maanantai 29. joulukuuta 2014

Vetouisteluvenettä rakentamaan, osa 1

Veneen vaihto on ollut jo parin edellisen kauden ajan mielessä ja venekuumetta lieventämään ollaan sivusilmällä etsitty vaihtoehtoja enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Kaksi vuotta sitten venemessuilla esitelty Quicksilverin Pilothouse 755 teki lähtemättömän vaikutuksen ja vakuutti arvovaltaisen raatimme heti ensinäkemältä. Vajaa vuosi sitten venemessuilla esiteltiin saman malliston pienemmät painokset ja silloin bongasimme tämän 675 mallin joka isoveljensä ohella oli mielestämme messujen parasta antia kabiinivene tarjonnassa.

Kriteereinä meillä oli hankkia kalastukseen soveltuva vene retkeily ominaisuuksilla, tähän käyttötarkoitukseen soveltuu enemmän kuin hyvin Pilothouse konseptin veneet. Kabiiniin kaivattiin hieman lisää tilaa eikä isommasta takatilastakaan haittaa ole, uisteluveneessä sitä ei mielestäni ole koskaan liikaa. Uudistetussa Captur Pilothouse mallistossa on kokonaan laitojen sisään kääntyvät takatilan penkit. Tämä mahdollistaa suorastaan hulppeat tilat kalastukseen -toteutus on tuttu Boston Whalerin veneistä.  

Muutamia muitakin vaihtoehtoja on matkan varrella mietitty ja puntaroitu mutta aina katseet ovat kääntyneet takaisin samaan parivaljakkoon. Viime kesänä kävimme vielä kerran Uivassa katsomassa näitä veneitä ja sen jälkeen pääsimme vielä koeajamaan pienemmän yksilön.

Quicksilver Captur 675 Pilothouse

Pikkuhiljaa ajatus kaluston päivittämisestä kypsyi ja vanhat veneet laitettiin myyntiin. Edelleen käytiin karhunpainia kahden saman malliston edustajan välillä mutta lopulta päätös uudesta veneestä syntyi. Vanhat veneet löysivät uudet omistajat joten kaupat uudesta 675 mallista hierottiin valmiiksi. Muutamakin seikka lopulta ratkaisi valinnan pykälää pienempään vaihtoehtoon:

-755 vaatii käytännössä trailerivalmistajien isoimman version jonka myötä sallittujen vetoautojen valikoima kutistuu yhä pienemmäksi.
-Vene ylittää leveydeltään suurimman sallitun venetrailerilla kuljetettavan veneen leveyden ja tästä saattaa huonolla tuurilla tulla ongelmia tienpäällä, etenkin kun venepakettia tullaan varmasti vetelemään aika paljonkin pitkin Pohjolaa.
-Isomman paketin kokonaishinta isommalla moottorilla ja järeämmällä trailerilla alkaa karkaamaan turhan suureksi.

Veneeseen valikoitiin Smart Edition Pack varustepaketti joka pitää sisällään kaikki suosituimmat varusteet:
Takatilan kääntyvät penkit ja pöydän, avotilan suihkun, kiertovesisumppu, sähköinen tyhjennyspumppu  kalansäilytystilaan 2kpl, makuupaikan välipehmuste, hytin verhot, kattoluukku, painevesijärjestelmä, jääkaappi sekä retkikeitin.
Myös kaksoisakkujärjestelmä löytyy tulevasta veneestä.


Peräpeilissä Mercury F 150 XL EFI

Uusi venepaketti pitäisi saapua maahan alkuvuodesta jonka jälkeen päästään aloittamaan veneen rakentaminen ja varustelu. Suunnittelupöydällä on tällä hetkellä tarkakaari ja tutkateline sekä takatilan kaiteet ja muut varusteet.
Elektroniikka kokonaisuudessaan on myöskin mietinnässä. Ensimmäisessä vaiheessa olisi tarkoitus laittaa ainakin autopilotti, luotainplotterit, tutka, VHF sekä AIS jolloin vene olisi siinä kunnossa että sillä päästään kevään ensimmäiselle merilohireissulle.
Kaikkien laitteiden asennukset on tarkoitus tehdä itse jolloin sataprosenttisesti tiedetään missä mitäkin menee ja asennukset on toteutettu riittävän laadukkaasti. Valitettavan usein esimerkiksi veneliikkeissä tehdyt sähkötyöt on toteutettu helpoimman kautta ja pulpetin alta paljastuu harakan pesää muistuttava johtohässäkkä, tällaista ei tietenkään haluta.
Asennuksista ja veneen varustelusta lisää myöhemmin kun päästään itse asiaan.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kauden 2015 suunnitelmia.

Seuraavan kauden kujeet on jo vahvasti mielessä ja kevään merilohireissuja voinee alkaa suunnitella. Viime keväänä vierailtiin toistamiseen Etelä-Ruotsin merilohivesillä ja paikasta jäi onnistuneen reissun jäljiltä kyllä erittäin positiiviset fiilikset. Nykyisillä kalamäärillä lienee turha toivo että vastaavia onnistumisia tulisi vastaan kotoisemmilla vesillä. Ahvenanmaa lienee lähin paikka jossa kaikkien tähtien ollessa kohdalla voi päästä vielä parempaan lopputulokseen. Ahvenanmaalla, kuten ei muuallakaan suomessa, ole ainakaan vielä toistaiseksi tuota rasvaevällisten lohien vapautuspakkoa joten siellä lihalaatikot täyttyvät vähän helpommin. Viime kevään Sturkön keikalla retkiseurueemme veneissä kävi useita kymmeniä lohia mutta vain muutamia evättömiä. Meille osui 4kpl eväleikattuja kaloja joista kaksi oli kooltaan niitä reissun pienimpiä, siltikin kalaa saatiin ihan mukavasti kotiin kun kaksi lohista oli siten hieman vauraampia yksilöitä.

Vavat kaarella Sturkössä.
Ahvenanmaalle oli kovasti mielessä lähteä menneenä keväänä mutta työkiireet estivät suunnitelmien toteutumisen. Eckerön kulmalta on itsellänikin mukavia muistoja muutamiltakin vuosilta. Parhaimmillaan on meillekin osunut muutamakin kala päivään mutta paras muisto on ehdottomasti vuodelta 2011 kun lohenkalastus oli hieman vaikeampaa. Suurin osa venekunnista oli vetänyt tyhjää, toiset jopa kaksi viikkoa, eikä tuo meilläkään onnistunut yhtään sen paremmin. Kelit olivat mainiot ja merellä vietettiin pitkiä päiviä aamusta iltaan saamatta naarmuakaan. Toiseksi viimeisenä aamuna muistan kun satamassa eräskin kaveri oli nostamassa venettään ja kertoi vetäneensä kaksi viikkoa ilman ainuttakaan tapahtumaa mutta mainitsi lähtiessään kohti satamaa että parin päivän päästä ollaan jo Porkkalassa -lohimiehiä!
Olikohan tuo päivä meille kuudes vetopäivä kun vihdoin illalla 12h vedon jälkeen lähti uloimmasta plaanarista salakka sellaista kyytiä että ensimmäisen 100m syöksyn aikana ei kunnolla ehditty edes tajuamaan että meillä on nyt kala kiinni. Pitkän väännön jälkeen jälleen kerran kaikki ne tyhjät tunnit olivat enään kaukainen muisto.

Työvoitto.
Merilohihommissa vuodet eivät ole veljiä ja kalamäärät vaihtelevat kovasti. Viime keväänä Ahvenanmaalta kantautui hyviä uutisia kun isoja kaloja oli reilusti liikkeellä. Hyvänäkään vuotena ei lohensaanti ole ollenkaan varmaa ja osa venekunnista vetää vesiperän. Kun lohiparvi saapuu paikalle pitää myös kalamiehen olla valmiina paikalla tai muuten saattaa räikän jouset päästä pölyyntymään.

Vuosia sitten, kun merilohenuistelu oli itselleni vasta kaukainen haave, muistan ihmetelleeni lehtien sivuilta hurjia juttuja Ahvenanmereltä. Yksi parhaista vuosista lienee 1997 jolloin ahvenanmaan treffeiltä nousi hurja määrä kalaa ja joukossa oli useita isomuksia.
Ohran Ville sai 21kg kalan joka oli treffien ensimmäinen 20kg rajan ylittänyt kala ja toi väsyttäjälleen mukavan 10 000 markan palkinnon. Eipä ole isot lohet tämänkään jälkeen Villen venettä karttaneet.

Ville voitti treffit ylivoimaiseen tapaan mutta kalaa tuli muillekin hurjasti.
Mukana olleet 59 venekuntaa vetivät 342 lohta. Kalojen keskipaino 7,9kg. Suurin lohi 21kg ja toiseksi suurinkin 20,06kg. Kaikkiaan siis 2700kg lohisaalis.

1997
Täytyy toivoa että tulevana kautena päästäisiin taas Eckerön kulmalle nousulohia vastaan. Kesäkuun vaihteessa tyypillisesti lienee ne parhaat ajat ja kelitkin useasti suotuisat. Hyviä paikkoja löytyy ihan muutaman kilometrin päästä rannoista joten kalustokaan ei välttämättä tarvi olla sieltä suurimmasta päästä.

Bornholmin saarella ollaan vierailtu pariin otteeseen ja saattaa olla että kausi 2015 avataan taas niissä maisemissa. Viime keväänähän oli epäonnea matkassa kun myrsky iski saarelle samana päivänä kun me  saavuimme perille. Yhtenä päivänä pääsimme vesille mutta kalat olivat kateissa kovan myrskyn jäljiltä ja kalastus hankalaa, jokusia kaloja kuitenkin nousi veneisiin mutta pettymys oli tietysti kova kun odtukset olivat kovat edellisen keikan jäljiltä. Vuotta aiemmin kelit olivat osittain haastavat mutta kaksi puolikasta ja yksi kokonainen päivä kuitenkin vietettiin merellä. Neljään veneeseen nousi näiden 15 tunnin aikana yli 60kpl lohia isoimman painaessa yli 16kg.

Onnistumisia.
Edellä mainittujen paikkojen lisäksi ei tietenkään sovi unohtaa kotoisempiakaan vesiä joita varmasti tulee koluttua sään ja aikataulujen sen salliessa. Porin edusta on meidän "kotivesi" mitä tulee merilohen uisteluun. Länsiviitan kupeessa syttyi itsellänikin kipinä tähän lajiin kertaheitolla kun dööri parkaisi ensimmäisen kerran, sittemmin on tullut noilla vesillä kelluttua lukematon määrä tunteja odotellen sitä samaa soittoa.
Mennyt kausi oli Porissakin vähintäänkin hyvä ja poikkeuksellisen paljon kuului isojakin kaloja. Team Siivikkala nosti toistamiseen yli 20kg kalan Suomen vesiltä ja ainakin Harhalan porukka pääsi nauttimaan yhtä ison kalan väsytyksestä 50m penkalla. Muutamia muitakin yli 18kg kaloja kuului puskaradiosta. Omaa syntymäpäivääkin tuli juhlistettua noilla vesillä ja kaveri pääsi väsyttämään elämänsä ensimmäisen merilohen -sanomattakin lienee selvää että kipinä lajiin jäi melko vahvana kytemään.

Se on siinä!
Lohikauden 2015 tullee päättämään Helsinki Trolling Contest josta menneellä kaudella, nousujohteisuudesta huolimatta, jäi hieman hampaankoloon kun molempina päivinä karkuutettiin kala hieman ennen haavia....