keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kevään lohikausi

Tänne kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina melko vähälle monestakin syystä. Jotta sivusto ei ihan täysin hiljene, päätin raapustella pintapuolisesti kevään kalasteluista tänne kiinnostuneiden näkösälle. Alkujaanhan tämä sivusto tuli laitettua alulle lähinnä ikäänkuin päiväkirjaksi omista reissuista kalastelujen parissa mutta kävijämäärien noustessa satoihin tuhansiin tulin päätelmään että joku muukin näitä jorinoita käy lukemassa.

Kiintiö täynnä ja satamaa kohti.


Kevään kalastelut painottuivat jälleen lohenkalastukseen. Normaalisti kevätkausi vietetään Itämeren aalloilla mutta tällä kertaa näyttämönä toimi lähinnä Columbia river ja sen sivuhaarat -kohdekalana Chinook aka king salmon.
Kevään lohennousu alkaa pikkuhiljaa maaliskuussa ja jatkuu aina kesäkuun loppupuolelle saakka. Paikalliset sanovat että nimenomaan tämä keväällä nouseva kingi on parasta ruokakalaa koko Pasific Northwest alueella -tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Lohet olivat äärimmäisen hyvän makuisia ja silmiinpistävää on kalojen punainen lihan väri. Ravinnolla lienee suuri merkitys millaiselta nuo tuoreet fileet näyttävät.

Punaista filettä.


Kohdekaloja tavoiteltiin uistelemalla ja "vieheenä" lähinnä täkyraksi perinteiseen Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan rigattuna jolloin ei siis tarvita minkäänlaista erillistä täkyhuppua. Syöttikala koukutetaan kokonaisena ja haluttu pyörähtely täkyyn tehdään syötin taivutuksella. Toinen vaihtoehto on niinsanottu cut-plug jossa syötiltä katkaistaan pää viistosti leikaten jolloin muutoin suoralle täkykalalle saadaan aikaiseksi verkkaisesti pyörähtelevä uinti. Uintiin saa lisää monimuotoisuutta houkutuslevyillä. Täälläpäin kuitenkin selvästi suosituin houkutuslevy on oman akselinsa ympäri pyörähtävä levy joka ei siis varsinaisesti muuta täkykalan uintia lainkaan.

Perinteistä täkyraksiuistelua.


Täkykalojen sijasta käytimme syöttinä myös edellisenä syksynä talteenotettuja lohen mätimunia jotka ovat lohien suurta herkkua. Kuluvan vuoden olen kalastellut likipitäen ainoastaan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla -uuden oppiminen on aina mielenkiintoista ja palkitsevaa.
Paikallisesta kalastuskulttuurista opittuja kikkoja on mukava testailla jossain vaiheessa myöskin kotoisemmilla lohivesillä.

Mätimunia.


Uistelussa käytimme raskaita puntteja tai syvääjiä joilla täyt saadaan tarjoiltua aivan kohdekalojen ulottuville. Vaparit ovat erittäin lyhyitä ja plaanareita ei käytetä ollenkaan. Vapoja saa olla vedossa ainoastaan 1kpl/kalastaja. Vähäisellä vapamäärällä pelaaminen on mukavaa vaihtelua ja mahdollistaa myös huomattavasti tarkemman kalastuksen. Kaikuluotaimella on helppo luodata kohdekaloja ja tarjoilla pyydöt suoraan kalojen ulottuville.
Tärpit on erittäin rajuja kun siimaa ei välttämättä ole ulkona kuin muutama metri ja jarrut pidetään melko kireällä. Väkäsettömät koukut ovat melkein kaikilla alueilla pakolliset.

Haavia kohti.


Oikeantyyppisen syötin käyttö kussakin tilanteessa tuntui olevan kaikkein tärkein tekijä onnistuneen kalaretken edellytyksistä. Täkykalojen värjäystä on myös täällä tullut testattua ja joinain päivinä niiden pyytävyys on ollut aivan ylivoimaista verrokki täkyihin nähden.
Tätä kirjoittaessa ollaan avattu jo uusi lohikausi ja merellä pyydettäessa mahdollisimman tuore ja naturaali täkykala tuntuu olevan se kaikkein tehokkain ase isojen kingien päänmenoksi.

Coho blue.