Kuhakesä 2017

Hiljaista on pidellyt täällä jo pidemmän aikaa. Kesä oli ja meni ainakin kalenterin mukaan vaikka säät eivät aina niin kovinkaan kesäisiä olleet. Keväällä tuli yllättäen eteen tarjous jota mutusteltaessa vierähti tovi. Asiat lähtivät kuitenkin melko nopeasti rullaamaan ja eipä aikaakaan kun oltiin jo valmistelemassa koko perheen muuttoa toiselle mantereelle. Tällainen prosessi ottaa aikansa mutta kyllä sitä kalallekin ehdittiin vaikka tällä palstalla hiljaisempaa olikin.

Koljolla.

Merilohikausi taputeltiin perinteisesti Helsingin edustalla Suomenlahden Uistelijoiden järjestämässä Merilohen SM-uistelukilpailussa. Kilpailu oli siitä poikkeuksellinen että luontoäidin puututtua agendaan, vietettiin koko viikonloppu laiturissa säätiedotuksia tarkkaillen -vesille ei siis ollut asiaa.

Kuhakausi starttasi perinteisesti juhannuksesta Näsijärvellä. Kolea kevät ja alkukesä piti vedet viileinä oikeastaan koko kauden, Näsijärven kokoinen syvä vesistö kun ei ihan hetkessä lämpene. Kylmä vesi ei kuitenkaan kuhankalastusta haitannut. Kalaa löytyi heti alkukaudesta ja pitkin kesää ihan samoilta paikoilta kuin aiemminkin niin Koljonselän kuin Näsinselänkin puolelta.

Ruokakokoa.

Kalastustekniikka oli meillä koko kauden hyvin simppeli ja perinteinen. Isoja kelkkoja ei käytetty järvellä kertaakaan vaan levityksestä vastasi Ghostin plaanarit. Suurin etu omaa kalastusta silmällä pitäen on siinä että tietyllä painotuksella varustettu viehe saadaan takaisin aina samalle paikalleen.
Kaksareita vedetiin ainoastaan sivutönköissä. Vieheinä pääsääntöisesti Räppärit ja sivutönkköjen vetureina Karikko 18cm ja 24cm pituuksissa -ei siis mitään uutta auringon alla.
Tämä oli jo toinen kausi kun mentiin pääsääntöisesti ilman kaksareita ja kohtuu pienellä vapamäärällä. Kalantuloon tämä ei ole ainakaan negatiivisessa mielessä vaikuttanut. Simppeli setuppi ja tarkempaa kalastusta.

Ottiväri.

Kuten sanottua kesä oli kylmä ja vedet pysyivät viileinä. Ilmeisesti tästä johuen kuhat Näsijärvellä pysyivät kovasssa liikkeessä läpi koko kauden vaihtaen aktiivisesti vesikerrosta. Toki tätä liikehdintää tapahtuu aina mutta mielestäni nyt se oli poikkeuksellisen vilkasta ja ottisyvyys saattoi vaihtua nopeasti. Joka päivä ja ilta piti hakea ottisyvyys ja toimivat värit uudestaan. Monta lämmintä kesäkautta on aiemmin Näsillä pystynyt vetämään tuloksellisesti "samoilla säädöillä" läpi kesäkauden kun on kerran toimivat syvyydet ja värit löytänyt.
Määrällisesti kalaa tuli tasaisen hyvin Elokuun loppuun asti jolloin oma kausi pistettiin pakettiin. Näsijärven kuhakanta tuntuu voivan paksusti ja hyvä niin.

Kuhakesä 2016, part 2

Näsijärven kuhakausi on paketoitu meidän porukan uistelutuntien osalta jo tovi sitten. Kuhakesä on jatkunut kiivaana elo- syyskuussa. Kalaa on tullut tasaisen hyvin ja samat metodit ovat toimineet kuin aiemminkin. Yhtään oikein huonoa kuhanvetoon keskittynyttä reissua ei tälle kaudelle osunut. Kaloja saatiin jopa poikkeuksellisen hyvin ja vaikka viime kesään verrattuna keskityttiin taas kartoittamaan uusia alueita, onnistui kalastus erittäin hyvin.



Auringon lasku Näsijärvellä.

Kuhan käyttäytyminen on taas ollut tyypillistä loppukaudelle. Syöntipiikki on ollut mukavan aikaisin ja vesiltä on päässyt ihmisten aikaan suunnistamaan takaisin satamaan. Mitä pidemmälle kesää ollaan menty, sitä lyhyemmäksi kovempi syöntipiikki on mennyt. Tyypillisesti kalat saadaan noin 30-45min jaksossa jolloin on syytä olla oikeassa ruudussa. Nämä havainnot koskevat siis ainoastaan Näsijärven iltapainotteista kalastusta, aamuisin tai päivällä emme ole kuhakalassa käyneet.

Kuhilus.

Lähes koko kausi mentiin Räppärin 135mm syvännemallia vetäen ja toimivia väriyhdistelmiä hakien. Heti alkukaudesta lähtien meille parhaimmaksi väriksi osoittautui Lohikalayhdistyksen vuosivaapussakin käytetty väri. Tämä väri tuntui toimivan koko kauden keliin katsomatta.
Elokuun loppupuolella lisättiin vetoon myös isompia runkoja joista Karikko 18cm on meille ollut se toimiva isompien yksilöiden saalistaja. Isoimmat käytetyt kapulat olivat 24cm Karikkoja jotka satamassa monasti herättävät hieman ihmetystä muissa kalamiehissä. Isot vaaput ovat meille olleet aina osa kuhankalastusta. Vieheiden koon osalta olemme lähteneet toistamaan samaa kaavaa myöskin kuhan vertikaalijigauksessa.

Räppäreitä.

Mukava kuhakausi siis kaikenkaikkieen takana ja muutama kehukala päästiin tänäkin suvena veneessä käyttämään. Juniori oli entistä innokkaampana mukana vesillä ja yhdessä vietettiin monta mukavaa ja ikimuistoista iltaa kuhanvedon yhteydessä. Pari mukavaa sivuosumaa saatiin jalokalojen suhteen eikä selkähauiltakaan vältytty.

Paikkojen suhteen haettiin taas uusia vetolinjoja ja yksi erittäin hyvä spotti löytyi karttaharjoitusten seurauksena. Viime kesän parhaan paikan kaltaista linjaa haettiin kartalta ja tämä tuotti tulosta.
Näsijärvessä on erittäin vahva kuhakanta joten paikkoja kyllä riittää.

Päällikkö.

Kuhakesä 2016

Kuhakesä 2016 on parhaimmillaan näin heinä-elokuussa mikä tyypillisesti onkin kuhan kalastuksen sesonkiaikaa. Kalat ovat siirtyneet kutualueiltaan syvänteiden äärelle ja ovat helposti uistelijoiden saavutettavissa.Uistellen kalastelemme kuhaa yleensä heinäkuun alusta lähtien jolloin merilohivehkeet on laitettu naulaan. Nyt ollaan siis sesongin puolessa välissä.

Kuhankalastukseni on viime aikoina keskittynyt Näsijärvelle jonka uumenista löytyy vahva kuhakanta.Kuhareissut ovat suuntautuneet lähes poikkkeuksetta Näsinselälle lähinnä siitä syystä että edellisen kauden vedimme Koljonselällä joten nyt oli aika kerrata Näsinselän kujeita.

Värikatta kuhakapulaan.

Viime kesällä kirjoitettu juttu avaa hieman järven eri osioita joten ainakin Näsimeren uusille kalamiehille voi siitä löytyä hyödyllistäkin vinkkiä, klikkaa linkkiä:

http://mansunmatkassa.blogspot.fi/2015/07/nasijarven-kuhakausi.html

Kalastuksellisesti kulunut kuukausi on ollut erittäin onnistunut. Oikein huonoja reissuja ei ole vielä kohdalle osunut vaan jokaisella reissulla ollaan kalaa löydetty ja vieläpä melko runsaastikin. Vesien vielä lämmetessä on parhaat onnistumiset saatu totuttuun tapaan hieman raskaampien punttien takaa.  Vasta aivan viimeisimmillä reissuilla ollaan paremmin onnistuttu pintavedolla kun vedet ovat viime aikaisten lämpimien säiden johdosta lämmenneet paikotellen melko reippaastikin.
Tässä kohtaa lienee paikallaan muistuttaa laadukkaan kaikuluotaimen merkityksestä tehokkaassa uistelussa. Luotaimen näyttöä lukemalla pääsee helposti jyvälle mistä vesikerroksesta kalaa kannattaa tavoitella. Illan aikana täkyparvet saattavat vaihtaa nopeastikin kerrosta ja näihin muutoksiin tulee reagoida vaappu/painotus valinnoilla.

Lowrance GEN3 12, Airmar TM150, StructureScan 3D.

Viehepuolella ollaan menty toistaiseksi melko yksinkertaisella kaavalla. Vedossa on ollut ainoastaan Tammisalon Eskon Räppäri vaappuja. Eskon tekeleet on vuosien mittaan todetu yksinkertaisesti kaikkein kalastavammiksi rungoiksi. Kun koko viehepaletti on samaa runkoa niin nopeuden sovitus on helppoa, lisäksi painotusta muuttamalla tiedetään melko tarkkaan missä uistimet kulkevat kun jokaisen vieheen ominais uintisyvyys on sama. Ei liene sattumaa että esimerkiksi Häme-Cup:n tekijämiehistä iso osa vetää Räppäriä.
Elokuussa yöt pimenevät jolloin mukaan otetaan kattaus isompiakin ottikoneita.

Räppäri 135mm ottivärissä.

Vuosien jälkeen ollaan vedetty kuhaakin taas pikkuplaanareilla. Ghostin tekeleet ovat osoittautuneet aivan suvereeneiksi kapistuksista plaanari valikoimasta. Pikkuplaanareilla saavutetaan muutama merkittävä etu verrattuna kelkkavetoon. Tähän olennaisena osana liittyy Lowrancen uusi structurescan 3D kaikuluotain -tähän lienee syytä palata erillisen jutun muodossa.

Mittakaloja on tullut lähes poikkeuksetta niin runsaasti että suurimman osan kaloista on voinut vapauttaa ja eräksi otettavat on ollut helppo valikoida esimerkiksi pahemmin kiinni olleista yksilöistä. Vapauteen olemme päästäneen myöskin kaikki vauraammat yksilöt, kolmen kilon kuhakin alkaa olemaan jo vähän turhan suuri ruokapöytään. Mikäli kalat aiotaan vapauttaa, tulee niitä mielestäni kohdella asianmukaisesti. Jos kala halutaan esimerkiksi kuvata, tulee se suorittaa pikaisesti siten että kala saadaan mahdollisimman nopeasti takaisin veteen. Mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista kierrättää kalaa jokaisen miehistön jäsenen sylissä poseeraamassa.

GÖS.

Vanajavesi on ollut niinikään uistelukohteena jossa olemme käyneet jokusia kertoja vetämässä Räppäreitä. Kuhien lisäksi sivusaaliina Vanajalta tulee lähes poikkeuksetta mukavan kokoisia ahvenia ja melko vauraitakin nenäkaloja joten jonkinlaisten perukkeiden käyttö on suositeltavaa.
Pienempi vene mahdollistaa helposti myöskin uusien kohteiden kartoituksen ja täytyy sanoa että hyviä kalavesiä Pirkanmaalla kyllä riittää -uusien järvien tutkiminen on mielenkiintoista ja sieltä saattaa joukosta löytyä huikeitakin kalapaikkoja.

Tärppiä odotellessa.