Näsijärven kuhakausi.

Heinäkuussa tyypillisesti eletään kuhan kalastuksen sesonkiaikaa. Kalat ovat siirtyneet kutualueiltaan syvänteiden äärelle ja ovat helposti uistelijoiden saavutettavissa. Kuluva kesä on ollut siitä poikkeuksellinen että moninpaikoin kutu viivästyi melkoisesti kylmistä vesistä johtuen, kalat eivät lue kalenteria vaan niitä ohjaa ympäristötekijät kuten vedenlämpö.

Kuhankalastukseni on viime aikoina keskittynyt Näsijärvelle jonka uumenista löytyy vahva kuhakanta. Näsimeri ei ole kuitenkaan helpoin mahdollinen kohde, järvi osaa olla välillä hyvinkin hankalalla päällä. Isoilta seliltä löytyy paljon potentiaalisia paikkoja ja syvyyttä on pääsääntöisesti melko paljon.




Näsijärvi. HUOM kuvassa väärät alamitat!

Näsinselkä on kuin yksi iso allas josta ei suojaisia paikkoja juurikaan löydy, poislukien lahtivedet. Näsinselkä on erittäin hyvää aluetta kuhankalastukseen mutta vettä on paljon ja kalaa ei löydy jokapaikasta. Isoimpien lahtien suuaukot ovat hyviä vetopaikkoja kuten esimerkiksi Valkeakivenlahden edusta. Tämä paikka on antanut lukuisia isoja kuhia meille ja monelle muullekin venekunnalle. Laskupaikkoja veneelle löytyy Tampereen päästä useampia.

Koljonselkä on hivenen rikkonaisempaa aluetta ja tarjoaa enemmän matalikkoja ja selkäpakkoja. Rikkonaisuuden vuoksi pidän enemmän itse Koljonselän puolesta ja nykisin kalastelen pääosin siellä.
Kalaa löytyy monista paikoista, yksi mainitsemisen arvoinen ison kuhan paikka on selkäkarin edustan syvänne -kaloja tulee määrällisesti vähemmän mutta ne ovat sitten usein isoja. Veneen voi laskea vesille vaikkapa Maisansalosta mistä löytyy muuten yksi kaupungin parhaista ruokapaikoista -suosittelen lämpimästi.

Maisansalon vieraslaiturissa.

Pohjoiseen siirryttäessä selät pienenevät ja vesi madaltuu. Myyrysselkä sekä Kurun Vankavesi ovat niinikään vahvoja kuhavesiä. Näille vesille siirryttäessä kalastuspaine selvästi vähenee ja vesillä saa parhaaseenkin kuha-aikaan välillä olla lähes yksin. Vankavesi on meille tullut tutuksi erityisesti jigauksen merkeissä. Myös vetämässä näillä vesillä käydään ja kaloja tulee yleensä hyvin. Murolekosken loppuliuku selänpuolella on varmaa paikkaa vuoden aikaan katsomatta. Kurun satamasta saa veneen vesille ja sieltä löytyy myös WC sekä grillikatos.

Uistelun aloitamme Näsijärven kuhavesillä aina vasta merilohikauden jälkeen jolloin kalat alkavat löytymään selkävesiltä tai niiden välittömästä läheisyydestä. Vettä on tyypillisesti alla vähintään 20 metriä, usein huomattavasti enemmän. Aktiiviset kalat löytyvät syvänteiden reunojen penkoista tai syvän päältä. Kohdekaloja tavoittaa myöskin selkäpakkojen kupeesta. Samoilta paikoilta nousee aika-ajoin sivusaaliina taimenia jotka alkavat olla Näsijärvellä komeissa mitoissa.

74cm Koljon kuhnu.

Viime viikolla saimme eräänä iltana hyvän potin kalaa 20-30m penkasta noin 50m syvänteen reunalta Koljonselältä. Kalat tulivat auringon laskun aikaan ärsykevärisiin isoihin Karikoihin jotka oli painotettu 40-70g painoilla. Syvänpäällinen ei antanut kalaa tuona iltana. Pintakalvossa olleet uistimet saivat uida rauhassa mikä oli odotettavissa kun luki kaiuluotainta, kaikki isomman kalan kaiut tulivat 5-10m syvyydestä.
Muutamaa päivää myöhemmin vedimme samaa aluetta mutta nyt kaikki kalat tulivat syvän päältä ja tuo samainen penkka oli tyhjä. Ottivieheenä toimi niinikään 18cm Karikot mutta tällä kertaa luonnollisemmissa väreissä. Kaloja tuli määrällisesti vähemmän mutta koko oli huomattavasti karkeampaa. Nämä kaksi paikkaa olivat siis käytännössä lähes samat mutta vetolinja piti jälkimmäisenä päivänä mennä hivenen ulompaa jotta kaloja saatiin.

Savupönttöön.

Pari päivää sitten kartoitimme uusia alueita juniorin kanssa ja vedin siksi pienemmällä kalusto määrällä. Päivällä olimme onkineet lukuisia eri lajeja Vanajalta ja illalla jatkoimme "kalamaratoniamme" vetouistellen. Vieheet ja vetolinjat valittiin siten että saisimme mahdollisimman monta kalalajia käymään veneessä. Illan aikana veneessä kävikin hauki, taimen ja useampi kuha. Isommat kuhat jäivät tällä kertaa haaveeksi, illan parhaan yksilön yltäessä 61cm mittaan.
Ahvenen kohdalla meinasi tulla pettymys mutta kamoja nostaessa ahvenkin löytyi yhden siiman päästä, ottiviehe oli tosin hieman yllätys. Raitapaita oli iskenyt 18cm ärsyväri Karikkoon jolla tavoiteltiin kuhaa pimeimpään aikaan. Kuhankalastus on siitä kiitollista puuhaa lasten kanssa että yleensä tapahtumia saadaan riittävän taajaan jolloin mielenkiinto säilyy junioreillakin.

Tyytyväinen kalamies.

Jigaamassa ollaan myös käyty Nässyllä ja kuten aiemmin mainitsin on nämä reissut suuntautuneet pääsääntöisesti Vankavedelle. Viime viikolla tehtiin yksi muutaman tunnin iltapisto kuhakantoja vastaan. Kolmen tunnin aikana kuhia kävi veneessä reilut 20 kpl joista mitallisia vajaa puolet. Aloitimme kalastuksen  5m selkäpakoilta joista siirryimme vähitellen metri kerrallaan syvempään veteen. Aktiivisia kaloja löytyi vielä 9m pakoiltakin joihin lopetimme sen illan kalastuksen.
Jigikalastus on erittäin tehokas kalastusmuoto ja hyvää vastapainoa vetouistelulle. Heinäkuussa vertikaalijigaus välivedestä on erittäin tehokasta isompia kuhia tavoiteltaessa.

Alamitat varovasti takaisin kasvamaan.

Aktiivista kalaa löytyy nyt siis hyvin monenlaisista paikoista ja sitä voi pyytää monenlaisilla välineillä ja tekniikoilla. Miten sitten saadaan niitä isompia yksilöitä ?
Omasta mielestäni asia on melko yksinkertainen:  kun käy kalassa saa kalaa ja kun käy paljon kalassa saa enemmän kalaa ja ajanmittaan väkisinkin myös niitä isoja.
Isommat yksilöt eivät yksinkertaisesti syö jokapäivä ja jotta niitä saadaan varmemmin pitää vesillä käydä tiheään. Tyypillisesti samana päivänä saa sitten useamman vauraamman kalan kun ko yksilöt ovat aktiivisia.
Oman kokemukseni mukaan näitä isompia yksilöitä saa pääsääntöisesti nimenomaan syvänpäältä mutta kalat eivät suinkaan aina tule pintakalvoon saakka. Hyvin usein on oltu tilanteessa jossa pintavieheillä saadaan pieniä kuhia ja isommat yksilöt tulevat näiden alta noin 4-6m syvyydestä.
Erittäin lämpiminiä kesinä vesien lämmetessä löytyy kuhat välillä todella matalastakin vedestä.

Itse vedän pääsääntöisesti isoja vaappuja kokoluokassa 15-20cm ja kattauksessa on aina luonnollisia sävyjä sekä ärsyvärejä. Vetonopeutena 3,5-4,5 km/h käytettävistä vaapuista riippuen. Isot vaaput hieman karsivat kaikkein pienimpiä yksilöitä mutta kovalla syönnillä myös alamittoja saa vapautella näistä vauraammistakin kapuloista.
Kaksaria vetämällä pääsee helposti hieman syvemmälle ja tämä on erittäin tehoka pyyntitapa. Tänä kesänä olen tarkoituksella vetänyt kuitenkin vain yksittäisia vaappuja jolloin laskeminen ja nosto käy nopsaan kun vaihdetaan vedettävää väripalettia ja/tai paikkaa kesken kalastuksen.

CHIRPP -luotain.

Hyvälaatuinen ja erottelukyvyltään tarkka kaikuluotain on kullan arvoinen varuste niin vetouistelijalle kuin heittokalastajallekin. Kaikuluotaimen ruutua jakamalla voidaan tutkailla tarkemmin haluttua vesikerrosta ja saada näinollen tarkempaa dataa vedenalaisesta elämästä. Hyvälaatuinen kaikuluotain erottelee kohteet selkeämmin ja esimerkiksi huonommalla kaiulla saatu kuva oletetusta pikkukala parvesta saattaakin osoittautua useammaksi erilliseksi isommaksi kalaksi.
Laajakaistasempi CHIRPP-luotain on etenkin uistelijalle verraton varuste.

Etenkin merilohenuistelua silmällä pitäen hankittu tutka on osoittautunut hyväksi varusteeksi myös kuhavesillä. Pimeässä yössä on huomattavasti mukavampaa uistella kun ruudulta näkee paitsi muut veneet myös esimerkiksi oikein merkityt verkot. Oikeoppiset verkkoliput erottuvat laajakaistaisella tutkalla etenkin kohtuu hyvän sään aikaan.

Tutka paljastaa kaksi vetovenettä samoilta seuduilta.

Täydenkuun aikaan olemme useina vuosina tuskailleet heikkoa kuhan syöntiä. Sameammissa vesissä kuten Vanajalla en ole ilmiöstä huomannut olevan niin suurta haittaa. Tätä kirjoittaessa näyttää kuukalenteri lupaavan heikkoa syöntiä joten lienee paikallaan suunnata järvelle opettelemaan uusia niksejä tähän hetkeen.