.
Elokuussa yöt pimenevät jolloin mukaan otetaan kattaus isompiakin ottikoneita.

Räppäri 135mm ottivärissä.

Vuosien jälkeen ollaan vedetty kuhaakin taas pikkuplaanareilla. Ghostin tekeleet ovat osoittautuneet aivan suvereeneiksi kapistuksista plaanari valikoimasta. Pikkuplaanareilla saavutetaan muutama merkittävä etu verrattuna kelkkavetoon. Tähän olennaisena osana liittyy Lowrancen uusi structurescan 3D kaikuluotain -tähän lienee syytä palata erillisen jutun muodossa.

Mittakaloja on tullut lähes poikkeuksetta niin runsaasti että suurimman osan kaloista on voinut vapauttaa ja eräksi otettavat on ollut helppo valikoida esimerkiksi pahemmin kiinni olleista yksilöistä. Vapauteen olemme päästäneen myöskin kaikki vauraammat yksilöt, kolmen kilon kuhakin alkaa olemaan jo vähän turhan suuri ruokapöytään. Mikäli kalat aiotaan vapauttaa, tulee niitä mielestäni kohdella asianmukaisesti. Jos kala halutaan esimerkiksi kuvata, tulee se suorittaa pikaisesti siten että kala saadaan mahdollisimman nopeasti takaisin veteen. Mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista kierrättää kalaa jokaisen miehistön jäsenen sylissä poseeraamassa.

GÖS.

Vanajavesi on ollut niinikään uistelukohteena jossa olemme käyneet jokusia kertoja vetämässä Räppäreitä. Kuhien lisäksi sivusaaliina Vanajalta tulee lähes poikkeuksetta mukavan kokoisia ahvenia ja melko vauraitakin nenäkaloja joten jonkinlaisten perukkeiden käyttö on suositeltavaa.
Pienempi vene mahdollistaa helposti myöskin uusien kohteiden kartoituksen ja täytyy sanoa että hyviä kalavesiä Pirkanmaalla kyllä riittää -uusien järvien tutkiminen on mielenkiintoista ja sieltä saattaa joukosta löytyä huikeitakin kalapaikkoja.

Tärppiä odotellessa.




Helsinki Trolling Contest 2016

Matkasimme nyt jo neljännen kerran Helsingissä käytäviin Merilohenuistelun SM-kisoihin. Vuonna 2013 osallistuimme ensimmäisen kerran ko kisoihin ja tuolloin emme saaneet merkkiäkään lohista. Kaksi vuotta sitten karkuutimme harmittavasti kaksikin kalaa kilpailun aikana. Vuodelle 2015 asetimme tavoitteeksi saada ensimmäisen kisakalamme veneeseen ja tuolloin 65cm pikkulohi saatiinkin vihdoin puntarille saakka. Tälle vuodelle oli suunnitelmissa jatkaa nousujohdanteista matkaa.

Helsinki Trolling Contest 2016.

Ajelin torstai iltana uuteen kisakeskukseen joka sijaitsi nyt siis Herttoniemessä. Edelliseen Rajasaaressa sijainneeseen kisakeskukseen verrattuna paikka vaikutti heti kättelyssä huomattavasti viihtyisämmältä.
Kisakeskuksen välittömästä läheisyydestä löytyi kauppoja ja ravintoloita joten muutos parempaan suuntaan oli hyvinkin selkeä. Laituritilaa oli myös saatavilla erittäin hyvin josta isot plussat uudelle kisakeskukselle.

Laiturilta.

Perjantaina kisat alkoivat aamun kipparikokouksella jonka jälkeen siirryttiin merelle, kalastuksen sai aloittaa muistaakseni kello 09.00 jolloin mekin laskimme raksit veteen. Luotain lupaili hyvää mutta kummasti lohet, mikäli sellaisia vetoalueella oli, meidän pyytömme kiersivät.
Jossain kohtaa iltapäivällä saimme pienen lohen joka osoittautui kisamitan täyttäväksi. Myöhemmin punnituksessa lohi todettiin 66cm mittaiseksi. Kaikkiaan ensimmäisenä kisapäivänä puntarille tuotiin lohia 17 venekunnan toimesta.

Suomenlahden uistelijoiden tukikohdan laiturissa.

Toiseen kisapäivään herättiin Suomenlahden uistelijoiden tukikohdan laiturista aamu viideltä. Pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasimme merelle edellisen päivän tonteille. Kalastuksen oli saanut aloittaa jo 04.00 ja iso joukko veneitä olikin liikkeellä aamuvarhain.
Hinkkasimme sinnikkäästi edellisen päivän ottipaikkaa mutta lohihavaintoja emme kuitenkaan onnistuneet saamaan.
Kaloja kuului jonkin verran tulevan mutta mitään takavuosien kaltaista lohijuhlaa ei tänä vuonna Helsingin karkeloissa vietetty. Pääsääntöisesti kalat tuntuiva tulevan todella syvästä ja suurin osa taisi olla paikallista syönnöskalaa. Lauantaina lohia toi puntarille kaikkiaan 23 venekuntaa. Meidän venekunta oli yhdellä pienellä lohella lopputuloksissa sijalla 29.
Tulokset löytyvät kokonaisuudessaan oheisen linkin takaa:

http://ilmo.suomenlahdenuistelijat.net/tulokset/

Tavoitteet nousujohteisuudesta täyttyivät tanäkin vuonna, tosin tuo kisakalan 1cm pituuskasvu viime vuoteen verrattuna olisi voinut olla hivenen suurempikin -josko ensi vuonna lähdettäisiin tavoittelemaan sitä ensimmäistä +10kg kalaa Helsingin vesiltä.

Merilohikausi 2016 pistettiin perinteisesti pakettiin Helsingin kisojen myötä ja nyt ollaankin siirrytty kotivesille kuhakauden pariin.

Suomenlahden uistelijat Ry.

Helsingin vesillä enemmänkin uistelevien kannattaa ehdottomasti liittyä Suomenlahden uistelijoihin. Seuralla on mitä hienoin tukikohta Pihlajaluoto nimisessä saaressa Helsingin edustalla. Saaresta löytyy hyvät venelaiturit, iso päämökki sekä rantasauna. Suomenlahden uistelijoilla on myös oma laituri mantereen puolella joten seuran jäsenille löytyy kyllä hienot puitteet lohivesien ääreltä -suosittelen lämpimästi!

Pihlajaluodon tukikohta.

Käy lukemassa lisää seuran toiminnasta ja liity mukaan:

http://www.suomenlahdenuistelijat.net/

Dare to be different

Jo pidemmän aikaa on ollut tapana vetää niin sanottujen luottovehkeiden lisäksi aina jotakin uutta setissä, kalastettiinpa sitten kuhaa, järvilohta tai merilohta.
Merilohien päänmenoksi metsästettiin jo muutamia vuosia sitten erityisen isoja peltejä. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana on usko isoihin vieheisiin vahvistunut kuhan pyynnissä ja tätä samaa agendaa haluttiin lähteä toteuttamaan myös merellä. Markkinoilta ei oikeasti isoja peltejä löytynyt joten ne piti hankkia tilaustyönä.

Luottopelaaja.

Jo ensimmäisellä reissulla peltiin haksahti isoja lohia ja sittemmin on näitä aina ollut vedossa vähintäänkin muutama kappale luottopaikoilla vetosettiä. Yhdellä ja samalla yksilöllä on tilillään muutama suurlohi -tässä yhteydessä suurlohella tarkoitetaan vähintään 17,5kg painavaa yksilöä.
Tämäkään kevät ei tehnyt poikkeusta vaan kauden toistaiseksi suurin lohemme haksahti samaan yksilöön samalta paikalta kuin aiemminkin. Sittemmin isojen lohipeltien tarjonta on parantunut ja markkinoilta löytyy mm. Ismon Giant sekä Grizzlyn XXL.

Ruotsinlippu

Bornholmissa toimivaksi pyynnöksi osoittautui syvällä takiloissa isojen levyjen takana vedetty Westin haukikumi. Lohien syönnöksestä löytyi todella isoja kaloja ja tämä suuri haukikumi vastasi kokoluokaltaan noita löydöksiä. Ennakkoluulottomasti pyrstö poikki ja peräkoukuksi iso kolmihaara. Tällä rigauksella saatiin useita lohia noiden kolmen päivän aikana Bornholmin vesiltä.

Westin + Beckhold.

Viime syksynä kokeiltiin vetoperhoja järvellä ja samalla syntyi ajatus käyttää näitä myöskin merellä. Vetoperho ei ole mikään uusi keksintö mutta tänäpäivänä kuitenkin melko vähän käytetty pyytö.
Ahvenanmalla perhoa vedettiin muutamina päivinä 1-2 vavassa dodgerin kaverina. Yhtenä iltana rantamatalasta tätä yhdistelmää vietiin lujaa. Lohi veteli useampaan kertaan 600 jalkaa veneen taakse ja teetti meillä todella paljon töitä. Likipitäen tunnin kestäneen väsytyksen päätteeksi haavittin 12+ lohi veneeseen. Otteista päätellen luultiin etttä siiman päässä on ehdottomasti suurlohi -hyvä muistutus siitä että lohia on turha punnita siiman päähän.

Dodgeri ja vetoperho.

Triplatärpin yhteydessä samaa settiä vietiin toisenkin kerran ja usko vaan vahvistui näihinkin pyytöihin.

En usko että kokeilemalla kaikenlaista uutta löytää enään mitään viisasten kiveä millä kalahanat aukeaa lopullisesti. Uskon kuitenkin vakaasti että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Ennakkoluulottomalla asenteella voi kuitenkin oppia jotain uutta kaloista ja niiden käyttäytymisestä eri olosuhteissa -päämäärää tärkeämpi on usein se itse matka.

Åland 2016.

Jälleen on uusia virityksiä tulossa ison rapakon toiselta puolen ja kun lähetys löytää perille jatketaan harjoituksia taas muutamien uusien tuotteiden kanssa.
 

Isojen lohien Ahvenanmaa

Kuluvan vuoden perinteinen lohireissu suuntautui tällä kertaa Ahvenanmaalle Eckerön kärkeen. Kolme edellistä kevättä ollaan vietetty Hasslössä mutta nyt päätettiin vaihtelun vuoksi vaihtaa paikkaa. Edellisestä Ahvenanmaan vierailusta olikin kulunut jo viisi vuotta. Keväällä 2011 lohet olivat todella vähissä ja iso osa uistelijoista veti tyhjää, me onnistuimme tuolloin yhtenä päivänä saamaan +15kg lohen joka silloin kirjattiin venekuntamme ennätyskalaksi.

Lohitärppiä odotellessa.

Tälle reissulle lähdimme kokolailla tutulla kokoonpanolla mutta hieman eri reittejä. Samin venekunta päästeli ajamalla Vuosaaresta Eckeröön kun me turvauduimme perinteisempään lautta matkustamiseen Finnlinesin laivalla Naantalista Långnesiin. Finnlinesin matkat ovat muuten melko edullisia ja sisältävät ruuan laivalla -vahva suositus heidän palveluilleen.

A-maalle päästyämme hurautettiin Eckeröön kärkeen Degersandin leirintäalueelle josta vuokrasimme entuudestaan tutun mökin tukikohdaksemme. Perille päästyämme laskettiin vene satamaan ja tehtiin muita valmisteluja tulevaa viikkoa varten. Illalla nautittiin lohisoppaa jonka pääraaka-aineen Pilot8 miehistö hankki uistelusiirtymällä Maarianhminasta Eckeröön.

Degersandin laiturissa.

Seuraavana aamuna alkoi varsinaiset kalastelut ahvenanmerellä. Veneitä oli melko paljon vesillä ja suosituimmat perinteikkäät paikat ajoittain jopa ruuhkaisia. Suosiolla valuttiin hieman sivuun ja kartoitettiin alueita joissa tungosta olisi jatkossakin hieman vähemmän. Ensimmäiset kontaktit saatiin melko nopeasti mutta useampi kala pääsi meiltä karkuun. Kalaa tuntui olevan liikkeellä melko hyvin joten luottavaisin mielin jatkettiin kovaa yritystä. Lopulta saatiin ensimmäinen lohi veneeseen ja apina pois targalta -tästä oli hyvä jatkaa.

LAX.

Seuraavina päivinä kalastus jatkui mukavissa keleissä ja lohta tuntui edelleen olevan rajusti liikkeellä. Venekunnat lisääntyivät ja ajoittain ajo-linjoistaan piti luopua jotta liikenne vesillä sujuisi mutkattomasti. Ruuhkaisemmilla paikoilla piti väsytystilanteessa pyytää kanssa kalastajilta tilaa kun isot lohet roikkuivat kaukana veneen perässä. Pääsääntöisesti kommunikaatio tuntui pelaavan ja venekunnat väistelivät kiitettävästi niitä joissa oli tilanne päällä. Meilläkin muutamaankin otteeseen lohet olivat todella kaukana perässä ja hienosti muut kiersivät peräpeilimme mahdollisimman kaukaa. Muutamaan kertaan radiosta kuului kummia kun tilaa pyytäneelle vastattiin haistattelemalla -melko kummallista käytöstä.

Toimii.

Tiistai iltana tuuli alkoi voimistumaan ja keräsi voimiaan kun tultiin keskiviikkoon. Reissun ensimmäinen tuulipäivä jota lähdettiin viettämään Maarianhaminaan. Mukava päivä keskeytyi kun tuli tieto Eckeröstä että Degersandin laiturin kiinnityspisteitä on repeytynyt irti. Nopeasti pelipaikalle toteamaan tilanne ja samoin tein päätettiin siirtää veneet turvaan suojaisaan Torpin satamaan -onneksi mitään vakavampaa ei ehtinyt tapahtumaan ja laiturin korjaajakin saatiin paikalle.

Laituri liikkeellä.

Seuraavana päivänä kalastelut jatkuivat jälleen kun tuuli oli rauhoittunut  yön aikana. Kalastuksellisesti homma jatkui samaan tapaan ja lohikontakteja kertyi hyvää tahtia. Aamut tuntuivat olevan monasti syöntiaikaa ja iltapäivästä oli selkeästi hiljaisempi hetki. Iltaa kohden lohet jälleen aktivoituivat ja VHF.stä kantautui tasaisesti tietoa saaduista kaloista. Tyypillistä oli että hyvin usein kalat tulivat tupla- ja tripla tärpeistä. Isomuksia oli edelleen hyvin liikkeellä ja lähdöt sen mukaisia -maailmanluokan meininkiä!

Parempaa pukkaa.

Pari viimeistä päivää kalasteltiin vähän kovemmissa keleissä kun tuuli puhalteli 8-10m/s. Näissä lukemissa kalastus vielä onnistuu joskin päivän päätteeksi tietää kyllä vesillä olleensa. Aamusta vesillä oli hivenen rauhallisempaa kun monet venekunnat lähtivät kovempaan keliin vähän myöhemmin. Lohta oli edelleen alueella edellisten päivien tapaan.
Reissun kovin lähtö tuli viimeisenä päivänä kun vedettiin 47:lla. Plaanarin uloimmasta lähti ja kovaa lähtikin. Rulla tyhjeni yhtäsoittoa ja mitään ei oikein ollut tehtävissä. Vauhdit alas ja jarrua tasaisesti kireämmälle....ensimmäinen kerta kun 7000 kokoluokan dööristä loppuu lanka! -ensi keväänä targassa on sitten pykälää järeämmät kelat.

Isomukset liikkeellä.

Lohireissu onnistui erittäin hyvin ja kelit suosivat, yksi tuulipäivä pidemmällä reissulla on oikeastaan hyväksi niin pääsee miehistökin hetkeksi huilaamaan. Kalaa oli alueella koko reissun ajan todella hyvin. Oma taktiikka isompien lohien saamiseksi onnistui ainakin osittain todella hyvin -saatujen kalojen keskipaino oli melko juhlava.
Karkuutuksia tosin tuli myös roppakaupalla ja näihin on nyt lääkkeet mietinnässä.

Koukkunokka.

Kotimatkalle lähdettiin hyvillä mielin monta kokemusta rikkaampana.  Loma oli selvästi erittäinkin onnistunut kun työkoneen salasanaa joutui miettimään maanantaina hivenen normaalia pidempään.
Kiitokset mukana olleille ja kaikille vanhoille sekä uusille tuttavuuksille Degersandissa ja vesillä!

Kotia kohti.