Taksidermia

Tylsänä talvi-iltana jossain sosiaalisen median syövereissä törmäsin upeisiin kuviin täytetyistä kaloista. Tutkailtuani kuvia tarkemmin huomasin että näiden hienojen taideteosten takana oli J-P Kuoppala joka näytti vielä asustelevan tässä lähettyvillä.

Samantien syttyi lamppu päässä ja oli mentävä kaivamaan pakastimen alimpia lokeroita ja sieltähän se löytyi, nimittäin jo vuonna 2006 saatu 7,2kg taimenen pää.

Tuolloin pistin pelkän pään pakkaseen ja ajattelin josko siitä jotain joskus saisi aikaan. Useammankin kerran mm. muuttojen yhteydessä on ollut liki että pää lentää roskikseen mutta onneksi sitä on tullut siellä säästeltyä.

Laitoin hetimiten mailia J-P:lle ja sovimme että pää laitetaan työnalle tai ainakin katsotaan onko noin pitkään pakkasessa olleesta päästä vielä jotain tehtävissä.

Kalan väsyttäjäkin kun sattuu sopivasti täyttämään tasavuosia niin tuostahan syntyisi upea lahja.

Heinäkuussa asia sitten palasi mieleen kun tuli kutsu syntymäpäiville ja kiikutin pään pikaisesti J-P:lle joka otti sen heti työnalle. Tekemisen tueksi lähetin säköpostilla kuvia kalasta ja annoin omastapuolestani vapaat kädet maestrolle toteutuksen suhteen.

Alla lyhyesti J-P:n selostusta eri työvaiheista kuvien kera.

Koska käytettävissä oli vain pelkkä pää,tehtiin vartalo uudestaan uretaanista ja muovailusavesta. Saveen muotoiltiin erityisellä' työkalulla myös suomut sekä muita yksityiskohtia.

 

Kun pää+vartalo oli valmis aloitettiin muotin ottaminen päällystämällä koko pää xyleenii                     ohennetulla silikonilla ohuelti. Kun tämä pinta oli kuiva lisättiin vielä toinen ohut kerros. Tämän päälle laitettiin akryylimaalilla vahvennettua silikonia paksumpi kerros. Koko komeus laitettiin yön yli kuivumaan.

Koska silikonmuotti on löysä materiaalin ohuudesta ja joustavuudesta johtuen,täytyy valua varten tehdä niinsanottu emämuotti eli muotoa tukeva muotti. Tämä tapahtui autopakkelilla vuoraten silikoninen muotti. Autopakkelimuotti halkaistiin ennen täydellistä kovettumista kahteen osaan.

Valu on tehty ja tukimuotti on poistettu silikonimuotin päältä. Silikonimuotin sisällä näkyy valos,joka on autopakkelin ja epoksihartsin sekoitusta.

Valmis valos on irroitettu muotista.

Valos on saanut pohjamaalin ja siitä on siistitty ylimääräisiä ja virheellisiä valupartikkeleita. Pohjamaali on hiottu pois teräsvillalla,jotta tumma maali jää vain kaikkiin pään syvimpiin kohtiin luoden kolmiulotteisuutta ja elävyyttä.

 

Evä kiinnitetty ja pohjamaalaus tehty. Nyt vuorossa yksi työläimmistä vaiheista,suomujen maalaaminen. Lohikaloilla täytyy jokainen suomu maalata yksitellen,jotta pinnasta tulee eloisa ja luonnollisen näköinen. Pään sisään on ruiskutettu uretaania vahvistamaan rakennetta ja helpottamaan silmien asennusta.

 

Tässä näkee selkeästi miten suomujen yksitellen maalaaminen herättää pinnan "eloon"...

Maalus viimeistelyineen ja pienine yksityiskohtineen tehty ja ensimmäinen lakkakerros pinnalle ruiskutettuna. Vielä taustalevyn teko ja kalanpään kiinnittäminen siihen lakan kuivuttua. Maalauksessa käytetään apuna valokuvia,jotta oikeat sävyt saadaan luotua uudelleen.

Kalanpää on kaikkien vaiheitten jälkeen valmis ripustettavaksi seinälle. Omistaja on toivonmukaan ylpeä ikuisesta muistosta hienon kalaretken tiimoilta. Helpommin tämä projekti olisi syntynyt mikäli kala olisi katkaistu etummaisten evien takaa ja vartaloa olisi ollut mukana,mutta kun konstit osaa saa pelkästä päästäkin tehtyä kauniin muistoesineen!

Taimenen pää onnistui kyllä yli odotusten ja nyt upea kalanpää on väsyttäjänsä mökin seinällä.

Voin varauksetta suositella J-P:n palveluita mikäli innostuit vaikkapa oman ennätyskalasi jalostamisesta muistoesineeksi.

yhteystiedot: jpkuoppala@gmail.com