Veneitä

Viimeistään helmikuussa iskee taas venekuume kun perinteisesti vieraillaan venemessuilla. Kevätauringon paistaessa tämä  tauti ei yleensä ainakaan helpota.
Monenlaisilla veneillä, niin omilla kuin kavereidenkin, on vesillä tullut oltua. Pikkuhiljaa vaatimustaso on kasvanut ja tietysti myös tarpeet ovat muuttuneet harrastuksen kehittyessä.

Ensimmäinen vene jolla itse aloittelin kalastamisen oli vaarini puinen soutuvene jolla kävimme kotipuolen pienellä Vuorijärvellä haukia ja ahvenia kalastamassa -80-luvulla. Sittemmin vene taidettiin varastaa ja oli aika hommata oma vene.
Vanhempani hankkivat meille Parlaksen lasikuituisen soutuveneen joka palveli monta vuotta ja on itse asiassa vieläkin käytössä. Vanha kaksitahtinen Yamaha hommattiin tähän veneeseen jossain kohtaa soutajaa tuuraamaan.
Seuraava vene oli edelleen lasikuituinen mutta kaikinpuolin isompi ja tasaperäinen. Tähän veneeseen hankittiin Hondan 5hv nelitahtimoottori ja vapatelineitäkin oli jo muistaakseni kuudelle vavalle. Tällä veneellä käytiin joskus jopa Kumlingessa meritaimenta pyytämässä ja hyvin sillä sielläkin pärjättiin, ainoastaan potkurin sokat meinasivat loppua kun kolisteltiin rantakivikoissa.

Elokuinen yö

-90-luvun puolivälin paikkeilla kaverini osti alumiinisen Busterin ja tähän 25hv nelitahti Hondan, tässä veneessä oli sitten ensimmäinen takila ja kaikuluotain yms. herkut joita siihen asti oli ainoastaan lehtien sivuilla ihailtu, nyt oli harrastuksessa hypätty ihan uusiin sfääreihin. Rattiohjaus oli jotain käsittämättömän hienoa, Willen pikkuplaanareista ja Scottyn takilasta puhumattakaan. Tähän veneeseen nousi lukematon määrä kuhia Aurejärven seliltä.

Opiskeluvuosien jälkeen tuli vihdoin aika hommata itsellenikin ensimmäinen "oikea" uisteluvene, Silver Hawk Yamahan 60hv nelitahti koneella. Silverin oston myötä aloitettiin perinteeksi muodostuneet kalareissut Länsinaapuriin kun kalusto oli vihdoin kyllin turvallista liikuttavaksi isoilla vesillä. Silveri oli kyllä kaikinpuolin hyvä vene ja kelpaisi edelleenkin etenkin heittokalastukseen enemmän kuin hyvin. Jos nyt hankkisin ko. veneen niin varustaisin sen vähintään 80hv moottorilla.

Sjötorpin satamassa.

Samaan aikaan vanhempani hankkivat Silverin Beaverin 40hv Yamahalla joka palvelee edelleen perhepiirissä.
Beaver on itseasiassa  vallan mainio vene kalastuskäyttöön sisävesille 1-2 kalastajalle. Vene on miellyttävä ajaa ja Yamahan tehot enemmän kuin riittävät tämän kokoluokan veneeseen. Kesäinen vesisuksien veto onnistuu hyvin tällä paketilla. Keulamoottorin lisäyksellä tästä saisi erittäin toimivan pelin jigikalastukseen.

Beaver

Beaverin jälkeen isäni hankki Silver Doradon jolla kalastelemme pääosin sisävesillä mutta olemme tuolla veneellä olleet mm. Ahvenanmerellä sekä viime keväänä Hasslössä. Doradon peräpeilissä roikkuva mercuryn 100hv moottori pitää huolen vallan liukkaista siirtymistä. Dorado on loistava vene uistelukäyttöön 1-2 hengelle, useampikin mahtuu mutta aktiiviseen kalasteluun tilat riittävät kerrallaan kahdelle hengelle. Tämä vene on aina trailerilla jolloin mm. läpikäveltävyys on erittäin hyvä ominaisuus kun venettä lasketaan usein myös sellaisilta luiskilta joissa ei laituria ole.

Dorado Hasslön satamassa.

Vänernin reissujen myötä alkoi myöskin merilohen uistelu kiinnostamaan ja pikkuhiljaa isomman hytillisen veneen hankkiminen oli ajankohtaista.

Seuraavaksi veneekseni valikoitui Örnvik Pilothouse 580 joka vakuutti erityisesti loistavilla kansitiloillaan. Läntisessä naapurissa näitä veneitä oli jo aika paljon ja olin yhteyksissä sinnekin suuntaan muutamaan ko. veneen omistajaan. Lisäksi muutamilta suomalaisilta sain vahvan osta suosituksen joten kaupat lyötiin lukkoon Vääksyn Konepisteessä.
Tähän veneeseen on sittemmin asennettu plotteri, luotain, vhf-radio, go-light, webasto, autopilotti, sähkötakilat jne.

Pilothouse 580 Yövedellä.

Pilothouse tarjoaa poikkeuksellisen isot kansitilat kokoluokassaan ja vene on kaikinpuolin erittäin vakaa. Merikelpoisuus on moneen kertaan tullut todistettua kun ollaan oltu isoilla järvillä ja merellä todella kovissakin keleissä. Kajuutassa mahtuu kaksi aikuista yöpymään ja pieni pentteri mahdollistaa ruokahuollon sujuvuuden.
Vene on palvellut enemmän kuin hyvin mutta kyllä tässä ollaan jo seuraavaakin alustaa kuumeisesti mietitty...

2014

Vuosi vaihtui epätavallisen leudossa säässä, itseasiassa koko kulunut vuosi 2013 oli epätavallisen lämmin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi, suurimmassa osassssa suomea 1-2 astetta. Hellepäiviä oli 16 enemmän kuin tavallisesti ja loppuvuosi muistetaan myös muutamista melko kovista myrskyistä.
Leudosta säästä johtuen myös isommat järvet ovat pysyneet auki joten avovesikausi on jatkunut monin paikoin vuoden 2014 puolelle.

Vuodenvaihde Lumia 1020 takaa katsottuna.

Vuoden 2014 ensimmäinen uistelupäivä tuli vietettyä sunnuntaina ja kohteena tietysti Näsijärvi. Ilmapuntari lupaili ihan hyvää joten eteläpään luiskalta lähdettiin toiveikkaana hanat auki heti aamusta kohti vetoalueeksi edellisenä iltana valittua aluetta.

Luiskalla.

Takiloiden uudet kuulahakaset jäivät autoon joten ne olivat pelistä poissa, kaikki salakat viritettiin täten plaanareiden taakse. Näin kylmässä vedessä uistelu on monesti ollut melko hankalaa, kalojen ollessa täysin hukassa, joten painotusta laitettiin laajalla skaalalla välille 8g-140g. Aamupäivä oli rauhallista ja kului kahvia juodessa ja uusia virityksiä testaillessa. Veden lämmöt olivat 0,7-0,8 Navman astetta joten päätin kääntää takaisin aloituspisteeseen jossa vesi oli ollut hieman lämpimämpää.

Aurinkokin näyttäytyi.

Ennen puoltapäivää aurinkokin näyttäytyi hetken ja paineiden ollessa nousussa toivoa jalokalojen aktivoitumisesta oli ilmassa. Pääsin takaisin paikalle jossa veden lämpötila nousi 1,3 asteeseen ja hetki tämän jälkeen ensimmäinen järvilohi ilmoitti olemassa olostaan kun ulommainen pikkuplaanari pakitti. Kromi Purple Black huppu isohkolla salakalla ja 12g painolla osoitti jälleen kerran toimivuutensa. Samaan aikaan myös vieressä uinutta salakkaa vietiin.
Tästä alkoi kiivas puolituntinen kun lohet kävivät hanakasti salakoihin pintakalvon tuntumassa, isommilla punteilla painotetut salakat saivat uida rauhassa.
Vapautin kaikki kalat vedessä joten tarkkoja mittoja ei tullut taaskaan otettua, pääsääntöisesti kalat olivat niitä tavallisia 40-50cm välillä olevia järvilohia mutta yksi hieman parempikin yksilö kävi näytillä. Taimenia en tältä alueelta tavannut.
Lyhyen mutta kiivaan syöntipiikin jälkeen jälleen hiljeni. Kamoja ylös nostaessani huomasin että vielä kahdessa salakassa oli selvät jäljet iskuista mutta eivät olleet pysyneet kiinni.

Tulevalle viikonlopulle ennustetaan vihdoin pakkasia joten saattaapi olla että uistelut on nyt hetkeksi uisteltu.

Vihdoinkin kylmenee.

Näsijärven Lohikalayhdistyksen vuoden 2014 jäsenkortit ovat menneet painoon joten nyt on hyvä hetki lunastaa jäsenyys ja samalla kertaa hoitaa Näsijärven kalastusluvatkin plakkariin:

Jäseneksi Näsijärven Lohikalayhdistykseen

             

Viimeisiä viedään

Vuoden viimeisiä päivitä vietetään ja uistelukausi jatkuu edelleen. Viimeksi muistaakseni 2008 tuli oltua joulun tienoilla vesillä ja tuolloin mukaan tarttuikin Koljonselältä oikein komeat joulukalat. Kyseinen vuosi oli erittäin hyvä Näsijärvellä ja mekin pääsimme pitelemään useampaa paremman kokoista lohikalaa siiman päässä.

2008 joulukalat Koljonselältä.

Pari päivää ennen joulua tuli käytyä Näsijärvellä pitkästä aikaa uittamassa salakoita muutaman tunnin ajan. Tuuli oli jälleen kerran melkoisen kova joten tuli vedettyä sateisessa säässä aivan eteläpäässä mukavuus alueella tuulen suojassa. Keli lupaili kaikin puolin huonoa kalastusta mutta vesille oli muutamaksi tunniksi päästävä, olihan edellisestä kerrasta muiden kiireiden takia kulunut jo monta viikkoa. Pari järvilohta kävi toivottamassa jouluja mutta pääsivät takaisin kasvamaan korkoa. 

Ehkäpä tässä vielä vuodenvaihteen tienoilla käydään kerran koittamassa.

Valitettavan vähän on tänäkin syksynä kuulunut mitallisista yli 60cm lohikaloista järveltä, pientä hyvä kuntoista kalaa tuntuu taaas nousevan mutta isommat yksilöt ovat harvassa. Onneksi muutama todella komea yli 5kg kala on tänäkin syksynä järvestä saatu. 

Marraskuun komein, +5kg

Lokakuun lopussa istutettiin Näsijärven Lohikalayhdistyksen ensimmäiset kalat Näsijärveen, noin 2000 taimenta lähti kohti selkävesiä kun samassa erässä laitettiin yhdistyksen, alueen ja erään osakaskunnat taimenet. Toivotaan että saavat rauhassa kasvaa ja ainakin osa saataisiin aikaisintaan parin vuoden kuluttua siimojen päihin. Alkuvuodesta eletään mielenkiintoisia aikoja kun uudet isommat alamitat astuvat voimaan, aika näyttää kuinka tulee käymään Näsijärven lohikalojen alamitoille, toivotaan että täälläkin vihdoin ymmärrettäisiin turvata kaloille mahdollisuus kasvaa ja näinollen aikanaan antaa parempaa tuottoa sijoitetulle pääomalle.

Taimenen poikasten matka alkaa.

Pikku hiljaa alkaa katseet kääntymään tulevaan kauteen. Keväällä koittaakin se kaikkein mieluisin vetouistelijan aika kun pakollisen talvitauon jälkeen suunnataan taas merilohen perään. Viikko 19 ollaan taas eteläisessä Ruotsissa nousulohia vastaanottamassa tutulla porukalla ja taitaa sinne ainakin yksi uusi venekunta lähteä meidän seurueen mukaan. Aika paljon on uistelijoita suomenmaalta lähdössä samaan suuntaan joten siellä nähdään tänäkin vuonna paljon tuttuja. 

Bornholmissakin päästäneen taas piipahtamaan ja alkukesästä olisi parin vuoden tauon jälkeen tarkoitus päästä taas Eckerön kulmalle nousulohia vastaanottamaan.  

Lohikunkku 2013

Lauantaina 2.11.2013 koitti vihdoin odotettu päivä kun Näsijärven Lohikalayhdistyksen järjestyksessään toisen Lohikunkku kilpailun aamu valkeni. Talvella vietettiin yhdistyksen talvipäivää Maisansalossa jolloin sovittiin myös Lohikunkku kilpailun siirtämisestä Maisansalon maisemiin.
Maisassa on erittäin hyvät puitteet kilpailun ja kaikenlaisten juhlien yms tapahtumien järjestämiseen, joten jos tarvitset itsellesi tai yrityksellesi esimerkiksi juhlatilaa niin ota ihmeessä yhteyttä Maisan isäntään:

Ruoka- & Juhlaravintola Maisa

Maisansalo järveltä katsottuna.

Ensimmäiset venekunnat saapuivat jo perjantai iltana Maisan laituriin ja porukalla päästiinkin nauttimaan ravintola Maisan burgeri listan tarjonnasta ja baarin virvokkeista.
Kilpailuun ilmottautuminen alkoi lauantaina  kello 07.00 jolloin ensimmäiset kilpailijat jo odottelivatkin jonossa oven takana. Ilmoittatutumisen jälkeen kaikille osallistuneille tarjoiltiin aamukahvit ja paahtopaisti sämpylät.
Traileri trafiikkia oli melkoisesti mutta hyvin kuitenkin pysyttiin aikataulussa ja kipparikokous päästiin aloittamaan ajallaan. 

Kipparikokous

Kilpailuun starttasi kaikkiaan 61 venekuntaa. Parannusta viime vuotiseen tuli siis merkittävästi ja emme voi olla kuin tyytyväisiä tapahtuman herättämään mielenkiintoon. Lohikunkku tapahtuma on yhdistyksen merkittävin varojen keräys tapahtuma jota tullaan jatkossakin kehittämään jotta siitä saataisiin vieläkin onnistuneempi ja näin ollen houkuttelisi jatkossa vieläkin enemmän venekuntia mukaan.

Lähdön tunnelmia

Sääntöjen mukaan kaikkien venekuntien tuli olla rannassa kello 15.30 ja tämän jälkeen aloitettiinkin heti punnitus. Punnituksen lomassa tarjoiltiin kaikille halukkaille grilli makkaraa pahimpaan nälkään.
Taimenen alamittana kisassa oli 55cm ja järvilohen 60cm. Vain yksi kala punnittiin per venekunta ja suurin kala toi väsyttäjälleen Lohikunkku 2013 tittelin.
Keli oli hieman haasteellinen ja mittakala melko tiukassa mutta neljä kalaa saatiin kuitenkin puntariin saakka.

Mittakaloja

Lohikunkku 2013 tulokset:

1. Matti Tuominen ja Mika Teräväinen, järvilohi 3,985kg / 66cm
2. Riku Järvinen Sasu Järvinen, järvilohi 2,820kg / 64cm
3. Jussi Suihko, Timo Savolainen ja Antti Savolainen, Järvilohi 2,080kg / 60cm
4. Tomi Rajalampi, Jukka Rajalampi ja Jorma Rautava, Taimen 1,715kg / 55cm

Lohikunkku 2013 palkitut venekunnat

Punnituksen ja palkintojen jaon jälkeen oli aika siirtyä illanviettoon joka starttasi ravintola maisan illallisella. Pöytä oli tuttuun tapaa taas koreana ja keräsikin osallistujilta isot kiitokset, kenenkään ei varmasti tarvinnut lähteä nälkäisenä tästä tilaisuudesta.
Illalliselta siirryttiin rantasaunalle jatkaaman illanviettoa saunottelun, virvokkeiden ja hyvän seuran parissa.

Iso kiitos kaikille osallistuneille ja yhteistyökumppaneille! Tästä on hyvä jatkaa tapahtuman kehittämistä kohti vuoden 2014 Lohikunkkua, vuoden päästä nähdään siis samoissa merkeissä Maisansalossa.

Saimaanranta

Syksyn ensimmäinen reissu järvilohen perässä suunnattiin tällä kertaa Kyläniemen ympäristöön Saimaalle. Saimaalla ollaan vierailtu aiemminkin vaihtelevalla menestyksellä. Aikaisemmilta reissuilta  tutuiksi on tullut Haapaselkä Puumalan ympäristöstä, Yövesi sekä viime syksyn kohteena ollut Paasivesi.
Lappeenranta on siedettävän matkan päässä täältä joten tällä kertaa suunnattiin sinne.

Saimaa

Perjantai aamusta startattiin Jarin kanssa matkailuautolla kohti Saimaanrantaa. Iltapäivästä saatiin välineet kuntoon ja vene vesille, Silverin kaasu pohjaan ja kiiruusti salakan säätämisen pariin. Kello viidentoista aikoihin saatiin täkyjä uimaan ja aloitettiin alueeseen tutustuminen melko kovassa kelissä. Parisen tuntia ehdittiin ajelemaan lupaavan näköisiä penkkoja kunnes räikkä pärähti ensimmäisen kerran. Komea kala hyppäsi kaukana perässä ilmaan ja heti oli selvää että nyt oli paremman kokoinen kala kyseessä. Lohi pisti parastaan ja kävi lukuisia kertoja ilmassa, vauhtia siis piisasi ja väsytys oli taas vallan mukavaa puuhaa. Väsytyksen päätteeksi komea rasvaevällinen 77cm järvilohi haavittiin veneeseen ja nopean mittaamisen jälkeen vapautettiin takaisin Saimaan aaltoihin, tiedä vaikka joskus eksyisi uhanalaista sukuansa jatkamaan. Kala otti pinnasta 12g painon takaa kromi/purple/black huppuun viritettyyn pienehköön salakkaan.

77cm C&R

Keli yltyi koko ajan kovemmaksi ja jonkun netistä löytyneen mittarin mukaan tuuli puhalteli parhaimmillaan 12m/s. Emme kuitenkaan malttaneet lopettaa vielä kalastusta vaan jatkoimme pimeän tuloon saakka. Onnistuimme saamaan vielä 55cm ja 59cm järvilohet jotka myös jatkavat kasvuaan kotivesissään. Tähän oli hyvä päättää ja pimeässä ajelimme tutkan avustamana takaisin Saimaanrantaan.

Lauantaina jatkettiin samoilta alueilta ja puolenpäivän aikoihin lähdettiin siirtymään uistellen toiselle selälle. Jossain kohtaa alkoi satamaankin kun seilattiin kohti Myhkiön kärkeä. Tuolta alueelta löysimme ensimmäiset kunnolliset pikkukala parvet mutta päivän mittaan onnistuimme saamaan silmämääräisesti mitattuna ainoastaan alamittaisia lohia. Pimeän tullen siirryttiin taas tutkan ohjaamana makkaranpaistoon majapaikkaamme.

Auringon nousu Saimaanrannassa

Sunnuntaina  aloiteltiin aamusta kahdeksan aikoihin laskemaan täkyjä veteen ensimmäisenä päivänä hyväksi todetulla alueella. Luotain piirteli lupaavan näköisesti eikä siinä kovinkaan kauan tarvinnut odotella kun uloimmasta plaanarista lähti lohi kiukkuisesti viemään siimaa. Kaunis rasvaevällinen 66cm järvilohi kävi veneessä ja palasi välittömästi takaisin järveen. Tämäkin kala mieltyi 8g painolla uitettuun kromi/purple/black kypärään ahdettuun salakkaan.

66cm C&

Melko pian tämän kalan jälkeen taivas alkoi kunnolla rakoilemaan ja vihdoin aurinkokin näyttäytyi kahden harmaan päivän jälkeen. Keli meni todella kirkkaaksi joten osa pyydöistä painotettiin hieman reippaammin ja takiloihin vaihdettiin hieman erilaisia levyjä. Toisesta takilasta saatiinkin hyvä tärppi mutta lohi kuitenkin karkasi meiltä.
Toiseksi uloimmassa plaanarissa kävi vielä yksi kala ilmoittamassa itsestään mutta tämäkään ei kuitenkaan pysynyt kiinni. Kello 13 aikoihin olikin jo aika nostaa vehkeet ylös ja lähteä kotimatkalle.

Kotia kohti

Ei voi kuin kateellisena todeta kuinka hienoa vesistöä tuo Saimaa kokonaisuudessaan on. Maisemat ovat kerrassaan upeat ja kirkas vesi kätkee sisäänsä komeita lohikaloja. Kalaa tuntui olevan kohtuu hyvin liikkeellä ja tuttujen kautta kuultiin muutamastakin varsin komeasta lohesta eri puolilta Saimaata.
Saimaan järvilohi on uhanalainen laji ja Saimaalla onkin voimassa rasvaevällisten lohien vapautus suositus jota mekin tietysti noudatimme. Läntisessä naapurissa ollaan jo vuosien mittaan totuttu vapauttamaan jopa yli 10kg painoisia järvilohia joten siinä mielessä tämä C&R kalastus on jo vallan tuttua puuhaa.
Vapautettukin kala on saatu kala!

+10kg C&R Vänern 2008

Salakat uimakoulussa

Sunnuntaina päästiin taas piipahtamaan järvellä, kovinkaan aikaisin ei oltu tälläkään kertaa liikkeellä ja Pilotti laskettiin taasen eteläpään luiskalta Näsijärveen. Pohjoisempaan oli alunperin tarkoitus mutta koska aikaa oli varattuna rajallisesti päätettiin taas jäädä lähemmäksi. Eteläpään luiskahan on lämmitetty ja sen yhteyteen on rakennettu nyt uusi viranomaislaituri jota voi käyttää lyhyeen kiinnittymiseen laskun/noston yhteydessä. Laituri onkin erittäin hyvä ja siksi paikka soveltuu kyllä erityisen hyvin traileri matkaajille. Kelien kylmetessä lämmitetty/valaistu luiska takaa veneiden helpon ylösoton.

Tuuleen suunnan perusteella valikoitiin suunta mihin lähdettäisiin ja sitten kartalta taas tarkemmin kohteeksi uudet penkat ja ajolinjat. Pintavesi huiteli edelleen 11 asteen tuntumassa joten siinä mielessä ei mikään ollut muuttunut viikon aikana.
Laskettiin sivumyötäiseen salakoita uimaan ja muutamien hyväksi havaittujen perusaseiden lisäksi sitten taas hieman erilaisia ja uusia virityksiä.
Kovinkaan kauaa ei ensimmäinen kalakontakti antanut itseään odotuttaa kun pullea reipas 50cm järvilohi kävi kääntymässä veneessä. Hetkeä myöhemmin jarru pärisi hieman voimakkaammin mutta kala irtosi samoin tein jättäen ainostaan salakan pään jäljelle kypärään.

Tyypillinen keskenkasvuinen järvilohi.

Seuraavaksi veneessä kävi odotusten mukaisesti muutamakin taimen joita kalastettavalla uudella alueella odotettiinkin olevan. Muutaman tunnin vedon aikana kaikkiaan 3 taimenta ja 3 järvilohta kävi veneessä joista kaksi oli selkeästi paremman kokoista + 50cm kokoluokkaa mutta kaikki kuitenkin alle 60cm ja jatkavat näin ollen kasvuaan Näsijärvessä.

Pikkuhiljaa olikin jo aika suunnata satamaan ja viimeinen tunti matkauisteltiin kohti eteläpään luiskaa. Syvänteen päällä, vettä alla 50m, plaanari peruutti vähän rivakammin ja suureksi yllätykseksi vedestä nousi tanakassa kunnossa oleva kuha joka oli hotkaissut salakan syvälle nieluunsa. En muista koskaan aiemmin saaneeni kuhaa Lokakuussa syvänteeen päältä pintakalvosta.

Lokakuu

Vihdoin ovat pintavedet viilentyneet siinä määrin että voi ihan tosissaan alkaa täkyraksia taas uittamaan kotoisella Näsijärvellä. Syyskuun lopussa Nässystä nousi jo muutama kehukala ja tämä entuudestaan tulee lisäämään painetta jävellä.
Sunnuntaille oli järjestynyt sopivasti tilaa uisteluhommille joten päätin herättyäni vielä lähteä kopasemaan Näsinselkää. Normaalisti tulee lähdettyä jo kukonlaulun aikaan mutta nyt järvelle pääsin vasta joskus ennen kymmentä. Pääsääntöisesti kalastan syksyn pohjoisempana mutta eteläpään luiska oli nyt sopivan lähellä myöhäiselle lähdölle. Keli oli lupaava ja tuuli puhalsi juuri sopivasti aktivoidakseen taimenet otilleen.

Iltapäivä Näsinselällä.

Tämän syksyn teemaksi uusien välineiden ohella olen päättänyt kalastaa mahdollisimman paljon uusia alueita silläkin uhalla että kalasopasta puuttuu kalat tulevan syksyn aikana. Tuulen suunta oli ollut melkein sama jo useamman päivän joten oli helppo valita aloituspaikka uittoharjoituksille uudelle penkalle. 
Ihan kaikkia täkyjä en vielä saanut uimaan kun ensimmäistä jo vietiin, hyväkuntoisen oloinen järväri kävi visiitillä ja sai toki välittömästi vapautensa.
Seurasin penkan reunaa ja kalaa kävi tasaisesti pyytöihin vaikkakaan mitään kunnollisia syöttikala parvia ei luotaimeen piirtynyt, vedenlämmöt aika tasaisesti 11,4 Navman astetta.

Olisikohan isommat yksilöt syvemmällä?

Iltapäivän puolella aurinko alkoi paistamaan joka hetkeksi hiljensi kalantulon, oli siis sopeva hetki hieman muutella pyytöjä sekä vaihtaa vedettävää aluetta. Siirryin uistellen hieman pohjoisempaan pitkin lupaavan näköistä penkkaa. Kunnolliset syöttikalaparvet olivat edelleen hukassa mutta tovin kuluttua kala alkoi taas iskemään hanakasti salakoihin, isoihin ja pieniin. Parhaimmillaan kaloja roikkui useammassa siimassa ja koska olin yksin liikkeellä ei kereennyt tulemaan tylsää vaan tekemistä piisasi molemmille käsille Garminin pitäessä huolta valitusta kurssista. Sekä taimenia että järväreitä kävi veneessä ja kaikki yksilöt olivat hyväkuntoisen näköisiä. Yhtään yli 60cm kalaa en kuitenkaan onnistunut saamaan joten kaikki kalat saivat viipymättä vapautensa.

Jälkikasvu suorittaa mittaukset joten kotiin vietyjen kalojen kanssa pitää olla tarkkana.

Eilisen perusteella Näsinselällä on nyt pientä tämän vuoden istukasta ja siitä hieman isompia yksilöitä pintakalvossa liikkeellä siihen malliin että seuraava isku Näsijärven kalakantoja vastaan tullaan suorittamaan taas uudelle alueelle. Pieniä kaloja on ihan turha lähteä ehdoin tahdoin kiusaamaan.

Jos joku nyt vielä käyttää useampikoukkuisia täkyrakseja tai vaappuja syksyisessä jalokala jahdissa niin suosittelen ehdotomasti siirtymään yksi koukkuiseen joista kala on huomattavasti helpompi vapauttaa mahdollisimman pienillä vahingoilla. Eilenkin veneitä oli sen verran paljon liikkeellä että varmasti aika moni lohikalan pentu sai väistämättä siipeensä.

Viime syksyinen takakoukun uhri.

Jos kelit ja aikataulut sallii niin loppuviikosta ylävesille isompien yksilöiden perään.

Eilen kantautui lohikaloille loistavia uutisia:
Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti hetki sitten, että se tulee korottamaan järvilohen ja järvitaimenen alamitan 60 cm:iin. Saimaannieriä tullaan täysrauhoittamaan Vuoksen vesistöalueella.

Asetuksen ilmoitettiin astuvan voimaan 1.1.2014. 

Järvilohen osalta tämä koskee koko maata. Järvitaimenen osalta 60cm napapiirin alapuolisella vyöhykkeellä ja yläpuolisella 50 cm !