Videoiden tekoon.

Tulevalle kaudelle on ajatuksena hankkia hieman videokalustoa tallentamaan toivottavasti reissuissa syntyviä ikimuistoisia hetkiä. Joitain satunnaisia pätkiä on tullut ennenkin kuvattua perinteisillä kotikäyttöön tarkoitetuilla kameroilla.
Nykyään saatavilla on monenlaisia action kameroita joista tunnetuimpia lienee GoPro:n versiot aiheesta. Hiljattain markkinoille lanseerattiin uudet Hero3+ mallit.
Ko malliston Silver edition tarjonnee vähintäänkin riittävät ominaisuudet ja ainakin valmistaja lupaa 30% parempaa akkukestoa verrattuna edelliseen Hero 3 mallistoon.

Tästä linkistä GoPro:n kotisivuille.

GoPro Hero 3+

Garmin toi myöskin markkinoille mielenkiintoisen uutuuden kun lanseerasivat nämä VIRB kamerat joilla on mahdollista tallentaaa muutakin dataa kuvaformaatin tueksi. Esimerkiksi GPS sijainti tai vaikkapa syketiedot saadaan liitettyä mukaan. Laitteesta löytyy lisäksi mm. barometri ja Wi-Fi.
Garmin lupaa akun kestävän jopa 3 tuntia tallennettaessa 1080p-HD-kuvaa. Mielenkiintoinen vaihtoehto!

Garmin VIRB

Tästä linkistä Garminin VIRB sivuille


Oli kameravalinta mikä hyvänsä, ollaan kuitenkin vasta videon teon alkutaipaleella. Leikkaus on erittäin aikavievää, joskin välttämätöntä, puuhaa kun tavoitellaan kiinnostavia ja erityisesti katsottavia videoita. Internet on esimerkiksi kalastuksen saralta täynnä erilaisia videoita joista valitettavan suuri osa on ainakin minun makuuni todella pitkiä ja tylsiä katsottavia. Jos video kestää 10-20 minuuttia ja siitä 95 prosenttia on kuvaa kalastajasta vapa kädessä niin ainakaan itse en niitä jaksa katsoa. Hyvässä kalastus videossa on mielestäni paljon muutakin kuin kalan väsytystä ja ennenkaikkea se on tarpeeksi lyhyt pitämään mielenkiinnon yllä alusta loppuun.

Koitin elämäni ensimmäistä kertaa kursia jonkinlaisen videon kasaan toisen venekuntamme viime keväisen Hasslön matkan muutamista klipeistä. Homma ei todellakaan ole helppo, ja tästä on suunta vain ylöspäin :)
Jos kävit katsomassa tämän tuotoksen niin rohkeasti vain kommentteja tulemaan mikä oli huonoa ja jos joku oli hyvää, niin mikä ?

Venemessut 2014, kiinnostavimmat kabiinit.

Viimeistään venemessuista alkaa perinteisesti tulevan avovesikauden odotus ja kaluston mahdolliset päivitys ja huoltotoimet. Avovesikausi 2014 päästiin tosin jo poikkeuksellisesti korkkaamaan tammikussa kun leuto talvi mahdollisti uistelut vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. Tällä hetkellä tuntuu siltä että avovesikausi saattaisi alkaa hyvinkin pian edessä mutta eiköhän se takatalvi sieltä vielä tule.

Venemessut olivat mielestäni taas hieman supistuneet ja mitä venealan julkaisuja olen lukenut niin en yhtään ihmettele. Kauppa ei ole käynyt kotimaassa kovinkaan hyvin ja ollaanhan viime vuosina nähty niin jälleenmyyjien kuin valmistajienkin konkursseja. Muutamia kalamiehiä kiinnostavia valmistajia puuttui tyystin messuilta ja monien esillä olleiden merkkien osastot olivat pienentyneet takavuosista. Tarvikkeita ja esimerkiksi elektroniikkaa oli nähtävillä mielestäni entiseen malliin ja ainakin suurin osa aikaisemminkin nähdyistä kalastuspuolen myyjistä oli mielestäni jälleen paikalla.

Venepuolella itseäni kiinnosti erityisesti kabiini veneet kokoluokassa 6-7m joskin ennakkotietojen mukaan varsinaisia uutuuksia ei tuossa luokassa ollut kovinkaan montaa nähtävillä.

Viime vuonna esitelty Finnmasterin Pilot 7 tuli tarkasteltua uudestaan ja edelleen vaikutti varsin kiinnostavalta veneeltä. Erittäin tilava takatila ja hyvät säilytystilat. Hytistä kohtuullisen hyvä näkyvys ja riittävästi korkeutta pidemmällekin kipparille. Tulevana keväänä pääsee tätä testaamaan käytännössä Näsijärvellä.

Pilot 7.0

Pilotin takatilaa.

AMT 215 Pilothouse esiteltiin niinikään jo viime vuonna ja tätäkin tuli käytyä uudelleen ihmettelemässä. Nyt nähtävillä oleva vene oli varusteltu uistelukäyttöön mikä tietysti osaltaan lisäsi mielenkiintoa ko kapinetta kohtaan. Vene on 6,4m pitkä mutta jotenkin se ei kansi/sisätiloiltaan tunnu ihan niin suurelta. Takatilaa on ihan mukvasti mutta hytti tuntuu hivenen ahtaalta joka varmastikin johtuu osittain siitä että seisomakorkeutta on hieman rajallisesti kun itselläni lenkkarit jalassa hiukset hipoo kattoa. Kuitenkin kaikenkaikkiaan ihan mukavan oloinen vene ja mielestäni hyvin laadukkaasti viimeistelty.
Pykälää isompi malli olisi varmasti hyvin mielenkiintoinen vaihtoehto ja ainakin jossain kohtaa tehtaalla oli käsittääkseni suunnitelmissa laajentaa Pilothouse mallistoaan.

AMT 215 PH.

AMT sisältä.

 
Etukäteistietojen perusteella kaikkein suurimpana mielenkiinnon kohteena itselläni olivat uudistuneet Quicksilver Pilothouse mallit joista suurin 755 esiteltiin messuilla jo viime vuonna. Uudestaankin tutkittuna vene vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Takatilat ovat suorastaan hulppeat ja Boston Whaler veneistä tutut kokonaan piiloon kääntyvät takatilan penkit vaikuttavat erittäin toimivalta ja jämäkältä ratkaisulta. Säilytystilaa on riittävästi ja ohjaamossa tilaa vallan mukavasti. Enemmän retkeily/yöpymiskäyttöön tulevalle veneilijälle hytti on tavallaan kokoluokassaan pieni jolloin varmastikin jonkun muun kuin Pilothouse tyypin vene lienee soveliaampi. Tässä isossa 755 mallissa kuskin oma sivuovi on mukava ominaisuus ja tarjoaa vaivattoman/nopean siirtymis mahdollisuuden keulaan esim. rantautumis manöövereissä. Isohko pentteri, jääkaappi yms. mahdollistavat varmasti sujuvan ruokahuollon lohitärppiä odotellessa. Traileroitavaksi veneeksi tämä alkaa oleen ihan siellä ylälaidassa ja vaatinee 3500kg kärryn ja sitä myöten jo tiettyjä ominaisuuksia vetokalustoltakin.

755 Captur.

755 kajuutta.

755 takatilaa.

Varsinaisia uutuuksia tälle vuodelle olivat samaisen Pilothouse malliston pienemmät versiot eli 675 ja 605.
675 mallissa on niin ikään likipitäen yhtä hulppeat takatilat kuin isoveljessään.  Hytti on tiloiltaan jonkin verran pienempi ja mm. kuljettajan sivuovi on lyhyemmästä hytistä johtuen jouduttu poistamaan. Uistelijalle tämäkin vene tarjoaa vallan mainiot tilat ja hieman pienemmistä dimensioista johtuen niin perämoottorista kuin vetokalustostakin riittänee pykälää pienemmät vaihtoehdot.

675 ohjaamo.

Malliston pienin 605 on niinikään takatiloiltaan iso mutta hyttiä on edelleen kutistettu ja siellä on keulapunkan lisäksi tarjolla istuimet ainoastaan kahdelle matkustajalle. Uistelijalle varsin hyvä vaihtoehto tämäkin.
Kaikenkaikkiaan erittäin milenkiintoinen mallisto ja varsin vakuuttavan oloinen vaihtoehto vetouistelijan tarpeisiin.

Jeanneaun mallistosta oli myöskin nähtävillä useita erilaisia vaihtoehtoja joista ainakin Merry Fisher 755 Marlin on saanut Kippari lehdeltä melkoista suitsutusta niin tiloistaan, ajo-ominaisuuksistaan kuin viimeistelystäänkin. Omaan makuuni hytti tilat olivat jotenkin vaatimattomat ja uistelijalle paremmin soveltuneekin takaovellinen malli jota messuilla ei kuitenkaan ollut nähtävillä. Samaisesta mallistosta oli esillä myöskin uusi 695 malli.

Merry Fisherr 755 marlin.

Merry Fisher 695 Marlin.

Varteenotettavia alumiinisia cabin veneitä oli nähtävillä kovin vähän ja esimerkiksi Silverin isommat mallit loistivat poissaolollaan. Busterin kabiini oli kyllä näytillä mutta ei layoutiltaan oikein itseäni säväytä, soveltuunee kuitenkin vallan hyvin esimerkiksi yhteysveneeksi.

Buster cabin.

Yamarin cross on taas omaan makuuni liian pieni ja ahdas joskin suurimpaan osaan edellä esitellyistä veneistä verrattuna huomattavasti näppärämpi kuljetella mukana. Paljon olen kuullut kehujakin ko. veneestä ja ainakin viimeistely ja ajo-ominaisuudet lienevät hyvällä tasolla.
 
Kotimaiset  XO veneet olivat varsin mallikkaan näköisiä veneitä ainakin päällisin puolin ja viimeistely vaikutti vähintäänkin hyvältä. Uistelijalle näistä nyt tuskin on kovinkaan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi mutta muuten miellyttivät kyllä kovasti silmää, etenkin nämä uudet tummemman väriset rungot.

XO.

Etenkään uistelukäytössä en näe mitään järkevää käyttöä näille keulastaan avoimille kabiini veneille vaan koen mielekkäämmäksi kun tuo tila on käytetty keulan pistopunkalle.  Kovemmassa kelissä on tiettävästi joillakin malleilla käynyt niin että keulakaukalo on haukannut kovan vesikuorman eikä tyhjennys ole toiminut riittävällä nopeudella, seuraukset tällaisessa tapahtumasarjassa saattavat olla kohtalokkaat.

Kuten ehkä tekstistäni voi päätellä olen vahvasti mieltynyt näihin Pilothouse tyypin veneisiin joita vasta viime vuosina on enenemissä määrin alkanut rantautumaan myös Suomeen ulkolaisten ja mikä ilahduttavaa, myöskin kotimaisten valmistajien toimesta.Toivottavasti trendi jatkuu ja tulevaisuudessa nähdään lisää vaihtoehtoja tähän jatkuvasti suosiotaan kasvattavaan veneluokkaan.

Veneitä

Viimeistään helmikuussa iskee taas venekuume kun perinteisesti vieraillaan venemessuilla. Kevätauringon paistaessa tämä  tauti ei yleensä ainakaan helpota.
Monenlaisilla veneillä, niin omilla kuin kavereidenkin, on vesillä tullut oltua. Pikkuhiljaa vaatimustaso on kasvanut ja tietysti myös tarpeet ovat muuttuneet harrastuksen kehittyessä.

Ensimmäinen vene jolla itse aloittelin kalastamisen oli vaarini puinen soutuvene jolla kävimme kotipuolen pienellä Vuorijärvellä haukia ja ahvenia kalastamassa -80-luvulla. Sittemmin vene taidettiin varastaa ja oli aika hommata oma vene.
Vanhempani hankkivat meille Parlaksen lasikuituisen soutuveneen joka palveli monta vuotta ja on itse asiassa vieläkin käytössä. Vanha kaksitahtinen Yamaha hommattiin tähän veneeseen jossain kohtaa soutajaa tuuraamaan.
Seuraava vene oli edelleen lasikuituinen mutta kaikinpuolin isompi ja tasaperäinen. Tähän veneeseen hankittiin Hondan 5hv nelitahtimoottori ja vapatelineitäkin oli jo muistaakseni kuudelle vavalle. Tällä veneellä käytiin joskus jopa Kumlingessa meritaimenta pyytämässä ja hyvin sillä sielläkin pärjättiin, ainoastaan potkurin sokat meinasivat loppua kun kolisteltiin rantakivikoissa.

Elokuinen yö

-90-luvun puolivälin paikkeilla kaverini osti alumiinisen Busterin ja tähän 25hv nelitahti Hondan, tässä veneessä oli sitten ensimmäinen takila ja kaikuluotain yms. herkut joita siihen asti oli ainoastaan lehtien sivuilla ihailtu, nyt oli harrastuksessa hypätty ihan uusiin sfääreihin. Rattiohjaus oli jotain käsittämättömän hienoa, Willen pikkuplaanareista ja Scottyn takilasta puhumattakaan. Tähän veneeseen nousi lukematon määrä kuhia Aurejärven seliltä.

Opiskeluvuosien jälkeen tuli vihdoin aika hommata itsellenikin ensimmäinen "oikea" uisteluvene, Silver Hawk Yamahan 60hv nelitahti koneella. Silverin oston myötä aloitettiin perinteeksi muodostuneet kalareissut Länsinaapuriin kun kalusto oli vihdoin kyllin turvallista liikuttavaksi isoilla vesillä. Silveri oli kyllä kaikinpuolin hyvä vene ja kelpaisi edelleenkin etenkin heittokalastukseen enemmän kuin hyvin. Jos nyt hankkisin ko. veneen niin varustaisin sen vähintään 80hv moottorilla.

Sjötorpin satamassa.

Samaan aikaan vanhempani hankkivat Silverin Beaverin 40hv Yamahalla joka palvelee edelleen perhepiirissä.
Beaver on itseasiassa  vallan mainio vene kalastuskäyttöön sisävesille 1-2 kalastajalle. Vene on miellyttävä ajaa ja Yamahan tehot enemmän kuin riittävät tämän kokoluokan veneeseen. Kesäinen vesisuksien veto onnistuu hyvin tällä paketilla. Keulamoottorin lisäyksellä tästä saisi erittäin toimivan pelin jigikalastukseen.

Beaver

Beaverin jälkeen isäni hankki Silver Doradon jolla kalastelemme pääosin sisävesillä mutta olemme tuolla veneellä olleet mm. Ahvenanmerellä sekä viime keväänä Hasslössä. Doradon peräpeilissä roikkuva mercuryn 100hv moottori pitää huolen vallan liukkaista siirtymistä. Dorado on loistava vene uistelukäyttöön 1-2 hengelle, useampikin mahtuu mutta aktiiviseen kalasteluun tilat riittävät kerrallaan kahdelle hengelle. Tämä vene on aina trailerilla jolloin mm. läpikäveltävyys on erittäin hyvä ominaisuus kun venettä lasketaan usein myös sellaisilta luiskilta joissa ei laituria ole.

Dorado Hasslön satamassa.

Vänernin reissujen myötä alkoi myöskin merilohen uistelu kiinnostamaan ja pikkuhiljaa isomman hytillisen veneen hankkiminen oli ajankohtaista.

Seuraavaksi veneekseni valikoitui Örnvik Pilothouse 580 joka vakuutti erityisesti loistavilla kansitiloillaan. Läntisessä naapurissa näitä veneitä oli jo aika paljon ja olin yhteyksissä sinnekin suuntaan muutamaan ko. veneen omistajaan. Lisäksi muutamilta suomalaisilta sain vahvan osta suosituksen joten kaupat lyötiin lukkoon Vääksyn Konepisteessä.
Tähän veneeseen on sittemmin asennettu plotteri, luotain, vhf-radio, go-light, webasto, autopilotti, sähkötakilat jne.

Pilothouse 580 Yövedellä.

Pilothouse tarjoaa poikkeuksellisen isot kansitilat kokoluokassaan ja vene on kaikinpuolin erittäin vakaa. Merikelpoisuus on moneen kertaan tullut todistettua kun ollaan oltu isoilla järvillä ja merellä todella kovissakin keleissä. Kajuutassa mahtuu kaksi aikuista yöpymään ja pieni pentteri mahdollistaa ruokahuollon sujuvuuden.
Vene on palvellut enemmän kuin hyvin mutta kyllä tässä ollaan jo seuraavaakin alustaa kuumeisesti mietitty...

2014

Vuosi vaihtui epätavallisen leudossa säässä, itseasiassa koko kulunut vuosi 2013 oli epätavallisen lämmin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi, suurimmassa osassssa suomea 1-2 astetta. Hellepäiviä oli 16 enemmän kuin tavallisesti ja loppuvuosi muistetaan myös muutamista melko kovista myrskyistä.
Leudosta säästä johtuen myös isommat järvet ovat pysyneet auki joten avovesikausi on jatkunut monin paikoin vuoden 2014 puolelle.

Vuodenvaihde Lumia 1020 takaa katsottuna.

Vuoden 2014 ensimmäinen uistelupäivä tuli vietettyä sunnuntaina ja kohteena tietysti Näsijärvi. Ilmapuntari lupaili ihan hyvää joten eteläpään luiskalta lähdettiin toiveikkaana hanat auki heti aamusta kohti vetoalueeksi edellisenä iltana valittua aluetta.

Luiskalla.

Takiloiden uudet kuulahakaset jäivät autoon joten ne olivat pelistä poissa, kaikki salakat viritettiin täten plaanareiden taakse. Näin kylmässä vedessä uistelu on monesti ollut melko hankalaa, kalojen ollessa täysin hukassa, joten painotusta laitettiin laajalla skaalalla välille 8g-140g. Aamupäivä oli rauhallista ja kului kahvia juodessa ja uusia virityksiä testaillessa. Veden lämmöt olivat 0,7-0,8 Navman astetta joten päätin kääntää takaisin aloituspisteeseen jossa vesi oli ollut hieman lämpimämpää.

Aurinkokin näyttäytyi.

Ennen puoltapäivää aurinkokin näyttäytyi hetken ja paineiden ollessa nousussa toivoa jalokalojen aktivoitumisesta oli ilmassa. Pääsin takaisin paikalle jossa veden lämpötila nousi 1,3 asteeseen ja hetki tämän jälkeen ensimmäinen järvilohi ilmoitti olemassa olostaan kun ulommainen pikkuplaanari pakitti. Kromi Purple Black huppu isohkolla salakalla ja 12g painolla osoitti jälleen kerran toimivuutensa. Samaan aikaan myös vieressä uinutta salakkaa vietiin.
Tästä alkoi kiivas puolituntinen kun lohet kävivät hanakasti salakoihin pintakalvon tuntumassa, isommilla punteilla painotetut salakat saivat uida rauhassa.
Vapautin kaikki kalat vedessä joten tarkkoja mittoja ei tullut taaskaan otettua, pääsääntöisesti kalat olivat niitä tavallisia 40-50cm välillä olevia järvilohia mutta yksi hieman parempikin yksilö kävi näytillä. Taimenia en tältä alueelta tavannut.
Lyhyen mutta kiivaan syöntipiikin jälkeen jälleen hiljeni. Kamoja ylös nostaessani huomasin että vielä kahdessa salakassa oli selvät jäljet iskuista mutta eivät olleet pysyneet kiinni.

Tulevalle viikonlopulle ennustetaan vihdoin pakkasia joten saattaapi olla että uistelut on nyt hetkeksi uisteltu.

Vihdoinkin kylmenee.

Näsijärven Lohikalayhdistyksen vuoden 2014 jäsenkortit ovat menneet painoon joten nyt on hyvä hetki lunastaa jäsenyys ja samalla kertaa hoitaa Näsijärven kalastusluvatkin plakkariin:

Jäseneksi Näsijärven Lohikalayhdistykseen

             

Viimeisiä viedään

Vuoden viimeisiä päivitä vietetään ja uistelukausi jatkuu edelleen. Viimeksi muistaakseni 2008 tuli oltua joulun tienoilla vesillä ja tuolloin mukaan tarttuikin Koljonselältä oikein komeat joulukalat. Kyseinen vuosi oli erittäin hyvä Näsijärvellä ja mekin pääsimme pitelemään useampaa paremman kokoista lohikalaa siiman päässä.

2008 joulukalat Koljonselältä.

Pari päivää ennen joulua tuli käytyä Näsijärvellä pitkästä aikaa uittamassa salakoita muutaman tunnin ajan. Tuuli oli jälleen kerran melkoisen kova joten tuli vedettyä sateisessa säässä aivan eteläpäässä mukavuus alueella tuulen suojassa. Keli lupaili kaikin puolin huonoa kalastusta mutta vesille oli muutamaksi tunniksi päästävä, olihan edellisestä kerrasta muiden kiireiden takia kulunut jo monta viikkoa. Pari järvilohta kävi toivottamassa jouluja mutta pääsivät takaisin kasvamaan korkoa. 

Ehkäpä tässä vielä vuodenvaihteen tienoilla käydään kerran koittamassa.

Valitettavan vähän on tänäkin syksynä kuulunut mitallisista yli 60cm lohikaloista järveltä, pientä hyvä kuntoista kalaa tuntuu taaas nousevan mutta isommat yksilöt ovat harvassa. Onneksi muutama todella komea yli 5kg kala on tänäkin syksynä järvestä saatu. 

Marraskuun komein, +5kg

Lokakuun lopussa istutettiin Näsijärven Lohikalayhdistyksen ensimmäiset kalat Näsijärveen, noin 2000 taimenta lähti kohti selkävesiä kun samassa erässä laitettiin yhdistyksen, alueen ja erään osakaskunnat taimenet. Toivotaan että saavat rauhassa kasvaa ja ainakin osa saataisiin aikaisintaan parin vuoden kuluttua siimojen päihin. Alkuvuodesta eletään mielenkiintoisia aikoja kun uudet isommat alamitat astuvat voimaan, aika näyttää kuinka tulee käymään Näsijärven lohikalojen alamitoille, toivotaan että täälläkin vihdoin ymmärrettäisiin turvata kaloille mahdollisuus kasvaa ja näinollen aikanaan antaa parempaa tuottoa sijoitetulle pääomalle.

Taimenen poikasten matka alkaa.

Pikku hiljaa alkaa katseet kääntymään tulevaan kauteen. Keväällä koittaakin se kaikkein mieluisin vetouistelijan aika kun pakollisen talvitauon jälkeen suunnataan taas merilohen perään. Viikko 19 ollaan taas eteläisessä Ruotsissa nousulohia vastaanottamassa tutulla porukalla ja taitaa sinne ainakin yksi uusi venekunta lähteä meidän seurueen mukaan. Aika paljon on uistelijoita suomenmaalta lähdössä samaan suuntaan joten siellä nähdään tänäkin vuonna paljon tuttuja. 

Bornholmissakin päästäneen taas piipahtamaan ja alkukesästä olisi parin vuoden tauon jälkeen tarkoitus päästä taas Eckerön kulmalle nousulohia vastaanottamaan.  

Lohikunkku 2013

Lauantaina 2.11.2013 koitti vihdoin odotettu päivä kun Näsijärven Lohikalayhdistyksen järjestyksessään toisen Lohikunkku kilpailun aamu valkeni. Talvella vietettiin yhdistyksen talvipäivää Maisansalossa jolloin sovittiin myös Lohikunkku kilpailun siirtämisestä Maisansalon maisemiin.
Maisassa on erittäin hyvät puitteet kilpailun ja kaikenlaisten juhlien yms tapahtumien järjestämiseen, joten jos tarvitset itsellesi tai yrityksellesi esimerkiksi juhlatilaa niin ota ihmeessä yhteyttä Maisan isäntään:

Ruoka- & Juhlaravintola Maisa

Maisansalo järveltä katsottuna.

Ensimmäiset venekunnat saapuivat jo perjantai iltana Maisan laituriin ja porukalla päästiinkin nauttimaan ravintola Maisan burgeri listan tarjonnasta ja baarin virvokkeista.
Kilpailuun ilmottautuminen alkoi lauantaina  kello 07.00 jolloin ensimmäiset kilpailijat jo odottelivatkin jonossa oven takana. Ilmoittatutumisen jälkeen kaikille osallistuneille tarjoiltiin aamukahvit ja paahtopaisti sämpylät.
Traileri trafiikkia oli melkoisesti mutta hyvin kuitenkin pysyttiin aikataulussa ja kipparikokous päästiin aloittamaan ajallaan. 

Kipparikokous

Kilpailuun starttasi kaikkiaan 61 venekuntaa. Parannusta viime vuotiseen tuli siis merkittävästi ja emme voi olla kuin tyytyväisiä tapahtuman herättämään mielenkiintoon. Lohikunkku tapahtuma on yhdistyksen merkittävin varojen keräys tapahtuma jota tullaan jatkossakin kehittämään jotta siitä saataisiin vieläkin onnistuneempi ja näin ollen houkuttelisi jatkossa vieläkin enemmän venekuntia mukaan.

Lähdön tunnelmia

Sääntöjen mukaan kaikkien venekuntien tuli olla rannassa kello 15.30 ja tämän jälkeen aloitettiinkin heti punnitus. Punnituksen lomassa tarjoiltiin kaikille halukkaille grilli makkaraa pahimpaan nälkään.
Taimenen alamittana kisassa oli 55cm ja järvilohen 60cm. Vain yksi kala punnittiin per venekunta ja suurin kala toi väsyttäjälleen Lohikunkku 2013 tittelin.
Keli oli hieman haasteellinen ja mittakala melko tiukassa mutta neljä kalaa saatiin kuitenkin puntariin saakka.

Mittakaloja

Lohikunkku 2013 tulokset:

1. Matti Tuominen ja Mika Teräväinen, järvilohi 3,985kg / 66cm
2. Riku Järvinen Sasu Järvinen, järvilohi 2,820kg / 64cm
3. Jussi Suihko, Timo Savolainen ja Antti Savolainen, Järvilohi 2,080kg / 60cm
4. Tomi Rajalampi, Jukka Rajalampi ja Jorma Rautava, Taimen 1,715kg / 55cm

Lohikunkku 2013 palkitut venekunnat

Punnituksen ja palkintojen jaon jälkeen oli aika siirtyä illanviettoon joka starttasi ravintola maisan illallisella. Pöytä oli tuttuun tapaa taas koreana ja keräsikin osallistujilta isot kiitokset, kenenkään ei varmasti tarvinnut lähteä nälkäisenä tästä tilaisuudesta.
Illalliselta siirryttiin rantasaunalle jatkaaman illanviettoa saunottelun, virvokkeiden ja hyvän seuran parissa.

Iso kiitos kaikille osallistuneille ja yhteistyökumppaneille! Tästä on hyvä jatkaa tapahtuman kehittämistä kohti vuoden 2014 Lohikunkkua, vuoden päästä nähdään siis samoissa merkeissä Maisansalossa.

Saimaanranta

Syksyn ensimmäinen reissu järvilohen perässä suunnattiin tällä kertaa Kyläniemen ympäristöön Saimaalle. Saimaalla ollaan vierailtu aiemminkin vaihtelevalla menestyksellä. Aikaisemmilta reissuilta  tutuiksi on tullut Haapaselkä Puumalan ympäristöstä, Yövesi sekä viime syksyn kohteena ollut Paasivesi.
Lappeenranta on siedettävän matkan päässä täältä joten tällä kertaa suunnattiin sinne.

Saimaa

Perjantai aamusta startattiin Jarin kanssa matkailuautolla kohti Saimaanrantaa. Iltapäivästä saatiin välineet kuntoon ja vene vesille, Silverin kaasu pohjaan ja kiiruusti salakan säätämisen pariin. Kello viidentoista aikoihin saatiin täkyjä uimaan ja aloitettiin alueeseen tutustuminen melko kovassa kelissä. Parisen tuntia ehdittiin ajelemaan lupaavan näköisiä penkkoja kunnes räikkä pärähti ensimmäisen kerran. Komea kala hyppäsi kaukana perässä ilmaan ja heti oli selvää että nyt oli paremman kokoinen kala kyseessä. Lohi pisti parastaan ja kävi lukuisia kertoja ilmassa, vauhtia siis piisasi ja väsytys oli taas vallan mukavaa puuhaa. Väsytyksen päätteeksi komea rasvaevällinen 77cm järvilohi haavittiin veneeseen ja nopean mittaamisen jälkeen vapautettiin takaisin Saimaan aaltoihin, tiedä vaikka joskus eksyisi uhanalaista sukuansa jatkamaan. Kala otti pinnasta 12g painon takaa kromi/purple/black huppuun viritettyyn pienehköön salakkaan.

77cm C&R

Keli yltyi koko ajan kovemmaksi ja jonkun netistä löytyneen mittarin mukaan tuuli puhalteli parhaimmillaan 12m/s. Emme kuitenkaan malttaneet lopettaa vielä kalastusta vaan jatkoimme pimeän tuloon saakka. Onnistuimme saamaan vielä 55cm ja 59cm järvilohet jotka myös jatkavat kasvuaan kotivesissään. Tähän oli hyvä päättää ja pimeässä ajelimme tutkan avustamana takaisin Saimaanrantaan.

Lauantaina jatkettiin samoilta alueilta ja puolenpäivän aikoihin lähdettiin siirtymään uistellen toiselle selälle. Jossain kohtaa alkoi satamaankin kun seilattiin kohti Myhkiön kärkeä. Tuolta alueelta löysimme ensimmäiset kunnolliset pikkukala parvet mutta päivän mittaan onnistuimme saamaan silmämääräisesti mitattuna ainoastaan alamittaisia lohia. Pimeän tullen siirryttiin taas tutkan ohjaamana makkaranpaistoon majapaikkaamme.

Auringon nousu Saimaanrannassa

Sunnuntaina  aloiteltiin aamusta kahdeksan aikoihin laskemaan täkyjä veteen ensimmäisenä päivänä hyväksi todetulla alueella. Luotain piirteli lupaavan näköisesti eikä siinä kovinkaan kauan tarvinnut odotella kun uloimmasta plaanarista lähti lohi kiukkuisesti viemään siimaa. Kaunis rasvaevällinen 66cm järvilohi kävi veneessä ja palasi välittömästi takaisin järveen. Tämäkin kala mieltyi 8g painolla uitettuun kromi/purple/black kypärään ahdettuun salakkaan.

66cm C&

Melko pian tämän kalan jälkeen taivas alkoi kunnolla rakoilemaan ja vihdoin aurinkokin näyttäytyi kahden harmaan päivän jälkeen. Keli meni todella kirkkaaksi joten osa pyydöistä painotettiin hieman reippaammin ja takiloihin vaihdettiin hieman erilaisia levyjä. Toisesta takilasta saatiinkin hyvä tärppi mutta lohi kuitenkin karkasi meiltä.
Toiseksi uloimmassa plaanarissa kävi vielä yksi kala ilmoittamassa itsestään mutta tämäkään ei kuitenkaan pysynyt kiinni. Kello 13 aikoihin olikin jo aika nostaa vehkeet ylös ja lähteä kotimatkalle.

Kotia kohti

Ei voi kuin kateellisena todeta kuinka hienoa vesistöä tuo Saimaa kokonaisuudessaan on. Maisemat ovat kerrassaan upeat ja kirkas vesi kätkee sisäänsä komeita lohikaloja. Kalaa tuntui olevan kohtuu hyvin liikkeellä ja tuttujen kautta kuultiin muutamastakin varsin komeasta lohesta eri puolilta Saimaata.
Saimaan järvilohi on uhanalainen laji ja Saimaalla onkin voimassa rasvaevällisten lohien vapautus suositus jota mekin tietysti noudatimme. Läntisessä naapurissa ollaan jo vuosien mittaan totuttu vapauttamaan jopa yli 10kg painoisia järvilohia joten siinä mielessä tämä C&R kalastus on jo vallan tuttua puuhaa.
Vapautettukin kala on saatu kala!

+10kg C&R Vänern 2008