Lokakuu

Vihdoin ovat pintavedet viilentyneet siinä määrin että voi ihan tosissaan alkaa täkyraksia taas uittamaan kotoisella Näsijärvellä. Syyskuun lopussa Nässystä nousi jo muutama kehukala ja tämä entuudestaan tulee lisäämään painetta jävellä.
Sunnuntaille oli järjestynyt sopivasti tilaa uisteluhommille joten päätin herättyäni vielä lähteä kopasemaan Näsinselkää. Normaalisti tulee lähdettyä jo kukonlaulun aikaan mutta nyt järvelle pääsin vasta joskus ennen kymmentä. Pääsääntöisesti kalastan syksyn pohjoisempana mutta eteläpään luiska oli nyt sopivan lähellä myöhäiselle lähdölle. Keli oli lupaava ja tuuli puhalsi juuri sopivasti aktivoidakseen taimenet otilleen.

Iltapäivä Näsinselällä.

Tämän syksyn teemaksi uusien välineiden ohella olen päättänyt kalastaa mahdollisimman paljon uusia alueita silläkin uhalla että kalasopasta puuttuu kalat tulevan syksyn aikana. Tuulen suunta oli ollut melkein sama jo useamman päivän joten oli helppo valita aloituspaikka uittoharjoituksille uudelle penkalle. 
Ihan kaikkia täkyjä en vielä saanut uimaan kun ensimmäistä jo vietiin, hyväkuntoisen oloinen järväri kävi visiitillä ja sai toki välittömästi vapautensa.
Seurasin penkan reunaa ja kalaa kävi tasaisesti pyytöihin vaikkakaan mitään kunnollisia syöttikala parvia ei luotaimeen piirtynyt, vedenlämmöt aika tasaisesti 11,4 Navman astetta.

Olisikohan isommat yksilöt syvemmällä?

Iltapäivän puolella aurinko alkoi paistamaan joka hetkeksi hiljensi kalantulon, oli siis sopeva hetki hieman muutella pyytöjä sekä vaihtaa vedettävää aluetta. Siirryin uistellen hieman pohjoisempaan pitkin lupaavan näköistä penkkaa. Kunnolliset syöttikalaparvet olivat edelleen hukassa mutta tovin kuluttua kala alkoi taas iskemään hanakasti salakoihin, isoihin ja pieniin. Parhaimmillaan kaloja roikkui useammassa siimassa ja koska olin yksin liikkeellä ei kereennyt tulemaan tylsää vaan tekemistä piisasi molemmille käsille Garminin pitäessä huolta valitusta kurssista. Sekä taimenia että järväreitä kävi veneessä ja kaikki yksilöt olivat hyväkuntoisen näköisiä. Yhtään yli 60cm kalaa en kuitenkaan onnistunut saamaan joten kaikki kalat saivat viipymättä vapautensa.

Jälkikasvu suorittaa mittaukset joten kotiin vietyjen kalojen kanssa pitää olla tarkkana.

Eilisen perusteella Näsinselällä on nyt pientä tämän vuoden istukasta ja siitä hieman isompia yksilöitä pintakalvossa liikkeellä siihen malliin että seuraava isku Näsijärven kalakantoja vastaan tullaan suorittamaan taas uudelle alueelle. Pieniä kaloja on ihan turha lähteä ehdoin tahdoin kiusaamaan.

Jos joku nyt vielä käyttää useampikoukkuisia täkyrakseja tai vaappuja syksyisessä jalokala jahdissa niin suosittelen ehdotomasti siirtymään yksi koukkuiseen joista kala on huomattavasti helpompi vapauttaa mahdollisimman pienillä vahingoilla. Eilenkin veneitä oli sen verran paljon liikkeellä että varmasti aika moni lohikalan pentu sai väistämättä siipeensä.

Viime syksyinen takakoukun uhri.

Jos kelit ja aikataulut sallii niin loppuviikosta ylävesille isompien yksilöiden perään.

Eilen kantautui lohikaloille loistavia uutisia:
Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti hetki sitten, että se tulee korottamaan järvilohen ja järvitaimenen alamitan 60 cm:iin. Saimaannieriä tullaan täysrauhoittamaan Vuoksen vesistöalueella.

Asetuksen ilmoitettiin astuvan voimaan 1.1.2014. 

Järvilohen osalta tämä koskee koko maata. Järvitaimenen osalta 60cm napapiirin alapuolisella vyöhykkeellä ja yläpuolisella 50 cm !