sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Ahvenanmaa 2021

Kevät tekee tuloansa ja lohisesonki täällä Oregonissa pikku hiljaa käynnistyy. Ensimmäiset kuningaslohet raportoitiin saaduksi jo hyvän aikaa sitten ja viimeistään maaliskuun lopussa kausi lienee kunnolla käynnissä. Tulevaan sesonkiin valmistautuessa tuli mieleen josko pitkän tauon jälkeen taltioisi taas tänne vanhanliiton blogin puolelle viime kauden kohokohtia.

Käringsundin laiturissa.

Keväällä 2021 Trolling Master Bornholm peruuntui jälleen joten Itämeren lohenkalastuksen suhteen katseet käännettiin Ahvenanmaan suuntaan. Muutamien mutkien ja peruuntuneiden lentojen jälkeen matkaan kohti Pohjolaa päästiin lähtemään touko-kesäkuun vaihteessa. Jokusen päivän pakollisen karanteenin ja testirumban jälkeen karavaanin nokka suuntasi kohti Naantalin satamaa. Kuriositeettina mainittakoon että tätä tarinaa kirjoittaessa maaliskuun 12 päivä täällä Oregonissa vihdoin luovuttiin julkisten paikkojen maskipakosta. 

Satamaa kohti.

Retkiseurueen majapaikaksi valikoitui tällä kertaa Eckerön länsilaidalla sijaitseva Käringsund. Sijainti on mitä mainioin etenkin kun agendalla oli kalastella entuudestaan meille vähemmän tuttuja seutuja Ahvenanmeren läntisellä laidalla. Käringsund on hyvin suojassa myrskytuulilta ja satamasta löytyy myös bensa-asema joten siinäkin mielessä fasiliteetit ovat varsin kohdallaan. Meidän paikalle saapuessa Käringsundin lohitreffit olivat parhaillaan käynnissä mutta pari päivää myöhemmin suurin osa kauden kalastajista oli jättänyt ahvenanmaan. 

Kalastelua aloiteltiin tutulta 100m penkalta suoraan satamasta etelään, vanhoilta pisteiltä aloitettiin syöttään onkia veteen ja taisin olla kolmatta täkyä säätämässä kun ruotsalaisvalmisteisen ikiliikkujan räikkä parahti ensimmäisen lohitärpin merkiksi. Kauden ensimmäinen Itämerenlohi oli veneessä noin 45min aloituksen jälkeen -tästä oli hyvä jatkaa viikon seikkailuita hyvin kevein askelin.

Lohi.

Seuraavien päivien aikana tutkittiin tosiaan meille aikaisemmin vähemmälle huomiolle jääneitä ottipenkkoja kalastusalueen läntisellä laidalla. Ryssänkepin ympäristössä oli hyvin kalaa pitkin viikkoa ja tässä kohtaa kautta trafiikki varsin kohtuullista. Kaloja kuului tasaiseen tahtiin ja kelitkin pysyivät varsin siedettävinä. Ainoastaan yhtenä päivänä jätimme leikin kesken kun aallokko alkoi iltapäivän puolelle päästyämme olla melko mellevää. Samainen päivä oli reissun ainoa kun emme saaneet minkäänlaista kontaktia lohiin.

Kelit kohdillaan.

Vedimme koko reissun sekavetoa siten että toisella puolen kovia vieheitä ja toisella laidalla täkyä. Tarkempaa kirjanpitoa ei tullut pidettyä mutta aika tasaisesti tapahtumat taisivat lopulta jakautua. Jostain kumman syystä takilat olivat melko hiljaisia tällä reissulla. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut vetää pelkästään pikkuplaanaria kaukana ulkona ja sen kaverina 10-10 viritystä veneen vieressä. Nämä neljä vapaa toivat leijonanosan kaikista tapahtumista. Etenkin pikkuplaanarin takana vedetyistä pelleistä karkasi kyllä luvattoman monta kalaa joten siihen vaivaan pitäisi jotain lääkkeitä koittaa keksiä. 

Reissu oli jälleen kerran kaikinpuolin erittäin onnistunut ja varmaa on että tulevaisuudessakin uistellaan Eckerön vesillä.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti