Trolling Master Bornholm 2019

Useiden vuosien ajan on ohjelmassa ollut kauden avaus reissu Bornholmin saaren upeisiin maisemiin merilohta kalastamaan. Vuoden 2017 reissun jälkeen pääsyin saarelle toistamiseen saman kevään aikana kun liityin Per Veronan miehistöön kilpailemaan euroopan suurimpaan uistelukilpailuun. Tuolloin kisassa taisi olla yli 300 venekuntaa ja sijoituimmekin hienosti neljänneksi kokonaiskilpailussa. Reissusta jäi positiiviset fiilikset ja kilpailu merkattiin kalenteriin myös tuleville vuosille.
Samaisena vuotena päädyin muuttamaan tänne valtameren taakse ja seuraavana  keväänä 2018 eivät aikataulut yksinkertaisesti natsanneet projekti töiden ja kilpailun kesken.

Axopar Bornholmin vesillä.

Kuluvan vuoden keväällä aikataulut passasi ja liityin Team Jackpotin venekunnan vahvistukseksi ja näin alettiin hieromaan suunnitelmia kilpailuun.

Venekunnan kipparina siis Mika Kärkkäinen, monille lohimiehille tuttu Jackpot raksihupun valmistaja. Miehistönä allekirjoittaneen lisäksi pitkän linjan kalamies Matti Kapiainen jolla löytyy kova kokemus etenkin kotimaan sisävesien järvilohien uistelusta. Polte oli vesille ja kilpailuun kova ja kiireisen talven aikana tuli kuitenkin tarkasti seurattua mitä itämerellä tapahtuu ja kuinka kala liikkuu saaren ympäristössä.
Pitkäksi venyneen matkustamisen jälkeen saavuin viimein saarelle ja majoitukseemme myöhään lauantai-iltana. Kalusto oli veneen laaskua vaille valmiina iskussa ja melko nopeasti oli ensimmäisen harjoitus päivän suunnitelmat valmiina. 

Toimisto.

Muutaman tunnin unien jälkeen suunnattiin  sunnuntai aamuna aikaisin karavaanin nokka kohti saaren pohjoispäätä ja Hammerhavn satamaa. Vene vesille ja kohti pelipaikkoja. Olimme valikoineet ensimmäiseksi treenattavaksi paikaksi alueen kaukaa lännestä ja lähdimme hakemaan alueella olevaa, verrattain pientä, ympäristöään selvästi lämpimämpää vettä. Pitkähkön siirtymän jälkeen saavuimme lämpöisemmän veden alueelle ja aloimme viritellä pyytöjä veteen. Sanomattakin lienee selvää että käytössämme oli vain ja ainoastaan Jackpot raksihuppuja joidenka edessä uitimme Okin ja VK:n houkutuslevyjä.
Heti alkuun sovimme työnjaon koko viikolle vapojen virityksen suhteen. Kipparin vastuualueelle tuli takilat ja miehistöllä molemmilla omat puolensa planujen kera -vauhti kohdalleen ja salakat uimakouluun.

Matti väsyttää.

Nipinnapin taidettiin saada kaikki kepit vetoon kun ensimmäinen räikän pärinä ilmoitti paikan valinnan onnistumisesta -kyllä tuntui muuten taas hienolta kun edellinen vuosi itämeren aalloilla oli muutto kuvioiden takia jäänyt vallan välistä.

Matti kepitti itselleen varmoin ottein uuden ennätyskalan mereltä ja nopeiden räpsyjen jälkeen laskimme lohen takaisin omaan elementtiinsä. Totesimme yhteen ääneen strategiamme toimivuuden ja jatkoimme harjoituksia aurinkoisella itämerellä. Päivän mittaan kiertelimme aluetta ja testasimme vähän erilaisa virityksiäkin. Kaikuluotaimessa ei juuurikaan ollut havaittavissa eloa saalis- tai kohdekalojen suhteen mutta saimme kuitenkin jokusen lohen päivän mittaan vierailemaan pikaisesti veneessämme. Vapautimme kaikki päivän aikana saamamme kalat takaisin omaan elementtiinsä.

Harjoituspäivän satoa.

Seuraavaksi harjoitusalueeksemme valikoitunut Simrishamn oli agendalla maanantai päivänä. Mukavassa kelissä ajoimme pitkähkön siirtymän pelipaikoille ja näin lähti kakkospäivä käyntiin. Simrishamnissa oli kalastus jatkunut hyvänä oikeastaan koko talven ja suomalaisten etujoukkojen erinomaisten tulosten vahvistamana oli tämä paikka naulattu treenattavien paikkojen joukkoon jo hyvissä ajoin. Tavoitimme lohia alueelta erittäin hyvin ja erityisesti kova tuplatärppi jäi päivästä mieleen. Matti oli kepittänyt jo hyvän tovin isoa kalaa joka myllersi kaukana perässämme kun takilaan viritetystä ongesta lähti, ja lujaa lähtikin. Tämäkin kala teki kaikki mahdolliset temput ja siinä oli allekirjoittaneellakin kiirusta siivota vapoja, käännellä venettä ja tehdä kaikenmaailman temppuja jotta kala saataisiin takaisin väsytyssektoriin ja mahdollisesti myöhemmin vieläpä kuviinkin. Lohi saatiin kuitenkin lopulta kannelle ja nopeiden kuvien jälkeen laskimme tämänkin otuksen jatkamaan kasvuaan. Matti kepitti edelleen kalaa joka oli muistaakseni vieläkin yli 100m päässä veneestä. Jossain kohtia siima kuitenkin löystyi karanneen lohen merkiksi. Kovinkaan kauaa ei ehditty harmitella kunnes taas oltiin työntouhussa ja väsyttämässä seuraavaa potilasta. Vapautimme kaikki päivän mittaan saamamme lohet.

Ihan kuin lohi, mutta pienempi.

Kolmas harjoituspäivä valkeni melko tuulisena ja ennusteiden mukaan nousevan tuulen johdosta oli odotettavissa todellista pesukonekeliä. Vesille tietenkin lähdettiin ja harjoituspaikaksi valikoitui lyhyemmän siirtymän päästä saaren länsipuolelta löytyvät vanhat mestat.  Laskimme vieheet myötäisessä vetoon ja aallokko alkoi olla jo kohtuu kovaa kun kaikki onget oli vihdoin pyytämässä. Montaakaan venettä ei rajusta kelistä johtuen vesillä ollut mutta kaikki jotka olivat saivat hyviä onnistumisia. Päätimme päivän siinä kohtia kun kalastus alkoi mennä mahdottomaksi, omalta puoleltani laukesi kerralla kaikki plaanarit ison aallon pyyhkäisystä tuulimittarin näyttäessä 15m/s lukemia joten oli aika kerätä onget nippuun ja suunnata rantaan. Otimme ensimmäisen ja ainoan treenipäiviemme kalan eräksi. Lohi oli sen verran kookas että päädyimme jakamaan toisen puolen fileen satamassa turisteille jotka tyytyväisinä lähtivät pienet siivut lohta matkassaan kotia kohti.Omasta puolikkaasta valmistimme illallisen ja teimme graavia tuleville päiville evääksi veneeseen.

Ottipelejä.

Keskiviikkona piti sitten aloittaa itse kilpailu mutta tuuliennusteista johtuen avauspäivän kisa peruttiin jo tiistaina. Kipparikokous pidettiin kuitenkin keskiviikkona johon suuntasimme klo: 11.00 aamupäivästä. Kipparikokouksen jälkeen suuntasimme tietenkin merelle jatkamaan harjoituksia. Paikaksi valikoitui edellisen päivän mestat koska kovemmassa kelissä ja päivän ollessa jo pitkällä ei ollut mielekästä lähteä kovinkaan kauaksi satamasta ryskäämään. Alueella oli edelleen kalaa ja pyytämässä olleiden onget taipuivat tasaisesti.

Lopetimme päivän kohtuu ajoissa koska edessä oli vielä veneen siirtäminen kisakeskukseen ja välineiden huolto kisakuntoon.

Torstaina vihdoin päästiin tositoimiin kun itse kilpailu starttasi ja 420 venekuntaa pääsi mittelemään taidoistaan. Olimme aivan kärjessä lähtöviivalla odottamassa laukaisua startin merkiksi ja vihdoin ampaistiin matkaan. Ristiaallokko on melkoinen kun sadat veneet kiihdyttävät matkaan joten oli ehdottomasti mukavaa kun perälaudassa potkivat 350 hevosvoimaa kiihdyttivät meidät kärjessä kohti Simrishamnia. 

Kisakeskus.

Vaikka olimme jokaisella traanatulle alueella onnistuneet hyvin oli kisamestan valinta kuitenkin helppoa. Ensimmäinen reenattu alue antoi mukavia kaloja mutta kaikuluotain ei mielestämme tukenut ajatusta jäädä sinne kilpailemaan. Kovempi tuulisina päivinä reenattu lähimesta oli myös kalaisa mutta kaikki tietävät kuinka helposti homma muuttuu kun samalla paikalla sahaa sata muuta venekuntaa. Simriksen suunnalla treenatulla alueella oli lisäksi aivan posketon määrä lohia luotaimessa treenipäivänä joten päätös oli yksimielinen. 

Treenipäivän pisteiltä saimme fullpotin (4kpl) eli kisassa sallitun maksimimäärän lohia puntarille. Kalat eivät olleet kovinkaan isoja isommainkin yksilön jäädessä hivenen alle 10kg. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme kisassa sijalla 27/420.
Kalaa oli paljon puntarilla mutta analysoimme tilannetta siten että jos kahtena seuraavanakin päivän saamme fullpotin olemme varmasti TOP10 sakissa. Pitkään kisaa seuranneena olen huomannut että äärimmäisen harvassa on venekunnat jotka onnistuvat jokapäivä. Hyvillä mielillä siis petiin ja odottamaan kakkospäivää.

Ensimmäisen kisapäivän kaloja.

Toisena kisapäivänä päätimme virinneestä tuulesta huolimatta aloittaa tismalleen edellispäivän pisteiltä ja tarpeen vaatiessa valua kohti penkkaa jonne tuuli puhalsi. Alku oli meillä hiljaista ja juuri kun teimme päätöksen siirtyä sisään saimme ensimmäisen kalan kyytiin. Luonnollisesti jatkoimme kalastusta alueella ja taas piteli pidemmän tovin hiljaista. Jälleen kun olimme tehneet päätöksen siirtymisestä saimme kalan ja jäimme aloituspisteille. Iltapäivästä vihdoin pääsimme seuraavalle penkalle kun onget eivät aloituspisteillä enää taipuneet. Siellä olikin käynnissä melkoiset karkelot ja lohta nuosi jatkuvasti veneisiin. Saimme kohtuu nopeasti kolmannen kisakalan veneeseen mutta aika alkoi käydä vähiin. Loppuun saakka yritimme ja teimme suunnitelmaa koska pitää olla ajossa jotta keretään varmasti puntariin. Laitoimme kaiken muun veneessä kuntoon siirtymää ajatellen mutta pidimme alemman takilaongen, viikon ykköspyssyn, loppuun saakka vedossa. Olin jo nostamassa jarupusseja kun tämä onki lähti kuin ammuttuna taakse, kala otti hetkessä liinaa satametriä ja tuli salamana pintaan sieltä syvyyksistä. Kesken suoran vedon kala kuitenki irtosi ja leuka rinnassa suuntasimme satamaan. Saimme siis kolme kalaa puntariin ja tämä nosti sijoituksemme kuitenkin kokonaiskisassa sijalle 13/420. 

Toisen kisapäivän kaloja.

Viimeiselle kisapäivälle luvattiin kovenevaa tuulta iltapäivästä joten kisapäivä typistettiin todella lyhyeksi. Meidän pitkähkön siirtymän takia kalastusaikaa jäi vain noin kolme tuntia. Oli kuitenkin selvää ennemmin ongitaan muutama tunti huippumestaa kuin päivä tyhjää tonttia. Tällä kertaa valitsimme aloituspisteeksi edellisen päivän viimeisen kala ottipisteen. Päätettiin ajaa aivan pisteen kohdalle ja laskea vasta siitä kamat vetoon. Siitä alkoikin sitten sellainen lohirumba jota ei kovinkaan usein pääse kokemaan. Lohitapahtumia tuli aivan älyttömästi ja millään ei saatu settiä vetoon kun aina oli kala jossain roikkumassa. Useita kaloja karkasi ja useita alamittaisiakin kävi veneessä. Kiirettä piisasi ja kolme tuntia kalastusta meni kuin siivillä. Lopulta suuntasimme satamaan kahdeksan lohta Igloossa joista sitten valikoimme 4 painavinta punnitukseen -Mahtava kisapäivä!

Lopputuloksissa nousimme sijalle 4/420 tasapistein Per Veronan kanssa joka kipusi suuremman kalansa turvin sijalle 3.

Kolmanne kisapäivän kaloja.

Täysin emme tavoitteessa onnistuneet koska yhtenä päivänä tuo fullpot jäi harmittavasti saavuttamatta mutta kyllä tähän tulokseen pitää olla erittäin tyytyväinen -TOP10 on mielestäni aina hyvä suoritus tässä kilpailussa.
Pauli Kolsin kipparoima Satunnaiset saaliit/Saalis1 ottivat ansaitun voiton kokonaiskilpailussa. Tämä voitto oli venekunnalle muuten järjestyksessään jo  toinen! -taidettiin Paulin kanssa olla ainoat Yhdysvalloista asti kisaan osallistuneet kalamiehet. 

Sami Heiskasen kipparoima Satunnaiset saaliit/saalis2 myös upeasti sijalla 10.
Edellä mainitut herrasmiehet ovat niitä kavereita joidenka tekeminen ja kokemus puhuu puolestaan -vuodesta toiseen.

TOP10:ssä siis jälleen kerran kolme venekuntaa suomesta ja lisäksi paljon muita venekuntia todella hyvillä pistesijoilla heti siinä tuntumassa.
Kerrassaan hieno tapahtuma ja ensi vuonna toivottavasti taas mukana kahinoissa!  

Astoria

Viime syksyn kalastuksellisia kohokohtia oli ehdottomasti reissut Astoriaan Columbia riverin jokisuistoon jossa valtava hidasliikkeinen virta lopulta yhtyy Tyyneen valtamereen. Astorialla kaupunkina on itseasiassa vahvat suomalaiset juuret ja se näkyy siellä edelleen katukuvassa. Kalateollisuuden kulta-aikana 1800-1900-lukujen taitteessa kaupunkiin asettui paljon myös suomalaisia siirtolaisia. Edelleen kaupungin asukkaista useampi prosentti on suomalaisperäisiä. Kaupungista löytyy esimerkiksi suomalainen kauppa ja yleisiä saunoja. Moneen kertaan kaupungilla liikkuessa paikalliset tunnistivat suomen kielen ja tulivat myös innokkaasti jutulle vaihtamaan kuulumisia.

Columbian jokilaakso, silta yhdistää Oregonin ja Washingtonin osavaltiot.

Pohjois-Amerikan lohenkalastukseen tutustuneille Buoy10 on varmasti tuttu termi. Tyypillisesti kingin ja cohon kalastus aukeaa Elokuun 1. päivä  Buoy10 "sisäpuoliselle" alueelle. Sallitut kiintiöt määrittää paikallinen viranomainen ja näitä kiintiöitä seurataan ihan päivätasolla. Kiintiö perustuu tutkijoiden ennustukseen kyseisen vuoden nousijoiden määrästä. Kaudelle annetaan yleensä jotkut kiinteät päivämäärät mutta yleensä kauden päätöspäivämäärä elää suuntaan tai toiseen riippuen alueelta nostettujen kalojen määrästä.
Kalastus luvan oston yhteydessä lohenkalastajan tulee ostaa myöskin ns. lohitägi johon jokainen ylösnostettu/eräksi otettu kala tulee viipymättä merkata tarvittavien yksityiskohtien kera. Jahka jokaisen veneessä kalastavan päiväkiintiö on täynnä tulee kalastus siltä erää lopettaa. Kuluvalle vuodelle luvat ja tägit tulivat sähköiseen muotoon joten homma onnistuu kätevästi puhelimen aplikaation kautta. Kalastuslupa ja lohitägi maksoivat tälle vuodelle hieman vajaan 100 dollaria. Lupa oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla. Joihinkin paikkoihin on mahdollista ostaa lupa toiselle vavalle.

Buoy 10

Lohenkalastus on suosittu harrastus näillä seuduilla ja se näkyy kyllä tuolla Astorian ympäristössä kun kausi aukeaa. Veneitä ja kalamiehiä on paljon ja esimerkiksi laskurampit ruuhkautuvat aikaisin aamuyön tunteina -täälläpäin maailmaa onneksi rampit osataan rakentaa ja ne ovat monasti todella leveitä jolloin laskuhommiin mahtuu yhtäaikaa 4-6 yhdistelmää. Laskupaikoilla olevat laiturit ovat myös esimerkillisiä ja tällaisia kaipaisi kotisuomeenkin monin paikoin. Astoriassa käyttämästäni satamasta löytyy lisäksi mm. täkykalojen ja jäiden myyntiä ja näitä on saatavilla jo aikaisin aamuyöstä. Lisäksi sieltä voi ostaa vaikkapa saaliinsa fileointi/vakumointi palvelun -kyllä kalamiehen kelpaa.

Rampilla.

Kalastusympäristö on hyvin erilainen verrattuna kotoisempaan lohenuisteluun avomerellä. Nousu- ja laskuveden vaihtelut sekä Columbian virtaama luo nopeasti muuttuvat olosuhteet ja joen puolelle jo nousseet kalat vaihtavat asemiaan jokisuistossa riippuen suolaisen/makea veden liikehdinnästä. Selvästi suosituin metodi on uistella "myötävirtaan" flasherin ja syöttikalan yhdistelmällä. Täkyraksille on vahvat perusteet kun kalat tankkaavat raivolla vielä tässä vaiheessa nousuaan. Paikallisesta tavasta kalastaa raksilla löydät infoa tältä sivustolta aiemmista jutuista.
Myöhemmin nousun edetessä näitä samoja kaloja kalastetaan esimerkiksi tässä Portlandin ympäristössä ja yhä useammin flasherin perässä pyörii lippa. Menneellä kaudella kalastelin oikeastaan vallan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla ja olikin mielenkiintoista opetella esimerkiksi täysin uusia ja erilaisia tapoja täkyraksin käyttöön. Pikapuoliin käynnistyvällä kevään lohikaudella olisi tarkoitus vertailla näiden paikallisten ja kotisuomesta tutumpien metodien pyytävyyttä eri olosuhteissa ja tilanteissa.

Kauden 2018 suurin Kingsalmon.

Lohien perässä on kalamiesten lisäksi merileijonia ja hylkeitä joita näkee paikoin paljonkin. Nämä otukset ovat selvästi oppineet hyödyntämään kalamiesten siimojen päässä roikkuvat kalat jotka ovat heille tietysti vielä helpompi saalis kuin vapaana uivat yksilöt. Merileijonat ovat levittäytyneet pitkälle sisämaahan saakka ja paikalliset ovatkin kovasti huolissaan invaasion vaikutuksista lohikantoihin. Itsekin olen jo jokusen kalan menettänyt viiksivallulle ja mikäli näitä kavereita on näköpiirissä täytyy kalamiehen koventaa otteitaan jotta kalat saadaan nopeasti kokonaisena laidan paremmalle puolelle.

Tämäkin lohi päätyi parempiin suihin.

Ympäristönä kalamiehen näkökulmasta Astoria ja Columbian suisto on kyllä huikaisevan hieno joskin hyvin haastellinen kalapaikka. Kauden käynnistyessä tuntuu että täällä kaikki elää ja hengittää lohenkalastusta. Omilta kotikulmiltani tuonne tulee liki kahden tunnin ajomatka mutta paikanpäältä löytyy hyvin majoitusta ja reissua on helppo aina venyttää vaikkapa viikonlopun mittaiseksi. Kaupungilla riittää tekemistä ja nähtävää vaikkapa koko perheelle ja mikäli taidot ja kalaonni riittää saattaa sitä itsekin "päästä" ajoissa vesiltä pois odottamaan vuorokauden vaihtumista ja seuraavan passin alkua.