Kuningaslohen kalastelua

Kuten kaikki varmasti tietävät, kuluva vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen monellakin tapaa. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli kalastaa lohta kahdella mantereella enemmän kuin koskaan. 

Suunnitelmissa oli muutamiakin uusia kohteita perinteisten reissujen rinnalle. Kevään ja kesän mittaan reissu toisensa jälkeen kuitenkin peruuntui ja vieläkin lienee epävarmaa kuinka käy tulevan vuoden suunnitelmien kanssa -aika näyttää.

Columbia Gorge

Syksyistä kuningaslohen kalastamista ei kuitenkaan epävarmat olosuhteet päässeet pilaamaan vaikkakin muutama kohde listalta tippuikin pois. Elokuussa lomailtiin vielä Suomessa joten pääsesonki Astoriassa meni ohi, syyskuussa kuitenkin päästiin niihinkin maisemiin onkimaan koko perheen voimin. 

Columbia riverillä syyskuussa päättynyt kausi kuitenkin sai jatkoa kun viranomaiset päättivät avata kauden uudelleen. Kauden nousijoiden määrä yllätti positiivisesti ja siihen reagoitiin heti. Täälläpäin maailmaa nousua ja nostetun saaliin määrää seurataan päivätasolla ja rajoituksiin sekä kiintiöihin reagoidaan lähes reaaliajassa. Samaan tapaan säädellään sekä meidän urheilukalastajien että ammattikalastajien toimintaa. Maalaisjärjellä ajateltuna käytännölle on vahvat perusteet, jaksan säännöllisesti ihmetellä miksi ihmeessä kotosuomessa näiden asioiden suhteen eletään edelleenkin kivikaudella. 

Chinook aka Kuningaslohi

Kalastustekniikoissa mennään tutuksi tulleella täsmäuistelulla vapa/kalastaja systeemillä. Isojen punttien avustuksella uistellaan sekä täkyraksilla että lipoilla joita poikkeuksetta vedetään aina houkutuslevyn takana. Molemmille tuntuu olevan aikansa ja paikkansa. 

Vieheiden ja täkyjen hajustaminen on mielenkiintoinen aihe johonka on koitettu hieman päästä sisään kuluvalla kaudella. Täälläpäin maailmaa ei oikeastaan kukaan käytä raksihuppuja joten niiden värien kanssa leikkiminen ei vie huomiota oleellisesta. Täkyjä ja kovia vieheitä kuitenkin hajustetaan ja siihen tuntuu olevan monella kova usko. Tutkijoiden mukaan lohi löytää jopa tuhansien kilometrien päästä kotijokeensa hajuaistinsa avustuksella, tämän perusteella voisi kuvitella että kyseinen aisti on erityisen herkkä vaelluksella olevalle lohelle. 

Syöttiä Steelhead kaudelle

Elektroniikka puolella Lowrancen LiveSight anturi on tuonut mukavan lisämausteen hommaan kun plotterin näytöltä voi reaaliaikaisesti seurata paitsi houkutuslevyn/vieheen liikettä mutta myös lohia ja niiden reagointia vieheisiin. Kotopuolen veneeseen tulee ehdottomasti myös Live anturi takilakalastusta tukemaan. Nettihuhut kertovat uuden sukupolven Live anturista joten odotellaan hetki josko sellainen markkinoille pikapuoliin ilmaantuisi. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa kalastus mereltä, jokisuista ja Columbia riveriltä siirtyy pikku hiljaa lukuisiin pienempiin jokiin joihin sateiden myötä lohet siirtyvät ja valmistautuvat kutemaan. Rannalta kalastelu näissä pienissä joissa on itseltäni jäänyt melko vähiin mutta tykkään käydä jokivarsissa samoilemassa ja katselemassa näitä kutukarkeloita. 

Kerta toisensa jälkeen on yhtä vaikuttavaa nähdä kuinka nämä upeat kalat valmistautuvat viimeiseen ja tärkeimpään tehtäväänsä. Joulukuun loppupuolella samoisilla jokivarsilla on ollut tapana käydä katselemassa kuinka yksi lohenkierto on tullut jälleen päätökseensä. Joki on hiljentynyt ja rannoilla mätänevät lohet ovat merkkinä siitä että seuraava sukupolvi odottaa kivikoissa syntymäänsä.

 

Astoria

Viime syksyn kalastuksellisia kohokohtia oli ehdottomasti reissut Astoriaan Columbia riverin jokisuistoon jossa valtava hidasliikkeinen virta lopulta yhtyy Tyyneen valtamereen. Astorialla kaupunkina on itseasiassa vahvat suomalaiset juuret ja se näkyy siellä edelleen katukuvassa. Kalateollisuuden kulta-aikana 1800-1900-lukujen taitteessa kaupunkiin asettui paljon myös suomalaisia siirtolaisia. Edelleen kaupungin asukkaista useampi prosentti on suomalaisperäisiä. Kaupungista löytyy esimerkiksi suomalainen kauppa ja yleisiä saunoja. Moneen kertaan kaupungilla liikkuessa paikalliset tunnistivat suomen kielen ja tulivat myös innokkaasti jutulle vaihtamaan kuulumisia.

Columbian jokilaakso, silta yhdistää Oregonin ja Washingtonin osavaltiot.

Pohjois-Amerikan lohenkalastukseen tutustuneille Buoy10 on varmasti tuttu termi. Tyypillisesti kingin ja cohon kalastus aukeaa Elokuun 1. päivä  Buoy10 "sisäpuoliselle" alueelle. Sallitut kiintiöt määrittää paikallinen viranomainen ja näitä kiintiöitä seurataan ihan päivätasolla. Kiintiö perustuu tutkijoiden ennustukseen kyseisen vuoden nousijoiden määrästä. Kaudelle annetaan yleensä jotkut kiinteät päivämäärät mutta yleensä kauden päätöspäivämäärä elää suuntaan tai toiseen riippuen alueelta nostettujen kalojen määrästä.
Kalastus luvan oston yhteydessä lohenkalastajan tulee ostaa myöskin ns. lohitägi johon jokainen ylösnostettu/eräksi otettu kala tulee viipymättä merkata tarvittavien yksityiskohtien kera. Jahka jokaisen veneessä kalastavan päiväkiintiö on täynnä tulee kalastus siltä erää lopettaa. Kuluvalle vuodelle luvat ja tägit tulivat sähköiseen muotoon joten homma onnistuu kätevästi puhelimen aplikaation kautta. Kalastuslupa ja lohitägi maksoivat tälle vuodelle hieman vajaan 100 dollaria. Lupa oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla. Joihinkin paikkoihin on mahdollista ostaa lupa toiselle vavalle.

Buoy 10

Lohenkalastus on suosittu harrastus näillä seuduilla ja se näkyy kyllä tuolla Astorian ympäristössä kun kausi aukeaa. Veneitä ja kalamiehiä on paljon ja esimerkiksi laskurampit ruuhkautuvat aikaisin aamuyön tunteina -täälläpäin maailmaa onneksi rampit osataan rakentaa ja ne ovat monasti todella leveitä jolloin laskuhommiin mahtuu yhtäaikaa 4-6 yhdistelmää. Laskupaikoilla olevat laiturit ovat myös esimerkillisiä ja tällaisia kaipaisi kotisuomeenkin monin paikoin. Astoriassa käyttämästäni satamasta löytyy lisäksi mm. täkykalojen ja jäiden myyntiä ja näitä on saatavilla jo aikaisin aamuyöstä. Lisäksi sieltä voi ostaa vaikkapa saaliinsa fileointi/vakumointi palvelun -kyllä kalamiehen kelpaa.

Rampilla.

Kalastusympäristö on hyvin erilainen verrattuna kotoisempaan lohenuisteluun avomerellä. Nousu- ja laskuveden vaihtelut sekä Columbian virtaama luo nopeasti muuttuvat olosuhteet ja joen puolelle jo nousseet kalat vaihtavat asemiaan jokisuistossa riippuen suolaisen/makea veden liikehdinnästä. Selvästi suosituin metodi on uistella "myötävirtaan" flasherin ja syöttikalan yhdistelmällä. Täkyraksille on vahvat perusteet kun kalat tankkaavat raivolla vielä tässä vaiheessa nousuaan. Paikallisesta tavasta kalastaa raksilla löydät infoa tältä sivustolta aiemmista jutuista.
Myöhemmin nousun edetessä näitä samoja kaloja kalastetaan esimerkiksi tässä Portlandin ympäristössä ja yhä useammin flasherin perässä pyörii lippa. Menneellä kaudella kalastelin oikeastaan vallan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla ja olikin mielenkiintoista opetella esimerkiksi täysin uusia ja erilaisia tapoja täkyraksin käyttöön. Pikapuoliin käynnistyvällä kevään lohikaudella olisi tarkoitus vertailla näiden paikallisten ja kotisuomesta tutumpien metodien pyytävyyttä eri olosuhteissa ja tilanteissa.

Kauden 2018 suurin Kingsalmon.

Lohien perässä on kalamiesten lisäksi merileijonia ja hylkeitä joita näkee paikoin paljonkin. Nämä otukset ovat selvästi oppineet hyödyntämään kalamiesten siimojen päässä roikkuvat kalat jotka ovat heille tietysti vielä helpompi saalis kuin vapaana uivat yksilöt. Merileijonat ovat levittäytyneet pitkälle sisämaahan saakka ja paikalliset ovatkin kovasti huolissaan invaasion vaikutuksista lohikantoihin. Itsekin olen jo jokusen kalan menettänyt viiksivallulle ja mikäli näitä kavereita on näköpiirissä täytyy kalamiehen koventaa otteitaan jotta kalat saadaan nopeasti kokonaisena laidan paremmalle puolelle.

Tämäkin lohi päätyi parempiin suihin.

Ympäristönä kalamiehen näkökulmasta Astoria ja Columbian suisto on kyllä huikaisevan hieno joskin hyvin haastellinen kalapaikka. Kauden käynnistyessä tuntuu että täällä kaikki elää ja hengittää lohenkalastusta. Omilta kotikulmiltani tuonne tulee liki kahden tunnin ajomatka mutta paikanpäältä löytyy hyvin majoitusta ja reissua on helppo aina venyttää vaikkapa viikonlopun mittaiseksi. Kaupungilla riittää tekemistä ja nähtävää vaikkapa koko perheelle ja mikäli taidot ja kalaonni riittää saattaa sitä itsekin "päästä" ajoissa vesiltä pois odottamaan vuorokauden vaihtumista ja seuraavan passin alkua.

Kevään lohikausi

Tänne kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina melko vähälle monestakin syystä. Jotta sivusto ei ihan täysin hiljene, päätin raapustella pintapuolisesti kevään kalasteluista tänne kiinnostuneiden näkösälle. Alkujaanhan tämä sivusto tuli laitettua alulle lähinnä ikäänkuin päiväkirjaksi omista reissuista kalastelujen parissa mutta kävijämäärien noustessa satoihin tuhansiin tulin päätelmään että joku muukin näitä jorinoita käy lukemassa.

Kiintiö täynnä ja satamaa kohti.

Kevään kalastelut painottuivat jälleen lohenkalastukseen. Normaalisti kevätkausi vietetään Itämeren aalloilla mutta tällä kertaa näyttämönä toimi lähinnä Columbia river ja sen sivuhaarat -kohdekalana Chinook aka king salmon.
Kevään lohennousu alkaa pikkuhiljaa maaliskuussa ja jatkuu aina kesäkuun loppupuolelle saakka. Paikalliset sanovat että nimenomaan tämä keväällä nouseva kingi on parasta ruokakalaa koko Pasific Northwest alueella -tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Lohet olivat äärimmäisen hyvän makuisia ja silmiinpistävää on kalojen punainen lihan väri. Ravinnolla lienee suuri merkitys millaiselta nuo tuoreet fileet näyttävät.

Punaista filettä.

Kohdekaloja tavoiteltiin uistelemalla ja "vieheenä" lähinnä täkyraksi perinteiseen Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan rigattuna jolloin ei siis tarvita minkäänlaista erillistä täkyhuppua. Syöttikala koukutetaan kokonaisena ja haluttu pyörähtely täkyyn tehdään syötin taivutuksella. Toinen vaihtoehto on niinsanottu cut-plug jossa syötiltä katkaistaan pää viistosti leikaten jolloin muutoin suoralle täkykalalle saadaan aikaiseksi verkkaisesti pyörähtelevä uinti. Uintiin saa lisää monimuotoisuutta houkutuslevyillä. Täälläpäin kuitenkin selvästi suosituin houkutuslevy on oman akselinsa ympäri pyörähtävä levy joka ei siis varsinaisesti muuta täkykalan uintia lainkaan.

Perinteistä täkyraksiuistelua.

Täkykalojen sijasta käytimme syöttinä myös edellisenä syksynä talteenotettuja lohen mätimunia jotka ovat lohien suurta herkkua. Kuluvan vuoden olen kalastellut likipitäen ainoastaan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla -uuden oppiminen on aina mielenkiintoista ja palkitsevaa.
Paikallisesta kalastuskulttuurista opittuja kikkoja on mukava testailla jossain vaiheessa myöskin kotoisemmilla lohivesillä.

Mätimunia.

Uistelussa käytimme raskaita puntteja tai syvääjiä joilla täyt saadaan tarjoiltua aivan kohdekalojen ulottuville. Vaparit ovat erittäin lyhyitä ja plaanareita ei käytetä ollenkaan. Vapoja saa olla vedossa ainoastaan 1kpl/kalastaja. Vähäisellä vapamäärällä pelaaminen on mukavaa vaihtelua ja mahdollistaa myös huomattavasti tarkemman kalastuksen. Kaikuluotaimella on helppo luodata kohdekaloja ja tarjoilla pyydöt suoraan kalojen ulottuville.
Tärpit on erittäin rajuja kun siimaa ei välttämättä ole ulkona kuin muutama metri ja jarrut pidetään melko kireällä. Väkäsettömät koukut ovat melkein kaikilla alueilla pakolliset.

Haavia kohti.

Oikeantyyppisen syötin käyttö kussakin tilanteessa tuntui olevan kaikkein tärkein tekijä onnistuneen kalaretken edellytyksistä. Täkykalojen värjäystä on myös täällä tullut testattua ja joinain päivinä niiden pyytävyys on ollut aivan ylivoimaista verrokki täkyihin nähden.
Tätä kirjoittaessa ollaan avattu jo uusi lohikausi ja merellä pyydettäessa mahdollisimman tuore ja naturaali täkykala tuntuu olevan se kaikkein tehokkain ase isojen kingien päänmenoksi.

Coho blue.

Lohenkalastuksen tekniikoita.

Lohikaloja voi pyytää monella tapaa ja hyvin monenlaisista vesistöistä. Omakohtaiset kokemukset alkavat kaukaa nuoruudesta koskien varrelta joista taimenta ja kirjolohia pyydettiin pienillä vaapuilla, lusikoilla, lipoilla ja leecheillä. Perhovapaakin tuli jossain kohta heiluteltua.
Vetouistelun myötä ajankohtaiseksi tuli ensin järvilohikalojen ja sittemmin merilohien uistelu.
Järvilohikaloja on tullut pyydettyä lähinnä täkyraksilla ja merilohenvedossa ollaan keskitytty joko täkyraksin tai vetopeltien vetämiseen.

Columbia River, Gorge, OR

Muutto valtameren taakse avasi taas hieman erilaiset mahdollisuudet ja etenkin erilaisen ympäristön pyytää lohikaloja. Mukaan pakattiin jonkinverran sellaisia vieheitä ja tarvikkeita joita ei täältä ole mahdollista saada. Markkina on täällä tietysti valtava joten kaikenlaista uutta välinettä on tarjolla mielin määrin ja niitä onkin tarkoitus avoimin mielin testailla. Käytettävät tekniikat poikkeavat myös paljon meillä kotimaassa käytetyistä. Uusien tekniikoiden omaksuminen ja niiden yhdistäminen omaan tekemiseen on paitsi mielenkiintoista mutta myös antoisaa.

King Salmon.

Ensimmäiset kalaretket osuivat Columbia riverille kauden loppupuolelle. Elokuun alusta king ja coho pakkaantuvat sankoin joukoin Oregonin länsirannikolla sijaitsevan Columbia Riverin jokisuistoon ja aloittavat nousun kohti synnyinseutujaan. Näitä kaloja pyydetään menestyksekkäästi aina lokakuun loppupuolelle saakka jonka jälkeen kalastus siirtyy lukuisiin pienempiin sivuhaaroihin.

Kauden ollessa jo loppupuolella kalojen käyttäytyminen ja syöntihalukkuus on muuttunut merkittävästi niistä päivistä kun ne aloittavat nousunsa suolaisesta merivedestä kohti makeampia kotikontujaan. Tässä kohtaa suosituin pyyntiväline paikallisten uistelijoiden keskuudessa on flasherin perässä pohjan tuntumassa vedetty lippa.

Ottikoneita.

Houkutuslevyn ja lipan yhdistelmä viedään pohjan tuntumaan hieman levyn etupuolelle sivutapsiin kiinnitetyn painavan lyijypallon avustamana. Takiloita näillä seuduilla näkee yllättävän harvoin. Tyypillisesti kalastus tapahtuu vapa/kalamies periaatteella joten plaanaritkaan eivät veneiden vakiovarusteisiin kuulu. Lyijypaino lasketaan pohjan tuntumaan ja vavankärjestä seuraamalla säädetään painon syvyys juuri pohjan yläpuolelle. Verrattain lyhyessä siimassa flasherin liike välittyy hyvin vapaan.

Kalastettavaa linjaa haettiin tietysti luotaimen avulla ja virtauksien sekä veden pinnan muuttuessa myös lohet vaihtavat vikkelästi paikkaansa. Lowrancen näytöltä nähtiin useampaan kertaan kuinka isot kalat eivät reagoineet mitenkään vieheisiin jotka uivat hivenen niiden yläpuolella. Vieheet piti saada aivan lohen eteen ja silloinkaan ne eivät välttämättä niitä noteeranneet. Lippojen lisäksi kaloille tarjottiin tonnikalalla ladattuja lohivieheitä jotka niinikään ovat täällä hyvin suosittuja.

Toimii.

Muutos virtauksessa aktivoi lohia ja pitkien kalapäivien aikana tapahtumat tulivat lyhyissä purskeissa. Kun kingsalmon sitten yllättäen iskee pitää vapamiehen olla hereillä. Väkäsettömät koukut eivät anna armoa vaan kontakti kalaan pitää pysyä joka hetki. Tämän kontaktin pitämisen tekee haasteelliseksi flasherin yläpuolella heiluva tuntuva paino. Koukutettujen lohien vaihtaessa juoksunsa tangentin suuntaa nanosekuntin välein on varmaa että hauskaa näiden kalojen kuninkaiden kanssa riittää.

Paikalliseen tapaan jarrut ovat todella kireällä ja moni tuntuu suosivan punottuja siimoja pitkähkön fluorotapsin kanssa. Tuntuma pohjaan ja siiman venymättömyys on tällaisessa kalastuksessa tietysti etu. Väkäsettömien koukkujen kanssa lohille ei haluta antaa liikaa aikaa ja väännöt isojen lohien kanssa ovat rajuja.

Toimii.

Kalakantoja suojellaan tarkasti ja otettavien kalojen määrää säännellään ihan päivätasolla. Ennen kalaan lähtöä on syytä tarkistaa montako lohta saa ottaa vai onko mahdollisesti kaikki kalat vapautettava kyseisellä alueella. Jokainen saatu kala tulee välittömästi merkata luvan mukana ostettavaan tägiin tarvittavien tietojen kera.
Säädöksiä seuratessa sitä väistämättä miettii koska kotimaassa päästään edes lähelle vastaavissa lohta suojelevissa toimenpiteissä -tuskin omana elinaikanani.

Kaloja perattaessa huomio kiinnittyy mätimuniin. Paikalliset kalamiehet keräävät munat tarkasti talteen. Näitä mätimunia käytetään myöhemmässä vaiheessa kautta esimerkiksi Hover fishing nimellä kulkevassa kalastusmuodossa -tästä lisää myöhemmin.

Kuhakesä 2017

Hiljaista on pidellyt täällä jo pidemmän aikaa. Kesä oli ja meni ainakin kalenterin mukaan vaikka säät eivät aina niin kovinkaan kesäisiä olleet. Keväällä tuli yllättäen eteen tarjous jota mutusteltaessa vierähti tovi. Asiat lähtivät kuitenkin melko nopeasti rullaamaan ja eipä aikaakaan kun oltiin jo valmistelemassa koko perheen muuttoa toiselle mantereelle. Tällainen prosessi ottaa aikansa mutta kyllä sitä kalallekin ehdittiin vaikka tällä palstalla hiljaisempaa olikin.

Koljolla.

Merilohikausi taputeltiin perinteisesti Helsingin edustalla Suomenlahden Uistelijoiden järjestämässä Merilohen SM-uistelukilpailussa. Kilpailu oli siitä poikkeuksellinen että luontoäidin puututtua agendaan, vietettiin koko viikonloppu laiturissa säätiedotuksia tarkkaillen -vesille ei siis ollut asiaa.

Kuhakausi starttasi perinteisesti juhannuksesta Näsijärvellä. Kolea kevät ja alkukesä piti vedet viileinä oikeastaan koko kauden, Näsijärven kokoinen syvä vesistö kun ei ihan hetkessä lämpene. Kylmä vesi ei kuitenkaan kuhankalastusta haitannut. Kalaa löytyi heti alkukaudesta ja pitkin kesää ihan samoilta paikoilta kuin aiemminkin niin Koljonselän kuin Näsinselänkin puolelta.

Ruokakokoa.

Kalastustekniikka oli meillä koko kauden hyvin simppeli ja perinteinen. Isoja kelkkoja ei käytetty järvellä kertaakaan vaan levityksestä vastasi Ghostin plaanarit. Suurin etu omaa kalastusta silmällä pitäen on siinä että tietyllä painotuksella varustettu viehe saadaan takaisin aina samalle paikalleen.
Kaksareita vedetiin ainoastaan sivutönköissä. Vieheinä pääsääntöisesti Räppärit ja sivutönkköjen vetureina Karikko 18cm ja 24cm pituuksissa -ei siis mitään uutta auringon alla.
Tämä oli jo toinen kausi kun mentiin pääsääntöisesti ilman kaksareita ja kohtuu pienellä vapamäärällä. Kalantuloon tämä ei ole ainakaan negatiivisessa mielessä vaikuttanut. Simppeli setuppi ja tarkempaa kalastusta.

Ottiväri.

Kuten sanottua kesä oli kylmä ja vedet pysyivät viileinä. Ilmeisesti tästä johuen kuhat Näsijärvellä pysyivät kovasssa liikkeessä läpi koko kauden vaihtaen aktiivisesti vesikerrosta. Toki tätä liikehdintää tapahtuu aina mutta mielestäni nyt se oli poikkeuksellisen vilkasta ja ottisyvyys saattoi vaihtua nopeasti. Joka päivä ja ilta piti hakea ottisyvyys ja toimivat värit uudestaan. Monta lämmintä kesäkautta on aiemmin Näsillä pystynyt vetämään tuloksellisesti "samoilla säädöillä" läpi kesäkauden kun on kerran toimivat syvyydet ja värit löytänyt.
Määrällisesti kalaa tuli tasaisen hyvin Elokuun loppuun asti jolloin oma kausi pistettiin pakettiin. Näsijärven kuhakanta tuntuu voivan paksusti ja hyvä niin.

Trolling Master Bornholm 2017

Trolling Master Bornholm lienee suurin euroopassa järjestettävä uistelukipailu jonka osanottaja määrä on rajoitetu 350 venekuntaan. Neljä päiväinen kilpailu käydään nimensä mukaisesti Tanskalle kuuluvalla Bornholmin saarella. Tapahtuma on saarelle hyvin merkittävä ja kilpailua seurataan mm. Tanskan televisiossa joka lähettää jokaisena kilpailupäivänä suoran lähetyksen kisakeskuksesta. Suorassa lähetyksessä mm. punnitaan aina kyseisen päivän suurimmat kalat. Kilpailun voittaja on henkilö joka väsyttää suurimman lohen näiden neljän päivän aikana joten myös tuurilla on iso osuutensa tämän tittelin saannissa. Lisäksi kilpaillaan paras venekunta sarjassa jonka voittajan ratkaisee neljän päivän aikana saadun lohisaaliin yhteispaino.

Bornholm.

Useampana vuotena on ollut mielessä lähteä kilpailuun mutta haastavaksi lähdön tekee mm. se että kilpailuun tulisi ilmottautua hyvissä ajoin jotta mahtuu mukaan ja ehtii saamaan majoituksen ja laivamatkat yms.  Toisaalta saarelle on hyvin pitkä matka joten ihan pelkän kilpailun ajaksi ei oikein ole omalla kalustolla järkeä lähteä. Kaikki suomalaisvenekunnat viettävätkin tyypillisesti reissussa lähemmäksi kaksi viikkoa jotta myös kilpailua edeltävälle harjoittelulle jää aikaa.

Ollessamme viimeksi saarella muutamia viikkoja sitten Tanskalainen Wildwater kippari Per Sjostrom pyysi minua mukaan liittymään hänen venekuntansa miehistöön ja ajatus jäi kytemään -vajaa viikko ennen kilpailu sain kaikki asiat järjestymään ja varasin lennot saarelle.

Saarella.

Seurasin kilpailua edeltävää kalastusta useammankin eri maan nettisaiteilta ja vaikutti siltä että kalastus oli jälleen kerran hivenen hankalaa etenkin melko kovien tuulien takia. Hyvinkin reenatut kalapaikat menettävät kovissa tuulissa nopeasti merkityksensä joten haastava kilpailu olisi varmasti tulossa. Kilpailun ajaksi luvattiin kuitenkin erinomaista säätä joten näytti siltä että jokaisena päivänä päästäisiin vesille ainakin yrittämään.

Ensimmäinen kilpailupäivä alkoi vasta kahdeltatoista ja kilpailu prikan tulisi olla takaisin rannassa viimeistään kaksikymmentä minuuttia yli kuuden joten päivän kalastusaika oli hyvin lyhyt. Kipparin kanssa mietittiin kolmen eri spotin välillä ja päädyttiin melko loogisesti testaamaan kilpailukeskuksesta koilliseen sijaitsevaa aluetta koska joitain päiviä aiemmin alueelta oli nostettu useampi lohi ja tämä oli tuorein omakohtainen tieto kalojen liikkeistä. Alueelta emme kuitenkaan enää löytäneet ollenkaan syöttikalaa ja lohetkin olivat uiskennelleet muualle. Minkäänlaista kalakontaktia emme vajaan neljän kalastustunnin aikana alueelta saaneet.

Isot punnittiin suorassa lähetyksessä TV2/Bornholm. 

Toinen kilpailupäivä valkeni aurinkoisena ja koska luvassa olisi täysi päivä päätimme miettiä strategian uusiksi. Lähipaikoille emme missään nimessä halunneet jäädä, vaikka eritäin potentiaalisia paikkoja löytyy hyvinkin läheltä Tejn kilpailukeskusta, koska kymmenet venekunnat pienellä alueella varmasti hankaloittavat kalastusta. Päätimme suunnata pisteille joista saimme hyvin kaloja joitain viikkoja aikaisemmin. Alueen virtaukset näyttivät erittäin suotuisilta joten paikan valinnalle oli hyvät perusteet. Tältä alueelta saimme kaksi lohta puntarille mikä oli ihan kohtuullinen suoritus. Muitakin kaloja sieltä tiesimme nousseen mutta kolmanteen kisapäivään piti tosissaaan miettiä josko kuitenkin vaihtaisimme paikkaa. Meidän kalat tulivat tuplatärpistä joten periaatteessa saimme vain yhden tapahtuman päivän aikana.

Kaksi lohta puntarille.

Saimme tietää erään Ruotsalaisen kipparin edellisen päivän erittäin hyvän paikan koordinaatit sekä Suomalaisen kilpailun ulkopuolella olevan venekunnan lohipaikan koordinaatit. Selvää oli että näille pisteille suuntaisi paljon myös muita venekuntia joten päätimme olla lähtemättä pyydettyjen perään ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan tekemiseen.
Kolmannen päivän vetoalueeksi päätimme valita uuden paikan noin 60km päästä kisakeskuksesta. Olemme kalastaneet aluetta usempana vuotena ja saaneet sieltä aina kohtuudella myös kaloja. Haastavaksi aluen kalastuksen tekee tasaiset pohjanmuodot joten mitään selvää paikkaa ei sieltä löydy. Alueelta löytyy kuitenkin hyviä virtauksia ja lämpötiloja seuaamalla saattaa ottipaikka löytyä.

Ajoimme ulos kunnes löysimme lämpimämpää vettä ja laskimme pyydöt veteen. Kaikuluotain ei jälleen kerran piirtänyt yhtään mitään ruudulle mutta saimme kuitenkin hyvin nopeasti ensimmäisen lohen veneeseen mikä tietenkin auttaa uskomaan paikkaan ja pienentämään ajettavaa rinkiä. Päivän mittaan saimme vielä kaksi lohta lisää ja karkuutimme yhden joten neljännen kisapäivän paikka oli meille selvä. Kolmannen päivän jälkeen kipusimme kokonaiskilpailussa sijalle 7 ja olimme oikein tyytyväisiä tähän koska ensimmäinen kisapäivä oli ollut meille tyylipuhdas nolla.

Kolmannen kisapäivän kaloja.

Neljäs kisapäivä aloitettiin samoilta mestoilta mutta laskimme pyydöt veteen hivenen etelämmästä koska lämmin vesi oli hiukan siirtyny yön aikana. Keli oli muuttunut tuulisemmaksi ja pilviseltä taivaalta ripotteli hieman vettä. Aamupäivän aikana saimme kaksi juuri kisamitan täyttävää lohta veneeseen ja kaikki näytti hyvältä. Tuuli oli rauhoittunut ja aurinko tuli esiin joten luottavaisin mielin jatkettiin kalastusta jotta saisimme vielä kaksi lohta lisää ja päiväkiintiön täyteen.

Pieni lohi puntarilla.

Mukavan päivän keskeytti kuitenkin vakava vaaratilanne kun veneemme rungossa syttyi tulipalo. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja selvisimme lopulta säikähdyksellä mutta kisapäivämme oli sitämyöten tietysti taputeltu. Aamulehti sai vihiä tapahtuneesta ja oheisesta linkistä voit hivenen takemmin lukea selvitystä tilanteen kulusta:

https://www.aamulehti.fi/maailma/valkeakoskelaisen-karin-kalareissu-keskeytyi-kun-puolentoista-metrin-lieskat-iskivat-peratuhdosta-24451067/

Tähän on kuitenkin paikallaan vielä kerran kirjoittaa kiitokset kahdelle suomalaiselle kisaveneelle jotka riensivät salamana paikanpäälle varmistamaan tilannetta ja saattoivat veneemme takaisin kisaskeskukseen. Satunnaiset Saaliit ja Maranello Fishing team eivät aikailleet kun tieto tapahtumasta tuli vaan olivat salamana paikalla. Molemmat venekunnat kertoivat tehneensä nopeusennätyksen välineiden ylösotossa ja taisi siellä vielä jotain roippeita roikkua perässäkin kun kipparit kaasuttivat kohti onnettomuuspaikkaa -Kiitos koko miehistömme puolesta ammattimaisesta toiminnasta!

Kisakeskuksessa.

Pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin kisakeskukseen ja saimme aamupäivän kalat puntarille. Kahdella viimeisen päivän lohella nousimme kokonaiskilpailussa vielä sijalle neljä. Kokonaiskilpailun voittaja oli ylivoimainen mutta muu kärki oli hyvinkin tasainen. Palkintopallille sijoittui kaksi Suomalaista venekuntaa. Team Shark toi kalaa joka päivä puntarille ja oli hienosti sijalla kaksi. Team Jackpot teki kahtena viimeisenä päivänä kovan nousun ja he olivat kolmansia -suuret onnittelut molemmille venekunnille!

Majoituimme tietenkin kipparin isännöimässä hotelli Veronassa joka oli tupaten täynnä kilpailuun osallistuvia venekuntia Tanskasta, Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja jopa Yhdysvalloista saakka. Kisapäivien jälkeen oli mukava vaihdella kuulumisia eri venekuntien välillä ja hyvin tuntui tieto liikkuvan ottipeleistä ja paikoista eri kansallisuuksien välillä -mukavan rentoa porukkaa kisaamisesta huolimatta.

Team Pancho Villa matkalla ulos.

Vaikka kilpakalastus ei ole koskaan itseäni kiehtonut oli kuitenkin mukava päästä näkemään näin massiivinen uistelutapahtuma. Järjestelyt toimivat hienosti ja rutiinilla -kaikesta näki että tapahtuma on hyvin merkittävä saarelle ja sen asukkaille. Ehkäpä tästä tarttui taas jotain uutta omaankin päähän ja saadaan joitain uusia virikkeitä kun aletaan kasaamaan tämän vuoden lohikunkku tapahtumaa kotoiselle Näsijärvelle.

Nordic trolling camp 2017

Olisikohan tämä ollut jo viides kevät kun lähdettiin isolla ryhmällä Bornholmin saarelle avaamaan merilohikautta 2017. Matkaan lähti 16 kalamiestä ympäri suomen maata. Perille saavuttiin tiistai illan aikana jolloin perinteisesti asettauduttiin taloksi Veronaan ja valmistauduttiin tuleviin kalastuspäiviin.
Tuleville kalastuspäiville sääennustukset näyttivät harvinaisen suotuisilta ja vaikuttikin siltä että kaikkina neljänä päivänä päästäisiin starttaamaan vesille. Bornholmin saarella vierailleet tietävät että melko usein tuuliset olosuhteet tekevät kalastuksesta hankalaa tai täysin mahdotonto. Muutama vuosi sitten meidänki kohdalle osui kunnon myrsky jolloin potkittiin kolme päivää kiviä rannalla -se jos mikä syö kalamiestä rotan lailla.

Makella jälleen kerran suurlohi sylissä.

Wildwaterin veneet olivat Rönnen satamassa joka sijaitsee siis saaren länsipuolella. Ensimmäiset päivät kalastettiin tuttua paikkaa hivenen etelämmässä Hasslen alapuolella ja heti alussa löydettiin ihan mukavasti lohia. Tämän vuotisella reissulla oli poikkeuksellisen paljon merilohiuistelun ensikertalaisia ja useampi mies pääsi heti aloituspäivänä väsyttämään sen ensimmäisen. Omassa venekunnassani oli vuoden 2016 vetouistelun suomenmestarit jotka voittivat tämän lohireissun palkinnoksi pokatessaan mestaruuden. Pitkänlinjan uistelijoita joidenka meriittilista puhuu puolestaan tiimin osaamisesta -kiitos erittäin mukavista päivistä merellä!

Huikeita hetkiä.

Muutaman päivän kuluttua päätettiin vaihtaa kalastettavaa aluetta lähinnä isompien kohdekalojen toivossa ja suuntasimme viime vuonna hyviä kaloja antaneelle melko laajalle alueelle. Veneet hajaantuivat hivenen toisistaan jotta saataisiin käsitys miten ja missä kalat  liikkuvat. Tasaisilla laatoilla kalastaessa pitää olla uskoa tekemiseen ja näin kylmänä keväänä vähäisetkin lämpötilamuutokset saattavat olla merkittäviä. Virtaukset näyttivät suotuisilta ja täkyäkin löytyi paikalta joten resepti vaikutti toimivalta. Lohia löydettiinkin ihan mukavasti ja parhaimmillaan koettiin taas tupla- ja triplatärppejä jotka saavat aina aika mukavasti liikettä miehistöön.

Kelpaa!

Neljän kalastuspäivän aikana kaikkiin veneisiin nousi mukavasti kaloja vaikka viime kauden kaltaista ilotulitusta ei tänä keväänä koettukaan. Kaikki ensikertalaiset pääsivät väsyttämään lohia ja vielä melko isojakin yksilöitä. Sen verran tyytyväisiä ukkoja istui iltaisin illallispöydässä että uskon kipinän uuteen lajiin syttyneen useammankin kalamiehen sisällä. Reissu oli erittäin onnistunut ja mikä parasta jokaisena päivänä päästiin ulos lohien perään. Kaikkein turhauttavinta on kun ei pääse edes yrittämään mutta tällä kertaa olosuhteet olivat erittäin suotuisat.  

Tiimi toimii.

Muun ryhmän suunnatessa kotiin jäimme Samin kanssa vielä yhdeksi päiväksi kalalle ja suuntasimme Larsin veneellä hivenen pidemmälle kartoittamaan uusia alueita oppaiden seuraavia kalastuspäiviä silmällä pitäen. Samaisella alueella kalasti ainakin kaksi tuttua ruotsalaistiimiä ja he olivat saaneet mukavasti kaloja edellisinä päivinä. Laivaväylän kupeesta voimakkaan virran reunasta löytyikin hivenen lämpimämmän veden raja josta saimme päivän mittaan useamman lohen kyytiin. -tähän oli mukava päättää tämän lohikauden avausreissu.

10+

Se ensimmäinen.

Kunnon potilas.

Rasvaevästä

Huoli lohikalakantojen jatkuvuudesta on noussut ihmisten tietoisuuteen viime vuosien aikana kovalla rytinällä. Vielä kymmenen vuotta sitten ei juuri kukaan puhunut rasvaevällisten lohien vapauttamisesta tai taimen purojen kunnostuksista.  Esimerkiksi uhanalaisen Saimaanlohen tulevaisuus on kuitenkin pahasti vaakalaudalla ja uudessa kalastuslaissa on säädetty useita kannan jatkuvuutta tukevia toimenpiteitä.

Saimaan Järvilohi, C&R.

Uuden kalastuslain myötä tuli ja tulee siis joukko uudistuksia jotka koskettavat kaikkia meitä lohikaloja kalsstavia kalamiehiä.  Yksi uudistuksista on vuoden 2017 alussa voimaan tuleva istukkaiden pakollinen rasvaeväleikkaus.

Rasvaeväleikkauksen takana on ajatus eriyttää kalastettavaksi tarkoitetut istutetut lohet alkuperäisistä luonnossa syntyneistä yksilöistä jotka esimerkiksi Saimaan lohen kohdalla ovat nyt täysin rauhoitettuja. 

Rasvaevälliset kalat ovat siis joko luonnossa syntyneitä tai jokialue istukkaita. Nämä yksilöt nousevat sukukypsinä kotijokeensa lisääntymään ja ovat siis äärimmäisen arvokkaita yksilöitä kannan tulevaisuuden kannalta. 

Rasvaeväleikatut kalat ovat kalastettavaksi tarkoitettuja istukkaita jotka istutetaan järvialueelle. Nämä yksilöt eivät pääsääntöisesti osaa vaeltaa virtavesiin lisääntymään ja ovat näinollen kannan jatkuvuuden kannalta merkityksettömiä. 

Järvilohen rasvaevä.

Taimenen on niinikään luokituksen mukaan uhanalainen laji. Rasvaevällinen taimen on kokonaan rauhoitettu mm. sisävesillä 64.00 N  leveyspiirin eteläpuolella.

Yllättävänkin monelle kalamiehelle taimenen ja järvilohen erottaminen toisistaan on vaikeaa ja esimerkiksi leikatun rasvaevän tunnistaminen tuottaa päänvaivaa. Alla erittäin hyvä linkki aiheesta:

http://www.jarvilohi.fi/fi/lajit/jarvilohi/tuntomerkit/

Pääsääntöisesti leikatun rasvaevän tunnistaa helposti mutta aina asia ei ole näin yksinkertainen. 

Otin yhteyttä Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jorma Piiroiseen ja kysyin häneltä tästä rasvaevästä ja sen mahdollisesta takaisin kasvusta eväleikkauksen jälkeen.  Alla Jorman vastaus aiheesta:

"Jos evä on leikattu selän linjaa myöten kokonaan pois, leikkauskohta arpeutuu eikä evä ala kasvaa uudelleen. Jos taas evä on leikkautunut osittain, se voi alkaa kasvaa melko nopeastikin uudestaan. Kun istukkaita on leikattavana tuhansittain, jää näitä osittain leikkautuneitakin joukkoon vaihtelevia määriä.  Mitä pienempi kala on evää leikattaessa, sitä varovaisemmin ja huolellisemmin leikkaus pitäisi tehdä, jotta uudelleenkasvua ei tapahtuisi.  

Uudelleen kasvanut rasvaevä on hennompi ja ohuempi kuin alkuperäinen olisi. Sitä ei ole helppo ainakaan silmin havaita, mutta sen voi tuntea sormillaan. Mitä kauemmin leikkauksesta on kulunut aikaa sitä täydellisemmin evä voi palautua lähes ennalleen, mutta tavallisimmin uudelleen kasvaneen rasvaevän evän muoto poikkeaa leikkaamattomasta rasvaevästä. 

Nuorilla lohikaloilla (1-vuotiaat) evän uusiutuminen voi olla nopeaakin ja jo saman kesän jälkeen voi esimerkiksi puolittain poistettu evä olla lähes alkuperäisen kokoinen. Kaksi- ja kolmivuotiailla istukkailla osittain leikkautuneen rasvaevän kasvuun kuluu kuitenkin ainakin 1-2 kasvukautta.

Olemme saaneet esimerkiksi järvilohen ja taimenen emokalapyynneissä isojakin kaloja, joilla poikasen leikatusta evästä ei ole kun pieni kyhmy rasvaevän tyven kohdalla. Ja toisaalta myös joitakin semmoisia kaloja, joilla evän muotoa ja kokoa suhteessa kalan kokoon on joutunut tarkastelemaan huolella, jotta eväleikkauksen on voinut tunnistaa.

Vaihtelua on siis paljon. Suurin osa eväleikkauksista on helppo tunnistaa, mutta vastaan tulee varmasti tapauksia, joissa tulkinta ei olekaan ihan itsestään selvää."

Meidän venekunnalle eväleikatut lohet tulivat tutuiksi aikapäiviä sitten Ruotsin Vänernillä vieraillessa. Omakohtaisten kokemusten mukaan eväleikatut kalat huomaa pääsääntöisesti heti ensivilkaisulla. Joillakin Vänernin lohilla oli kyllä isokokoinenkin rasvaevä mutta muoto paljasti heti että evä on kuitenkin joskus leikattu.

Vänernin järvilohia.

Mikäli asia epäilyttää esimerkiksi kotoisilla taimen vesillä, on helpoin ratkaisu laskea kala takaisin järveen ja odottaa seuravaa eväleikatun yksilön tärppiä.
Suomessa kalakantojen säätely esimerkiksi saaliskiintiöiden avulla on lapsen kengissä. Esimerkiksi Näsijärvelle myydään eniten virkistyskalastuslupia koko maassa joten on päivänselvää että lohikalakannat eivät kestä hurjaa papitusta. Jokaisen olisi suotavaa pitäytyä kohtuudessa ja hyvän päivän koittaessa myös niitä mittakaloja voi laskea takaisin kasvamaan. Näin loppuvuonna +60cm mittainen järvilohi tai taimen kasvaa hurjaa vauhtia ja on ensi vuonna jo todellinen kehukala.

Lohikunkku 2016

Näsijärven lohikalayhdistyksen luotsaama treffihenkinen Lohikunkku kilpailu käytiin jo viidennen kerran  lauantaina 5.11.2016 Maisansalon upeissa puitteissa Koljonselän ottipaikkojen äärellä.
Lohikunkusta on muodostunut hyvin suosittu tapahtuma ja olemme saaneet paljon toiveita järjestää majoitusta jotta pitkänmatkalaisetkin pääsisivät mukaan. Tälle vuodelle majoitus vihdoin järjestyi läheisestä Murikanrannasta. Pakettimatka lohikunkkuun sisälsi kaiken tarvittavan koko viikonlopulle ja kuutisenkymmentä majoittujaa saapuikin Perjantaina Murikanrantaan.

Maisansalon satama. (Kuva: Toni Raisio)

Useampi venekunta vietti perjantain järvellä ja muutamia komeita lohikaloja nousi veneisiin. Treenipäivän jälkeen halukkailla oli mahdollisuus ruokailla Maisan maistuvien burgereiden äärellä jonka jälkeen siirryttiin Murikanrantaan. Murikassa saunottiin ja Mutteriklubilla vietettiin iltaa. Illanvieton lomassa pidimme hyväntekeväisyys huutokaupan jonka tuotto ohjataan istutuksiin. Ensimmäinen huutokauppa tuotti mahtavat 1558e joten iso kiitos tavaraa lahjoittaneille ja etenkin huimiin huutoihin lähteneille osallistujille.

Huutokauppa Murikanrannassa tuotti 1558e.

Kilpailuun ilmoittautuminen alkoi totutusti lauantaina kello 07.00. Ilmoittautumisen yhteydessä yhdistys myi mm. täkykaloja sekä mitta- ja istutustarroja joidenka tuotto ohjataan kokonaisuudessaan lohikalakantojen tukemiseen. Yhteistyökumppanimme Katsofish oli myös paikanpäällä kauppaamassa tuotteitaan. Ilmoittautumisen jälkeen kaikille osallistuneille venekunnille tarjoiltiin aamukahvit ja sämpylät ravintola Maisan salissa.

Aamukahvi tarjoilut. 

Ensimmäisen kerran Lohikunkun historiassa talvi meinasi yllättää kalamiehet mutta varustauduimme kunnolla jotta kilpailu päästäisiin käymään muitta mutkitta. Laskuluiskaa suolattiin ahkerasti ja sitä pidettiin myös yöt lämpimänä routamattojen avulla. Iso kiitos Hämeen rakennuskone Oy:lle tarvittavan välineistön lainaamisesta. Radonpalvelut toi luiskalle järeää vetokalustoa joten pienemmilläkin vetureilla varustautuneet venekunnat saivat tarvittaessa apu.

Luiskalta. (Kuva: Toni Raisio)

Lauantai aamun -10 asteen pakkasesta huolimatta kilpailuun starttasi huikeat 110 venekuntaa, kuinkakohan paljon meitä olisikaan ollut vähänkään inhimillisemmällä kelillä. Nöyrät kiitokset kaikille osallistujille.

Koneet lämpiämässä. (Kuva: Toni Raisio)

Sääntöjen mukaan kaikkien venekuntien tuli olla rannassa kello 16.00 ja tämän jälkeen aloitettiin heti punnitus. Punnituksen lomassa tarjoiltiin Maisan isännän toimesta kaikille halukkaille grilli makkaraa. Taimenen (rasvaeväleikatun) ja järvilohen alamitta kisassa oli 61cm. Vain yksi kala punnittiin per venekunta ja suurin kala toi väsyttäjälleen Lohikunkku 2016 tittelin.

Mittakaloja. (Kuva: Toni Raisio)

Viime vuonna lanseerattu Pormestarin Lohi oli tänäkin vuonna haussa. Ensimmäinen kisamitan täyttävä lohikala tuli halutessaan ilmoittaa kilpailun johtajalle. Tämä kala lahjoitettiin paikanpäälle kutsutulle Tampereen kaupungin pormestarille. Anna-Kaisa Ikonen oli hyvin vaikuttunut Lohikunkku tapahtumasta ja Lohikalayhdistyksen roolista Näsijärven kehittämisessä -kiitokset tätäkin kautta vierailusta ja tervetuloa ensi kesänä mukaan kalareissulle.

Pormestarin Lohi. (Kuva: Toni Raisio)

Ennen varsinaista palkintojen jakoa Lohikalayhdistyksen yhteistyökumppani Katsofish lahjoitti jälleen keräämänsä rahapotin Näsijärven lohikala istutuksiin -hienoa toimintaa kotivesien hyväksi.

Katsofish lahjoitus.

Lohikunkku 2016Tulokset:

1. Lohex (Juhani Nieminen, Reima Saari) Järvilohi 3,59kg 69cm
2. Mansen kyykkyrykmentti (Antti Mäki-Jokela, Ari Heinonen, Panu Rapatti) Järvilohi 3,26kg 65cm
3. Team Koukkuniemi (Marko Pajunen, Toivo Riihiluoma, Kaido Kaubi) Järvilohi 3,23kg 68cm
4. Team Masterbait (Lassi Huhtala, Marjaana Ohralahti, Ari Räisänen, Laura Vettenranta)   Taimen           2,84kg 62cm (Pormestarin Lohi)
5. Iso-Lohikas (Mika Nikkanen, Toni Tuuri, Mikko Vuorela) Järvilohi 2,70kg 66cm

Palkitut venekunnat. (Kuva: Toni Raisio)

Kilpailuun osallistuvilla venekunnilla oli jälleen mahdollisuus liittyä Lohikunkku 2016 WhatsApp ryhmään.  Tämä toi jälleen hyvää pöhinää päivään ja tunnelmat välittyivät vesiltä mukavasti. Yhdistyksen media vastaava linkitti nämä vielä Facebookin liveseurantaan joten kotiin jääneetkin pystyivät seuraamaan tapahtumia lähes reaali ajassa. Tämä ryhmä jää elämään aina seuravan Lohikunkkuun saakka.

Pitkäaikainen yhteistyökumppani LähiTapiola lahjoitti jälleen yrityksensä väreissä olevan Jopon jonka uusi omistaja arvottiin heti punnituksen jälkeen paikalla olleiden keskuudesta.

Lähitapiolan lahjoittama Jopo.

Pirkanmaan meripelastusseura saapui myös paikalle jo ennen aamun starttia ja partioi vesillä koko tapahtuman ajan. Muutamia vastoinkäymisiä vesillä koettiin mutta tälläkin kertaa oli apu lähellä -kiitos tapahtumaan osallistumisesta.

SAR.

Lohikunkussa jatkoimme yhteistyössä OPM/Lowrance kanssa keräämään syvyysdataa Näsijärvestä. Lowrancen maahantuoja OPM toimitti tapahtumaan karttakortteja joita jaettiin halukkaille venekunnille. Kortille siis tallennettiin kaikuluotaimen dataa joka siirretään palvelimelle. Palvelimelta halukkaat voivat sitten aineiston karttuessa ladata käyttöönsä tarkat syvyyskartat järvestä. Tallennukseen osallistuneiden kesken arvottiin huikeat palkinnot. Kiitokset OPM suuntaan Lohikunkun ykköspalkinnosta sekä hienoista karttaluotauksen palkinnoista.

Karttaluotauksen tuotepalkintojen voittajia. 

Punnituksen ja palkintojen jaon jälkeen oli aika siirtyä illanviettoon joka starttasi ravintola Maisan illallisella. Pöytä oli tuttuun tapaa taas koreana ja sai ansaitusti jälleen ruokailijoilta vuolaat  kehut. Illalliselta siirryttiin rantasaunalle jatkaaman illanviettoa saunottelun, virvokkeiden ja hyvän seuran parissa. Maisansalon saunan sulkeuduttua siirryimme jälleen Murikanrantaan jossa illanvietto jatkui Mutteriklubissa yön pikku tunneille saakka.

Maisan herkkuja. (Kuva Toni Raisio)

Sunnuntai aamun valjetessa oli talvi yllättänyt kalamiehet. Maisansalon satama oli saanut jääpeitteen. Onneksi jää oli vielä kohtuullisen ohutta ja Maisan isäntä Jyri kävi heti aamusta rikkomassa kantta. Luiska oli ollut yön lämmityksessä ja suolaa lisäämällä se saatiinkin pysymään kunnossa. Kun viimeisetkin pakettimatkalaiset oli saatu kotimatkalle oli aika nostaa vielä järjestäjien veneet ja sitä myöten saattaa Lohikunkku 2016 onnistuneesti maaliin!

Lohikunkku 2016 paketissa ja kotia kohden.

Iso kiitos kaikille osallistuneille venekunnille sekä yhteistyökumppaneille! Tästä on hyvä jatkaa tapahtuman kehittämistä kohti vuoden 2017 Lohikunkkua, vuoden päästä nähdään siis samoissa merkeissä Maisansalossa!