Helsinki Trolling Contest 2015

Matkasimme kolmannen kerran Helsingissä sijaitsevaan Rajasaareen jossa käytiin jälleen Merilohenuistelun SM-kisat. Vuonna 2013 osallistuimme ensimmäisen kerran ko kisoihin ja tuolloin emme saaneet merkkiäkään lohista. Viime vuonna karkuutimme harmittavasti kaksikin kalaa kilpailun aikana. Vuodelle 2015 asetimme tavoitteeksi saada ensimmäisen kisakalamme veneeseen saakka.

HTC 2015

Ajelin torstai iltana Rajasaareen jossa seurueemme leiri olikin jo valmiina. Miehistö toi paikalle asuntovaunun, telttasaunan, grillin ja savupöntön joten leiriolosuhteet olivat vähintäänkin hyvät.
Valmistelimme veneen ja illanvieton lomassa valitsimme seuraavaksi päiväksi vetoalueen. Kisamiehistöni piti käydä hieman etukäteen kartoittamassa paikkoja mutta jälleen kerran kova tuuli pilasi suunnitelmat -siis sokkona sotaan.

Rajasaaren leiri.

Päätimme yksimielisesti vetää peltiä jotta ehtisimme kiertämään vähän isomman alueen päivän aikana. Vedenlämmötkin selvästi suosivat pellinvetoa joten valinta oli helppo.
Ensimmäisenä kisapäivänä saimme vihdoin sen tavoitteeksi asetetun kisakalan veneeseen asti, lohi tosin oli valitetttavan pieni mutta kuitenkin juuri ja juuri kisamitan 65cm täyttävä yksilö. Saimme kalan samalta alueelta josta Lowrance Finland joukkueemme yksi vene oli aamusella karkuuttanut kaksi kalaa.  Samoilta sijoilta nousi myöskin päivän suurin kala joten päätimme keskittyä vetämään ko paikkaa myös seuraavana päivänä.

Aivan kuin lohi mutta pirusti pienempi.

Toiseen kisapäivään herättiin aamuyöllä puolineljältä. Pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasimme merelle edellisen päivän tonteille. Kalastuksen sai aloittaa 04.00 ja iso joukko veneitä olikin liikkeellä aamuvarhain.
Hinkkasimme sinnikkäästi edellisen päivän ottipaikkaa ja vihdoin döörin räikkä ilmoitti meille dipsyn takaa napanneesta lohesta. Lohi kuitenkin karkasi meiltä. Pari tuntia myöhemmin lähti jälleen plaanarista mutta kala samointein irti.
Kolmisen tuntia ennen kisan loppua tuli VHF-radiosta ilmoitus että kilpailu keskeytetään keskituulen ollessa 11m/s. Kamat ylös ja leuka rinnassa Rajasaareen.
Muutamia erittäin komeita kaloja tuli puntariin joista komeimpana joukkueemme Hartikaisen venekunnan 14,4kg lohi.

14,4kg

Lowrance Finland joukkueemme kipusi lopulta hopealle SM 2015 joukkuesarjassa.
Pikkuhiljaa Helsingin edustan ottialueet hahmottuvat venekunnallemme ja seuraavalle vuodelle asetetaan taas hivenen kovemmat tavoitteet -vuoden päästä nähdään kuinka joukkueemme kävi.

Merilohikausi kotimaassa

Merilohen perässä ollaan käyty kotimaan rannikolla keväisten Bornholmin ja Sturkön reissujen jälkeen. Koko kevättä ja alkukesää on yhdistänyt ikävä ilmiö, lähes jatkuvat kovat tuulet. Monta suunniteltua reissua on jouduttu perumaan kun ennusteet ovat luvanneet vähintään 10m/s keskituulia. Merellä on miellyttävää olla ja kalastaa aina tuonne seitsemän metrin tuuleen asti, tämän jälkeen alkaa mennä jo vähän keikkumiseksi. Viimeistään siinä 10 m/s lukemissa on sitten yleensä syytä kerätä kamat kasaan kun kalastaminen alkaa tuntumaan työläältä.
Muutamia läheltä piti tilanteita on uistelijoille tälläkin kaudella sattunut kun järki on jätetty rantaan lohen kiilto silmissä.

Erittäin harvinaista herkkua kuluneella kaudella.

Porin edusta on meidän ns. kotivesi ja sijainniltaankin oikeastaan lähin mahdollinen kun tavoitteena on itämeren lohi. Lohikausi on sujunut Porin edustalla saaliiden suhteen ihan mukavasti. Tälläkin kaudella on nostettu muutamakin todella iso lohi länsiviitan ja 50m-penkan väliltä. Iso osa saaliiksi saaduista lohista on kuitenkin ns. syönnöslohta jonka voi näiltä seuduilta tavoittaa läpi koko kauden. Tyypillisesti syönnöslohet ovat luokkaa 4-7kg ja kuluvalla kaudella niitä on tavattu ehkäpä jopa epätavallisen paljon tuolta Porin majakan seuduilta. Porin edustalla käytiin muutaman kerran säiden osuessa kohdalleen. Useampi reissu jouduttiin perumaan ilmatieteenlaitoksen ennustuksiin vedoten. Saldona pari harmittavaa karkuutusta ja yksi onnistuminen.

Täkyraksiin langennut.

Uusi kohteita on mukava kartoittaa ja joku aika sitten vierailimme ensimmäistä kertaa Porkkalan vesillä. Porkkalan satama ja seutu ylipäätään oli kyllä erittäin idyllistä. Matkalla kengälle ihastelin paikallista luontoa joka kyllä teki vaikutuksen. Keli meni tuonakin päivänä iltapäivän puolella melko kovaksi ja loppupäivä haettiin ajolinjoja myötäiseen lasketellen. Kaloista ei saatu havaintoja muutakuin kaikuluotaimen välityksellä.
Satamasta näytti löytyvän pieni kauppa ja sen yhteydessä oleva kahvila josta sai viime hetken täydennystä reissueväisiin. Tänne palataan varmasti uudelleen.

Porkkala marin.

Kokkolan merialue oli niinikään uusi  tuttavuus joka laitettiin listalle jo talven pimeinä iltoina tulevia merilohireissuja suunniteltaessa. Vanhoista lehtijutuista ja internetin ihmeellisestä maailmasta etsittiin perustietoja paikasta ja mahdollisista ottipisteistä. Ensimmäisellä reissulla kesäkuun alussa laskimme veneen Mustakarin satamasta josta löytyy kaksikin luiskaa.
Tarkoitus oli viipyä reissussa pari vetopäivää mutta reissu kutistui yhteen päivään kun jälleen kerran tuulilukemat ajoi miehet kotiin.
Hiljattain testiin tulleet Rhinon Baltic Series vavat pääsivät kuitenkin tositoimiin kun n. 13kg lohi tyhjensi Döörin rullalta 500 jalkaa siimaa yhdessä hujauksessa.

Rhino Baltic Series tositoimissa.

Juhannuksen alla vierailtiin uudestaan Kokkolan seudulla ja tällä kertaa vene laskettiin leirintäalueen rampilta. Ramppi olikin mielestäni huomattavasti parempi ja luiska itsessään oli hyvin suojassa tuulelta ja mereltäpäin tulevilta aalloilta.
Majoitusta löytynee Kokkolasta mukavasti ja tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä hieman pidempiäkin reissuja näille vesille. Kiitokset paikallisille uusille tuttavuuksille joilta ollaan saatu vinkkejä uisteluun ja laskupaikkoihin jne.

Rampilla.

Suuntasimme edellisen reissun ottipaikalle jossa pari viikkoa aiemmin vesi oli ollut pari astetta lämpimämpää kuin hivenen ulompana. Valinta osoittautui oikeaksi ja saimme hyvin nopeasti ensimmäisen lohikontaktin. Päivän mittaan saimme pieneltä alueelta kaikkiaan kolme lohta joista viimeisen laihahkon kalan laskimme takaisin -olihan meillä jo kahden lohen kiintiökin täynnä.
Varsinaisia talvikkoja tuli alueelta päivän mittaan useita paikalla olleille venekunnille. Omien kalojemme lisäksi muutamista muistakin pyöreistä kaloista kuulimme päivän mittaan. Vetopäivä lopetettiin hyvissä ajoin kun jälleen keran tuulimittari näytti tuttuja 9-10m/s lukemia.

Matkalla savupönttöön.

Lohikausi jatkuu kotimaassa ja mahdollisesti vielä rajojen ulkopuolellakin. Seuraava etappi on Helsinki Trolling Contest 2015. Helsinkiin matkaamme nyt kolmannen kerran kisailemaan ja etenkin tapaamaan tuttuja lohimiehiä ympäri maan. Tavoitteena on saada ensimmäinen Helsingin edustan lohi veneeseen saakka, muutaman kerran on ollut lähellä mutta vielä toistaiseksi ovat lohet vieneet pidemmän korren -kolmas kerta toden sanoo...

Vetouisteluvenettä rakentamaan, osa 7

Kuten aiemmista kirjoituksista on käynyt ilmi, veneeni elektroniikasta vastaa Lowrance. Koko laitteisto on samaa tuoteperhettä jolloin integrointi sujuu muitta mutkitta plug & play tyyppisesti.
Järjestelmän asennushommat alkoivat tietysti veneen rakenteisiin tutustumisella ja laitteiston paikkojen ja johdotusten huolellisella suunnittelulla.
Pilothousessa on harvinaisen siististi toteutettu sähköistys ja sulaketauluistakin olisi löytynyt riittävästi vapaita paikkoja. Mukana tuli myöskin kytkentäkaavio veneen sähköjärjestelmästä mikä auttaa mahdollisten vikatilanteiden selvittelyssä.

Lowrance -perfectly equipped for the water.

Sähköistyksiä mietittäessä päätettiin toteuttaa koko elektroniikan sähköistys oman piirinsä taakse. Pulpetin sisään hankittiin 12 paikkainen Blue Sea Systemsin sulaketaulu jolle vedettiin päävirtakytkimeltä riittävän paksu syöttö- ja maakaapeli. Mahdollisten häiriöiden tullessa on helppo paikallistaa viat kun koko systeemi on oman sulaketaulunsa takana. Pulpetin sisään tehtiin vanerista asennuslevy esimerkiksi tutkamodulin, NMEA-jakotukkien jne. kiinnittämistä varten.

Asennus vaneri tutkalle, NMEA jakotukeille jne.

Lowrancen GEN3 monitoiminäyttö sijoitettiin tiestystikin pulpettiin. Pilothousen pulpetti on sen verran suuri että se mahdollistaa näiden isompienkin näyttöjen asentamisen. Monissa veneissä pulpetit ovat kiusallisen pieniä ja uistelija joutuu tyytymään pienempiin näyttöihin. Lowrancen autopilotti ei tarvitse omaa erillistä näyttöä mikä osaltaan vielä vapauttaa tilaa pulpetissa. Monitoiminäyttö ei voi koskaan olla liian suuri kun näytölle otetaan yhtä aikaa tarkasteltavaksi useampaa eri dataa. Isomman näytön kaveriksi hyttiin ruuvattiin Ykköskaiteen tekemään rosteri kaiteeseen 7 tuumainen versio Lowrancen GEN2 sukupolven tuoteperheestä.

Tarvittavan aukon sahaaminen käy helposti laitteen mukana tulevan asennus sapluunan avulla. Sapluuna tarkasti halutulle paikalle maalarinteipillä kiinni jonka jälkeen poistetaan tarvittava alue esimerkiksi pistosahalla. 

GEN3 TOUCH asennus template paikallaan.

Plotterin reijän sahauksen jälkeen toteutettiin vastaavaan tyyliin uppoasennus VHF-radiolle. Radio laitettiin katonrajaan minne sen sai luonnolliseen paikkaan kipparin käsien ulottuville. VHF-antennin rosterinen säädettävä jalka tuli niinikään katolle. Molempien asennus kävi helposti Pilothousen katon rajassa olevien avattavien luukkujen kautta.

Viimeisenä katsottiin paikka tutka-antennille veneen katolta. Tutkan mukana tulee samainen template jonka avulla tutkan asemointi ja tarvittavien kiinnitysreikien poraaminen käy erittäin helposti. Hytin lipan alta löytyvästä luukusta tutka-antennin kiinnittäminen oli erittäin helppoa.
Tutkan asentamisessa tulee ottaa huomioon tietyt varoetäisyydet mm. muihin antenneihin. Tutkan edessä tulee olla esteetön reitti antennin lähettämälle tutkapulssille. Asennettaessa tutka hytin katon takalaitaan tulee huolehtia että antenni tulee riittävän korkealle jotta lähetetty signaali ei heijastu katon pinnasta. Asennusohjeista löytyy kattavat tiedot oikeanlaisen asennuksen toteuttamiseksi.

Tutka-antennin asemointia.

Laitemodulien asennuksen  jälkeen oli johtojen vetämisen vuoro.Pilothousesta löytyi hyvät reitit tarvittaville johdoille ja kaapeleille. Vedettävää piuhaa piisaa  kun kaikki laitteet kytketään NMEA-verkkoon. Nykyään on onneksi olemassa 4-lähtöisiä NMEA haaroitustukkeja joita itsekin kytkin kaksi sarjaan pulpetin sisään. Erillisistä T-haaroista rakentaessa tuo veisi huomattavasti enemmän tilaa. Johtojen asentamisen ja laitteiston testaamisen jälkeen asennukset viimeisteltiin johtoja siistimällä.

8-lähtöinen NMEA haaroitus asennusvaneriin kiinnitettynä.

Antenneille ja kaikuluotaimen anturille hankin Scan Strutin täysin vesitiiviit läpiviennit. Läpivientejä löytyy useampaa eri kokoa käytettävien kaapeleiden ja liittimien vaatimusten mukaan. Läpivientien asennus on helppoa ja paketissa tulee kaikki tarvittava mukana. Läpiviennin kumisia sisäosia tulee mukana eri kokoja joista on helppo valita juuri oikea koko käytettävän kaapelin mukaan.

Tutkan vesitiivis läpivienti.

Kaikuluotaimen chirp anturiksi valikoitui Airmarin TM150 peräpeiliversio. Anturin läpivienniksi hankin edellä mainitun Scan Strutin tuoteperheen isomman mallin jonka läpimitta riittää kaikuanturin liittimelle. Samaisesta läpiviennistä saadaan mahtumaan myöhemmin asennettavat muut peräpeiliin tulevat kaikuluotainten anturit.

 Kaikuantureiden Scan Strutin läpivienti.

Asennusten valmistuttua jäljellä oli enään asetusten säätäminen sekä tietysti itse laiteiston testaaminen käytännössä. Elektroniikka ja itseasiassa koko vene koeajettiin ensimmäistä kertaa vain muutamia päiviä ennen ensimmäistä varsinaista kalareissua. Onneksemme kaikki toimi kuitenkin moitteetta ja ensimmäiseen reissuun voitiin lähteä luottavaisin mielin.

Koeajoa vailla.

Viimeisenä vuorossa ollutta Lowrancen autopilotin asennusta käsiteltiinkin jo aiemmassa postauksessa:

Vetouisteluvenettä venetta rakentamaan, osa 6

Kesän mittaan olisi tarkoitus asentaa vielä ainakin Lowrancen Sonichub. Sonichub on veneilykäyttöön tarkoitettu vesitiivis audiojärjestelmä jota käytetään HDS laitteella NMEA-verkon kautta. Musiikkia voi kuunnella mobiililaitteiden, muistitikun tai vaikka Sonichubilta löytyvän FM radion kautta. 
Sonichubissa on tehokas 4-kanavainen vahvistin ja järjestelmän mukana toimitetaan kaksi vedenpitävää kaiutinta. Tarkemmat speksit linkin takaa:

http://lowrance.fi/index.php/2014-05-08-10-56-05/viihde/item/42-sonichub%C2%AE

Turvallisesti vesille -pelastautumispukujen päivitys.

Turvallisuus tekijät nousivat  aikanaan etusijalle kun aloitettiin kulkemaan isoilla vesillä ja merialueella lohien perässä. Keväisin ja loppukaudesta vedet ovat kylmiä ja näinollen sinne joutuessa hengenvaarallisia. Veden lämpöjen olleessa muutamia asteita on päivänselvää että pelkät kelluntavälineet kelluttavat ainoastaan ruumiin rantaan. Tuolloin tuli ajankohtaiseksi hankkia pelastautumispuvut.
Pukuja hankittaessa en edes ajatellut muita vaihtoehtoja kuin kotimaista tuotantoa olevia Ursukin malleja. Ursukin toiminta alkoi jo vuonna 1964 Turussa jossa toiminta siis jatkuu tänäkin päivänä.
Hankimme tuolloin Ursuit Sea Horse pelastautumispuvut sekä erittäin kylmillä säillä alle laitettavat Finnfill aluspuvut. Sea Horse malli lieneekin tuttu hyvin monelle kalastajalle. Sea Horset varustettiin tehtaalla lämpösaappaalla sekä sepalusketjulla.

Ursuit, pelastautumispukujen ykkönen.

Tänä keväänä tuli ajankohtaiseksi päivittää puvut. Nykyisin oma kalastukseni on lähes sataprosenttisesti veneestä tapahtuvaa jolloin kaipasin puvulta uusia ominaisuuksia. Halusin ns. sukkamallin jolloin käyttäjä voi tilanteen mukaan valita sopivan jalkineen. Vetouistelussa tai veneestä tapahtuvassa heittokalastuksessa saappaat ovat mielstäni täysin turhat. Kevätauringon lämmittäessä merellä on mukava pukea jotkut vähemmän hiostavat jalkineet.
Halusin myös että uusi puku olisi kaksiosainen jolloin takki voidaan pukea vasta esimerkiksi satamasta irrottautuessa. Koko puvulla veneenlaskussa ja/tai muissa satama manöövereissä tulee äkkiä kuuma.

Tammikuussa testasin Simriksessä parin päivän ajan Ursuit Gemino Operative 4-Tex pukua ja valinta oli sillä selvä. Kaksi osainen kuivapuku on valmistettu 4-Tex kankaasta joka koostuu neljästä kerroksesta. Materiaali on hengittävää mutta silti täysin vesitiivistä. Puvusta löytyy mm. riittävästi roisketiiviitä taskuja, lahje- ja rannekiristimet, fleece-kankaalla vuorattu korkea lämpökaulus, tuulihuppu jne.

Gemino testissä Simriksessä tammikuussa 2015.

Puku tuntuu päällä erittäin mukavalta ja huomaamattomalta. Esimerkiksi kelluntahaalareihin verrattuna käyttömukavuus on aivan eri tasolla -puhumattakaan puvun turvallisuudesta.

Vanhat Finnfill aluspuvut olivat meillä edelleen erittäin hyvässä kunnossa joten ne toimivat jatkossakin Geminon kaverina. Lisäksi hankittiin huippuluokan Ursuit Comfort hydro 300N automaattipaukkuliivit. 

Turvallisuuteen liittyvät varusteet ovat meillä etusijalla ja näiden suhteen emme tee kompromissejä, siksi Ursuit!

Lisätietoja ko. puvusta sekä Ursukin koko mallistosta löydät valmistajan sivuilta:

http://www.ursuk.fi/

Jigikauden avaus.

Jigikausi päästiin vihdoin avaamaan menneellä viikolla. Kauden avaus suoritettiin perinteisesti kotoisalla Aurejärvellä jossa olemme kalastaneet kuhaa menestyksekkäästi jo melko pienestä pojasta lähtien. Karu, kivinen ja erämaamainen Aurejärvi on yksi hienoimmista järvistä ja siellä täytyy vuosittain jokunen reissu heittää jigaten ja uistellen. Kuhakanta on hyvä ja maisemat hienot -voiko kohteelta enempää vaatiakaan.

Aurejärvi.

Oma jigaukseen soveltuva busterimme on vielä työnalla joten reissu heitettiin kaverin veneellä. Busteria päivitetään ja ehostetaan erityisesti jigaukseen soveltuvaksi ja jahka projekti valmistuu tehdään prosessista jonkinlainen kuvaus tännekin.

Keli oli vielä melkoisen viileä ja purevuutta lisäsi pohjoisen puolelle kääntynyt tuuli. Vesi oli vasta reilut 7 astetta joten millekkään hirmusyönnille ei uskottu osuvamme. Ajoittain kuitenkin aurinko tuli esiin ja muutti ilmanalaa heti mukavammaksi.
Kalat tuntuivat olevan odotetusti melko passiivisia. Syvemmästä vedestä emme saaneet lupaavista kaiuista huolimatta tärppiäkään vaan kaikki vähänkin aktiiviset kalat löytyivät 5-6m vedestä. Aurejärvellä useimmiten kuhat saadaan tuosta samasta syvyydestä keliin ja vuodenaikaan katsomatta.

Mittakaloja.

Kalat kelpuuttivat hyvin haljun värisiä jigejä joissa piti lisäksi olla hyvinkin rauhallinen ja eleetön uinti. Perinteinen Lunker Cityn Fin-S Fish vertikaalijigi heitettynä toimi tälläkin kertaa antaen paitsi kuhia myös useamman hauen.  Kalajigejä paremmin toimivat mato/toukka jigit jotka myös vaativat hyvin eleetöntä ja hidasta uittoa.

Lunker City Fin-S fish.

Poikkeuksellisesti onnistuin kauden avausreissulla saamaan ensimmäisen kontaktin veneeseen asti, yleensä talven jälkeen vastaisku on sen verran myöhässä että kala vetää pidemmän korren.

Kalat eivät tuntuneet olevan aktiivisia ja töitä sai tehdä tosissaan jotta kaloja löydettiin ja saatiin vielä ottamaankin jigeihimme. Päivän mittaan ahkerasti paikkaa vaihtamalla löysimme kuitenkin mukavat mittakalat. Talven jälkeen ensimmäiset kuhafileet maistuivat jälleen poikkeuksellisen herkullisilta, tästä on hyvä jatkaa. 

Vetouisteluvenettä rakentamaan, osa 6

Alunperin ajatuksena oli jättää autopilotin asennus ammattilaisille mutta lopulta sekin päätettiin suorittaa itse. Hydrauliikkapuolen termit, liittimet, lyhenteet ja kierteet olivat itselleni täyttä hepreaa joten alkuun menikin aikaa että aiheesta pääsi jotenkin kartalle. Pikku hiljaa asiat alkoivat kuitenkin hahmottumaan ja päästiin suunnittelemaan itse asennusta. 

Lowrancen autopilotin mukana tulee kaikki tarpeellinen pilotin kytkemiseksi hydrauli ohajukseen. Paketissa on mukana T-haarat päälinjoihin, suora liitin paluulinjalle, noin 75cm pitkät letkut sekä hydraulikka öljyt. Kun pumpun asentaa riittävän lähelle rumpua esimerkiksi pulpetin sisälle pärjää tällä paketilla vallan mainiosti. Paketin sisältä löytyy tietysti myös kaikki muut asennuksessa tarvittavat johdot, liittimet ja tarvikkeet.  



Pääkomponentit: NAC-1 tietokone, pumppu, POINT-1 suunta-antenni.

Omassa veneessäni halusin sijoittaa pilotin pumpun ruumaan. Pulpetissa pumpulle ei olisi ollut tilaa ja toisekseen halusin pumpun pois kabiinista mahdollisten äänienkin takia. Veneessäni on Ultraflexin ohjaus joten tilasin Maritimistä muutamia omassa asennuksessani tarvittavia Ultraflexin osia.

johdonpäät, T-haarat, lähtöliittimet, letkua ja öljyä.

Ohjauksen päälinjat menevät ruumassa ja olivat siellä helposti saatavilla. Alkuperäiset letkut piti kuitenkin katkaista jotta niihin saatiin asennettua tarvittavat T-haarat. Ultraflexiltä löytyy onneksi letkunpäitä jotka voidaan helposti ja luotettavasti liittää katkaistujen letkujen päihin.

T-haarat pumpulle.

Pumpulle katsottiin ruumasta sellainen paikka että pystyttiin hyödyntämään Lowrancen mukana tulleita letkuja. Ainoastaan paluulinjaan tarvittiin uusi letku koska ruumasta tulee matkaa ohjausrummulle jokunen metri eikä paketin mukana tullutta paluulinjaa voitu näin ollen hyödyntää. 

Pumppu ruumassa, kumitassut jalkojen alla.

Maritimistä tilattiin samalla kertaa Ultraflexin hydrauliikka letkua josta saatiin värkättyä tuo puuttuva paluulinjan letku. Paluulinjan letkuliitos toteutettiin helmiliitoksena rummulla ja pumpun päässä. Helmiliitoksia ei kaikki pidä kovinkaan luotettavina mutta paineettomassa paluulinjassa sitä uskaltaa ainakin käyttää. Helmiliitoksia käytetään hyvin yleisesti teollisuudessa paljon korkeammillakin paineilla joten oikein tehtynä liitos lienee luotettava. 

Autopilotin "äly" sijoitettiin niin ikään veneen ruumaan vasempaan ylälaitaan jossa se on hyvin suojassa ruumassa olevilta muilta tavaroilta ja ruuman kannen välistä mahdollisesti tulevalta suoralta kosteudelta. POINT-1 suunta-antenni sijoitettiin hytin lattiapinnan alapuolelle pituus- ja leveys suunnassa keskelle venettä. Sijoituksessa tulee huomioida että mitään metallisia/magneettisia häiriölähteitä ei tuoda lähelle kompassia.
Pulpettiin mittariston viereen sijoitettiin Auto/Stand-by kytkin josta painamalla pilotin saa siis pois päältä. 

NAC-1 valmiina ruumassa.

Sekä NAC-1 tietokone että POINT-1 suunta-antenni liitettiin NMEA2000 tietoverkkoon mukana tulevilla johdoilla ja liittimillä. NAC-1 tarvitsee lisäksi 20A sulakkeella varustetun (tulee mukana) virransyötön johonka Auto/Stand-by kytkin myös kytketään. NAC-1 ja pumpun väliin kytkettiin mukana tullut piuha ja johdotus oli tätä myöten valmis -hyvin simppeliä ja nopeaa.

Auto/Stand-by kytkin mittareiden vieressä.

Varsinaisten asennusten jälkeen oli vuorossa toimivan ohjauksen kannalta hyvin oleellinen vaihe, ohjausjärjestelmän ilmaus. Ensin suoritettiin järjestelmän karkea öljyntäyttö ruoripumpulta öljyä lisäämällä. Tämän jälkeen aloitettiin varsinainen ilmaus. Ilmauksessa tarvitaan kaksi henkilöä. Toinen kaveri hoitaa ruorin kääntelyn ja öljyn lisäämisen ja toinen avaa ruoripumpun ilmausnipan. Järjestelmään syötetään öljyä ja ilmausnipasta sitä otetaan ulos. Ratin pyörittämistä ja öljyn läpi valuttamista jatketaan niin kauan kunnes mukana ei tule enään ilmaa. Tämän jälkeen tämä toistetaan toiseen suuntaan kääntämällä ja vastaavasti öljy kerätään talteen ruoripumpun toisesta päästä olevasta ilmausnipasta. Sama homma toistetaan sitten autopilotilla öljyä kierrättäen molempiin suuntiin. Lopuksi on paikallaan ilmata järjestelmä vielä kerran ruorista kääntämällä. 

Ilmauksen saattaa joutua uusimaan vielä pienen käytön jälkeen mutta ainakaan omassa veneessäni sille ei ole ensimmäisen uisteluviikon jälkeen ollut tarvetta.

Ilmauksen jälkeen jäljellä oli enään virtuaalisen peräsinkulma-anturin sekä POINT-1 suunta-antennin kalibrointi jotka molemmat sujuivat helposti näytön ohjeita seuraten.

Perämisen virtuaalianturin kalibrointi.

Heti kalibroinnin jälkeen aloitimme viikon uistelurupeaman merialueella ja tuulisista keleistä johtuen pilotti joutui heti kättelyssä kunnon tulikokeeseen. Pilotti toimi erittäin hyvin ja kovassakaan aallokossa ei ollut minkäänlaisia suunnanpito vaikeuksia.
Asennus oli loppujen lopuksi erittäin helppo homma ja laite toimii moitteetta -uskallan näillä eväillä suositella Lowrancen uutuutta autopilotin hankintaa harkitseville.

 

Sturkö 2015

Perinteisesti Vapun aikoihin startataan kohti Länsinaapurimme kalavesiä. Kolmannen kerran peräkkäin kohteeksi valikoitui Blekingen läänissä sijaitsevien Hasslön ja Sturkön saarten ympäristö. Ensimmäisellä reissullamme 2013 majoituimme Hasslön saarella.
Reissuraportti tuolta reissulta:
http://mansunmatkassa.blogspot.fi/2013/05/hasslo-2-1052013.html

Keväällä 2014 majapaikka löytyi Sturkön saaresta.
Reissuraportti tuolta reissulta:
http://mansunmatkassa.blogspot.fi/2014/05/blekinge-1-952014.html

Tänä keväänä suuntasimme samaiseen majoitukseen Sturkön saarella ja tälläkin kertaa matkaan lähti kolme venekuntaa. Poikkeuksellisesti lähdimme liikkeelle Helsingin satamasta Tallink Siljan aluksella.



Helsingin satamassa.

Samoihin aikoihin Sturkön saarelle saapui kolme muutakin tuttua Suomalaista venekuntaa. Viereisellä Aspön saarella majoittui niinikään useampi  Suomalainen venenkunta joten sinivalkoinen edustus oli melko vahva viikolla 19 jota pidetäänkin parhaana ajankohtana tavoittaa niitä suuria vaelluslohia Hasslön ympäristöstä.

Perille päästyämme tutkailimme säätietoja jotka näyttivät tällä kertaa lupaavan huomattavasti tuulisempiä päiviä kuin aikaisempina vuosina. Veneet laskettiin satamaan ja laiteltiin muutenkin kalustoa kuntoon. Uuden veneen varustelu meni ihan viime tinkaan ja viimeisiä asennuksia suoritettiin vielä paikanpäällä. Lowrancen autopilotin kalibrointi jäi myös tehtäväksi Sturkön vesillä. Kompassin kalibrointi sujui kuitenkin helposti ja testilenkin jälkeen totesimme kaiken olevan valmista seuraavan päivän kalastukselle -kunhan tuuli vain hieman rauhottuisi.

Sturkön satamassa.

Kalaan päästiin, joskin vain vajaaksi päiväksi kun tuuli jatkoi puhkumistaan. Kalat tuntuivat olevan kateissa eikä kunnollisia syöttikala parviakaan löydetty. Paikallisia haastateltaessa kävi selväksi että lohia ei alueelta juurikaan oltu saatu muutamia yksittäistapuksia lukuunottamatta. Kalat olivat siis vasta valumassa alueelle tai sitten ne menivät ohi jostain kaukaa ulkomereltä.

Seuraavatkin päivät jatkuivat tuulisina ja lähes yhtä kalattomina. Kalaa ei vaan tuntunut alueelle tulevan ja päivittäin suurin osa venekunnista veti tyhjää. Kovat tuulet ja tuulensuunnan muutokset sekoittivat pakkaa entisestään. Vesi oli yllättävän tasalämpöistä ja syöttikala parvet hukassa.
Yhtenä päivänä tuuli oli selvästi rauhoittunut ja kalastus oli heti huomattavasti mukavampaa ja helpompaa. Kalojakin nousi heti hieman paremmin veneisiin mutta edelleen suurelle osalle yrittäjistä osui tyhjä arpa.

C&R.

Loppuviikko sujui samoissa tuulisissa merkeissä.  Osa päivistä oli tynkiä koska kova aallokko ajoi miehet rantaan. Jokaisena päivänä kuitenkin päästiin yrittämään joskin muutamankin kerran olisi ehkäpä ollut viisaampaa pysyä rannassa. Keskituuli kun nousee 10m/s tai sen yli alkaa kalastus olla kaikkea muuta kuin mukavaa.

Tuplatärppi.

Aiempiin vuosiin verraten reissu oli kalastuksellisesti suuri pettymys, kalaa ei kerta kaikkiaan tuntunut alueella olevan. Oma venekuntani onnistui muutamia lohia saamaan mutta isomukset kiersivät tällä kertaa meidän veneen. Kaikki saamamme lohet olivat rasvaevällisiä ja näinollen saivat välittömästi vapautensa takaisin. Olosuhteisiin nähden täytyy näihinkin kaloihin olla tyytyväinen, samaan aikaa moni venekunta ei saanut sitä ensimmäistäkään. Turskia ja nokkahaukia taisi kuitenkin jokainen venekunta "päästä" kelailemaan.

C&R.

Suomalaisiin veneisiin kuitenkin osui muutamia isoja kaloja. Tapani & Co. olivat toista kertaa Sturkön vesillä ja he onnistuivat saamaan yhtenä päivänä upeat noin 17kg ja 19kg lohet jotka rasvaevänsä takia vapautettiin välittömästi takaisin mereen -onnittelut vielä tätäkin kautta hienoista kaloista! Aspön saaren venekunnilla oli myös muutamakin mukava onnistuminen.

19kg C&R.

Wild Water Fishingin Per Lundberg onnistui eräänä päivänä vihdoin yli 11 vuoden yritämisen jälkeen nappaamaan yli 20kg painavan lohen. Upealla luonnonkalalla oli painoa hulppeat 22,8kg ja kala siis vapautettiin pikaisen dokumentoinnin jälkeen paikallisten sääntöjen mukaisesti takaisin mereen.
Lohi nappasi plaanarissa 20g painon takana vedettyyn Watermelon väriseen Ismo Magnum uistimeen -Grattis Per & Peter.

Wild Water Fishingin Per:n opastamana saatu 22,8kg C&R.

Muuten reissu oli erittäin onnistunut, hyvässä seurassa reissaaminen on aina mukavaa. Iltaisin saatiin tälläkin kertaa nauttia mahtavia riistaruokia ja saunakin lämpesi päivittäin -lomaa parhaimmillaan.
Kiitokset Sturkössä mukana olleille sekä tietysti viereisen saaren venekunnille joidenka kanssa yhteyttä pidettiin VHF:n ja messengerin välityksellä.

Telttasauna lämpiää.

Uusi vene täytti kaikki odotukset ja sitä päästiinkin heti testaamaan vähän kovemmissa keleissä. Lowrancen uutuus autopilotti osoitti erinomaisen toimivuutensa kun viimeisenä päivänä uisteltiin 11m/s keskituulessa ilman minkäänlaisia ongelmia kurssin pidon suhteen. Muukin elektroniikka toimi odotetulla tavalla. Tutka tuli parina päivänä tarpeeseen kun merellä vallitsi sankka sumu -aivan ehdoton peli ulkomerellä kulkeville.
AIS tiedot välittyivät likellä liikkuvista aluksista plotterin näytölle ja tämä helpottaa jo hyvissä ajoin valitsemaan sopivan kurssin kun uistellaan liikennöityjen väylien läheisyydessä ulkomeren laidalla.

Rasvaevä tallella.

Kausi jatkuu kotimaassa ja onkin mielenkiintoista seurata kuinka kalaa nyt tulevina viikkoina nousee ahvenanmaalla ja pitkin rannikkoa -harjoitukset jatkuvat !