Kuningaslohen kalastelua

Kuten kaikki varmasti tietävät, kuluva vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen monellakin tapaa. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli kalastaa lohta kahdella mantereella enemmän kuin koskaan. 

Suunnitelmissa oli muutamiakin uusia kohteita perinteisten reissujen rinnalle. Kevään ja kesän mittaan reissu toisensa jälkeen kuitenkin peruuntui ja vieläkin lienee epävarmaa kuinka käy tulevan vuoden suunnitelmien kanssa -aika näyttää.

Columbia Gorge

Syksyistä kuningaslohen kalastamista ei kuitenkaan epävarmat olosuhteet päässeet pilaamaan vaikkakin muutama kohde listalta tippuikin pois. Elokuussa lomailtiin vielä Suomessa joten pääsesonki Astoriassa meni ohi, syyskuussa kuitenkin päästiin niihinkin maisemiin onkimaan koko perheen voimin. 

Columbia riverillä syyskuussa päättynyt kausi kuitenkin sai jatkoa kun viranomaiset päättivät avata kauden uudelleen. Kauden nousijoiden määrä yllätti positiivisesti ja siihen reagoitiin heti. Täälläpäin maailmaa nousua ja nostetun saaliin määrää seurataan päivätasolla ja rajoituksiin sekä kiintiöihin reagoidaan lähes reaaliajassa. Samaan tapaan säädellään sekä meidän urheilukalastajien että ammattikalastajien toimintaa. Maalaisjärjellä ajateltuna käytännölle on vahvat perusteet, jaksan säännöllisesti ihmetellä miksi ihmeessä kotosuomessa näiden asioiden suhteen eletään edelleenkin kivikaudella. 

Chinook aka Kuningaslohi

Kalastustekniikoissa mennään tutuksi tulleella täsmäuistelulla vapa/kalastaja systeemillä. Isojen punttien avustuksella uistellaan sekä täkyraksilla että lipoilla joita poikkeuksetta vedetään aina houkutuslevyn takana. Molemmille tuntuu olevan aikansa ja paikkansa. 

Vieheiden ja täkyjen hajustaminen on mielenkiintoinen aihe johonka on koitettu hieman päästä sisään kuluvalla kaudella. Täälläpäin maailmaa ei oikeastaan kukaan käytä raksihuppuja joten niiden värien kanssa leikkiminen ei vie huomiota oleellisesta. Täkyjä ja kovia vieheitä kuitenkin hajustetaan ja siihen tuntuu olevan monella kova usko. Tutkijoiden mukaan lohi löytää jopa tuhansien kilometrien päästä kotijokeensa hajuaistinsa avustuksella, tämän perusteella voisi kuvitella että kyseinen aisti on erityisen herkkä vaelluksella olevalle lohelle. 

Syöttiä Steelhead kaudelle

Elektroniikka puolella Lowrancen LiveSight anturi on tuonut mukavan lisämausteen hommaan kun plotterin näytöltä voi reaaliaikaisesti seurata paitsi houkutuslevyn/vieheen liikettä mutta myös lohia ja niiden reagointia vieheisiin. Kotopuolen veneeseen tulee ehdottomasti myös Live anturi takilakalastusta tukemaan. Nettihuhut kertovat uuden sukupolven Live anturista joten odotellaan hetki josko sellainen markkinoille pikapuoliin ilmaantuisi. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa kalastus mereltä, jokisuista ja Columbia riveriltä siirtyy pikku hiljaa lukuisiin pienempiin jokiin joihin sateiden myötä lohet siirtyvät ja valmistautuvat kutemaan. Rannalta kalastelu näissä pienissä joissa on itseltäni jäänyt melko vähiin mutta tykkään käydä jokivarsissa samoilemassa ja katselemassa näitä kutukarkeloita. 

Kerta toisensa jälkeen on yhtä vaikuttavaa nähdä kuinka nämä upeat kalat valmistautuvat viimeiseen ja tärkeimpään tehtäväänsä. Joulukuun loppupuolella samoisilla jokivarsilla on ollut tapana käydä katselemassa kuinka yksi lohenkierto on tullut jälleen päätökseensä. Joki on hiljentynyt ja rannoilla mätänevät lohet ovat merkkinä siitä että seuraava sukupolvi odottaa kivikoissa syntymäänsä.

 

Astoria

Viime syksyn kalastuksellisia kohokohtia oli ehdottomasti reissut Astoriaan Columbia riverin jokisuistoon jossa valtava hidasliikkeinen virta lopulta yhtyy Tyyneen valtamereen. Astorialla kaupunkina on itseasiassa vahvat suomalaiset juuret ja se näkyy siellä edelleen katukuvassa. Kalateollisuuden kulta-aikana 1800-1900-lukujen taitteessa kaupunkiin asettui paljon myös suomalaisia siirtolaisia. Edelleen kaupungin asukkaista useampi prosentti on suomalaisperäisiä. Kaupungista löytyy esimerkiksi suomalainen kauppa ja yleisiä saunoja. Moneen kertaan kaupungilla liikkuessa paikalliset tunnistivat suomen kielen ja tulivat myös innokkaasti jutulle vaihtamaan kuulumisia.

Columbian jokilaakso, silta yhdistää Oregonin ja Washingtonin osavaltiot.

Pohjois-Amerikan lohenkalastukseen tutustuneille Buoy10 on varmasti tuttu termi. Tyypillisesti kingin ja cohon kalastus aukeaa Elokuun 1. päivä  Buoy10 "sisäpuoliselle" alueelle. Sallitut kiintiöt määrittää paikallinen viranomainen ja näitä kiintiöitä seurataan ihan päivätasolla. Kiintiö perustuu tutkijoiden ennustukseen kyseisen vuoden nousijoiden määrästä. Kaudelle annetaan yleensä jotkut kiinteät päivämäärät mutta yleensä kauden päätöspäivämäärä elää suuntaan tai toiseen riippuen alueelta nostettujen kalojen määrästä.
Kalastus luvan oston yhteydessä lohenkalastajan tulee ostaa myöskin ns. lohitägi johon jokainen ylösnostettu/eräksi otettu kala tulee viipymättä merkata tarvittavien yksityiskohtien kera. Jahka jokaisen veneessä kalastavan päiväkiintiö on täynnä tulee kalastus siltä erää lopettaa. Kuluvalle vuodelle luvat ja tägit tulivat sähköiseen muotoon joten homma onnistuu kätevästi puhelimen aplikaation kautta. Kalastuslupa ja lohitägi maksoivat tälle vuodelle hieman vajaan 100 dollaria. Lupa oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla. Joihinkin paikkoihin on mahdollista ostaa lupa toiselle vavalle.

Buoy 10

Lohenkalastus on suosittu harrastus näillä seuduilla ja se näkyy kyllä tuolla Astorian ympäristössä kun kausi aukeaa. Veneitä ja kalamiehiä on paljon ja esimerkiksi laskurampit ruuhkautuvat aikaisin aamuyön tunteina -täälläpäin maailmaa onneksi rampit osataan rakentaa ja ne ovat monasti todella leveitä jolloin laskuhommiin mahtuu yhtäaikaa 4-6 yhdistelmää. Laskupaikoilla olevat laiturit ovat myös esimerkillisiä ja tällaisia kaipaisi kotisuomeenkin monin paikoin. Astoriassa käyttämästäni satamasta löytyy lisäksi mm. täkykalojen ja jäiden myyntiä ja näitä on saatavilla jo aikaisin aamuyöstä. Lisäksi sieltä voi ostaa vaikkapa saaliinsa fileointi/vakumointi palvelun -kyllä kalamiehen kelpaa.

Rampilla.

Kalastusympäristö on hyvin erilainen verrattuna kotoisempaan lohenuisteluun avomerellä. Nousu- ja laskuveden vaihtelut sekä Columbian virtaama luo nopeasti muuttuvat olosuhteet ja joen puolelle jo nousseet kalat vaihtavat asemiaan jokisuistossa riippuen suolaisen/makea veden liikehdinnästä. Selvästi suosituin metodi on uistella "myötävirtaan" flasherin ja syöttikalan yhdistelmällä. Täkyraksille on vahvat perusteet kun kalat tankkaavat raivolla vielä tässä vaiheessa nousuaan. Paikallisesta tavasta kalastaa raksilla löydät infoa tältä sivustolta aiemmista jutuista.
Myöhemmin nousun edetessä näitä samoja kaloja kalastetaan esimerkiksi tässä Portlandin ympäristössä ja yhä useammin flasherin perässä pyörii lippa. Menneellä kaudella kalastelin oikeastaan vallan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla ja olikin mielenkiintoista opetella esimerkiksi täysin uusia ja erilaisia tapoja täkyraksin käyttöön. Pikapuoliin käynnistyvällä kevään lohikaudella olisi tarkoitus vertailla näiden paikallisten ja kotisuomesta tutumpien metodien pyytävyyttä eri olosuhteissa ja tilanteissa.

Kauden 2018 suurin Kingsalmon.

Lohien perässä on kalamiesten lisäksi merileijonia ja hylkeitä joita näkee paikoin paljonkin. Nämä otukset ovat selvästi oppineet hyödyntämään kalamiesten siimojen päässä roikkuvat kalat jotka ovat heille tietysti vielä helpompi saalis kuin vapaana uivat yksilöt. Merileijonat ovat levittäytyneet pitkälle sisämaahan saakka ja paikalliset ovatkin kovasti huolissaan invaasion vaikutuksista lohikantoihin. Itsekin olen jo jokusen kalan menettänyt viiksivallulle ja mikäli näitä kavereita on näköpiirissä täytyy kalamiehen koventaa otteitaan jotta kalat saadaan nopeasti kokonaisena laidan paremmalle puolelle.

Tämäkin lohi päätyi parempiin suihin.

Ympäristönä kalamiehen näkökulmasta Astoria ja Columbian suisto on kyllä huikaisevan hieno joskin hyvin haastellinen kalapaikka. Kauden käynnistyessä tuntuu että täällä kaikki elää ja hengittää lohenkalastusta. Omilta kotikulmiltani tuonne tulee liki kahden tunnin ajomatka mutta paikanpäältä löytyy hyvin majoitusta ja reissua on helppo aina venyttää vaikkapa viikonlopun mittaiseksi. Kaupungilla riittää tekemistä ja nähtävää vaikkapa koko perheelle ja mikäli taidot ja kalaonni riittää saattaa sitä itsekin "päästä" ajoissa vesiltä pois odottamaan vuorokauden vaihtumista ja seuraavan passin alkua.

Kevään lohikausi

Tänne kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina melko vähälle monestakin syystä. Jotta sivusto ei ihan täysin hiljene, päätin raapustella pintapuolisesti kevään kalasteluista tänne kiinnostuneiden näkösälle. Alkujaanhan tämä sivusto tuli laitettua alulle lähinnä ikäänkuin päiväkirjaksi omista reissuista kalastelujen parissa mutta kävijämäärien noustessa satoihin tuhansiin tulin päätelmään että joku muukin näitä jorinoita käy lukemassa.

Kiintiö täynnä ja satamaa kohti.

Kevään kalastelut painottuivat jälleen lohenkalastukseen. Normaalisti kevätkausi vietetään Itämeren aalloilla mutta tällä kertaa näyttämönä toimi lähinnä Columbia river ja sen sivuhaarat -kohdekalana Chinook aka king salmon.
Kevään lohennousu alkaa pikkuhiljaa maaliskuussa ja jatkuu aina kesäkuun loppupuolelle saakka. Paikalliset sanovat että nimenomaan tämä keväällä nouseva kingi on parasta ruokakalaa koko Pasific Northwest alueella -tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Lohet olivat äärimmäisen hyvän makuisia ja silmiinpistävää on kalojen punainen lihan väri. Ravinnolla lienee suuri merkitys millaiselta nuo tuoreet fileet näyttävät.

Punaista filettä.

Kohdekaloja tavoiteltiin uistelemalla ja "vieheenä" lähinnä täkyraksi perinteiseen Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan rigattuna jolloin ei siis tarvita minkäänlaista erillistä täkyhuppua. Syöttikala koukutetaan kokonaisena ja haluttu pyörähtely täkyyn tehdään syötin taivutuksella. Toinen vaihtoehto on niinsanottu cut-plug jossa syötiltä katkaistaan pää viistosti leikaten jolloin muutoin suoralle täkykalalle saadaan aikaiseksi verkkaisesti pyörähtelevä uinti. Uintiin saa lisää monimuotoisuutta houkutuslevyillä. Täälläpäin kuitenkin selvästi suosituin houkutuslevy on oman akselinsa ympäri pyörähtävä levy joka ei siis varsinaisesti muuta täkykalan uintia lainkaan.

Perinteistä täkyraksiuistelua.

Täkykalojen sijasta käytimme syöttinä myös edellisenä syksynä talteenotettuja lohen mätimunia jotka ovat lohien suurta herkkua. Kuluvan vuoden olen kalastellut likipitäen ainoastaan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla -uuden oppiminen on aina mielenkiintoista ja palkitsevaa.
Paikallisesta kalastuskulttuurista opittuja kikkoja on mukava testailla jossain vaiheessa myöskin kotoisemmilla lohivesillä.

Mätimunia.

Uistelussa käytimme raskaita puntteja tai syvääjiä joilla täyt saadaan tarjoiltua aivan kohdekalojen ulottuville. Vaparit ovat erittäin lyhyitä ja plaanareita ei käytetä ollenkaan. Vapoja saa olla vedossa ainoastaan 1kpl/kalastaja. Vähäisellä vapamäärällä pelaaminen on mukavaa vaihtelua ja mahdollistaa myös huomattavasti tarkemman kalastuksen. Kaikuluotaimella on helppo luodata kohdekaloja ja tarjoilla pyydöt suoraan kalojen ulottuville.
Tärpit on erittäin rajuja kun siimaa ei välttämättä ole ulkona kuin muutama metri ja jarrut pidetään melko kireällä. Väkäsettömät koukut ovat melkein kaikilla alueilla pakolliset.

Haavia kohti.

Oikeantyyppisen syötin käyttö kussakin tilanteessa tuntui olevan kaikkein tärkein tekijä onnistuneen kalaretken edellytyksistä. Täkykalojen värjäystä on myös täällä tullut testattua ja joinain päivinä niiden pyytävyys on ollut aivan ylivoimaista verrokki täkyihin nähden.
Tätä kirjoittaessa ollaan avattu jo uusi lohikausi ja merellä pyydettäessa mahdollisimman tuore ja naturaali täkykala tuntuu olevan se kaikkein tehokkain ase isojen kingien päänmenoksi.

Coho blue.

Lohenkalastuksen tekniikoita.

Lohikaloja voi pyytää monella tapaa ja hyvin monenlaisista vesistöistä. Omakohtaiset kokemukset alkavat kaukaa nuoruudesta koskien varrelta joista taimenta ja kirjolohia pyydettiin pienillä vaapuilla, lusikoilla, lipoilla ja leecheillä. Perhovapaakin tuli jossain kohta heiluteltua.
Vetouistelun myötä ajankohtaiseksi tuli ensin järvilohikalojen ja sittemmin merilohien uistelu.
Järvilohikaloja on tullut pyydettyä lähinnä täkyraksilla ja merilohenvedossa ollaan keskitytty joko täkyraksin tai vetopeltien vetämiseen.

Columbia River, Gorge, OR

Muutto valtameren taakse avasi taas hieman erilaiset mahdollisuudet ja etenkin erilaisen ympäristön pyytää lohikaloja. Mukaan pakattiin jonkinverran sellaisia vieheitä ja tarvikkeita joita ei täältä ole mahdollista saada. Markkina on täällä tietysti valtava joten kaikenlaista uutta välinettä on tarjolla mielin määrin ja niitä onkin tarkoitus avoimin mielin testailla. Käytettävät tekniikat poikkeavat myös paljon meillä kotimaassa käytetyistä. Uusien tekniikoiden omaksuminen ja niiden yhdistäminen omaan tekemiseen on paitsi mielenkiintoista mutta myös antoisaa.

King Salmon.

Ensimmäiset kalaretket osuivat Columbia riverille kauden loppupuolelle. Elokuun alusta king ja coho pakkaantuvat sankoin joukoin Oregonin länsirannikolla sijaitsevan Columbia Riverin jokisuistoon ja aloittavat nousun kohti synnyinseutujaan. Näitä kaloja pyydetään menestyksekkäästi aina lokakuun loppupuolelle saakka jonka jälkeen kalastus siirtyy lukuisiin pienempiin sivuhaaroihin.

Kauden ollessa jo loppupuolella kalojen käyttäytyminen ja syöntihalukkuus on muuttunut merkittävästi niistä päivistä kun ne aloittavat nousunsa suolaisesta merivedestä kohti makeampia kotikontujaan. Tässä kohtaa suosituin pyyntiväline paikallisten uistelijoiden keskuudessa on flasherin perässä pohjan tuntumassa vedetty lippa.

Ottikoneita.

Houkutuslevyn ja lipan yhdistelmä viedään pohjan tuntumaan hieman levyn etupuolelle sivutapsiin kiinnitetyn painavan lyijypallon avustamana. Takiloita näillä seuduilla näkee yllättävän harvoin. Tyypillisesti kalastus tapahtuu vapa/kalamies periaatteella joten plaanaritkaan eivät veneiden vakiovarusteisiin kuulu. Lyijypaino lasketaan pohjan tuntumaan ja vavankärjestä seuraamalla säädetään painon syvyys juuri pohjan yläpuolelle. Verrattain lyhyessä siimassa flasherin liike välittyy hyvin vapaan.

Kalastettavaa linjaa haettiin tietysti luotaimen avulla ja virtauksien sekä veden pinnan muuttuessa myös lohet vaihtavat vikkelästi paikkaansa. Lowrancen näytöltä nähtiin useampaan kertaan kuinka isot kalat eivät reagoineet mitenkään vieheisiin jotka uivat hivenen niiden yläpuolella. Vieheet piti saada aivan lohen eteen ja silloinkaan ne eivät välttämättä niitä noteeranneet. Lippojen lisäksi kaloille tarjottiin tonnikalalla ladattuja lohivieheitä jotka niinikään ovat täällä hyvin suosittuja.

Toimii.

Muutos virtauksessa aktivoi lohia ja pitkien kalapäivien aikana tapahtumat tulivat lyhyissä purskeissa. Kun kingsalmon sitten yllättäen iskee pitää vapamiehen olla hereillä. Väkäsettömät koukut eivät anna armoa vaan kontakti kalaan pitää pysyä joka hetki. Tämän kontaktin pitämisen tekee haasteelliseksi flasherin yläpuolella heiluva tuntuva paino. Koukutettujen lohien vaihtaessa juoksunsa tangentin suuntaa nanosekuntin välein on varmaa että hauskaa näiden kalojen kuninkaiden kanssa riittää.

Paikalliseen tapaan jarrut ovat todella kireällä ja moni tuntuu suosivan punottuja siimoja pitkähkön fluorotapsin kanssa. Tuntuma pohjaan ja siiman venymättömyys on tällaisessa kalastuksessa tietysti etu. Väkäsettömien koukkujen kanssa lohille ei haluta antaa liikaa aikaa ja väännöt isojen lohien kanssa ovat rajuja.

Toimii.

Kalakantoja suojellaan tarkasti ja otettavien kalojen määrää säännellään ihan päivätasolla. Ennen kalaan lähtöä on syytä tarkistaa montako lohta saa ottaa vai onko mahdollisesti kaikki kalat vapautettava kyseisellä alueella. Jokainen saatu kala tulee välittömästi merkata luvan mukana ostettavaan tägiin tarvittavien tietojen kera.
Säädöksiä seuratessa sitä väistämättä miettii koska kotimaassa päästään edes lähelle vastaavissa lohta suojelevissa toimenpiteissä -tuskin omana elinaikanani.

Kaloja perattaessa huomio kiinnittyy mätimuniin. Paikalliset kalamiehet keräävät munat tarkasti talteen. Näitä mätimunia käytetään myöhemmässä vaiheessa kautta esimerkiksi Hover fishing nimellä kulkevassa kalastusmuodossa -tästä lisää myöhemmin.

Ahvenanmaa 2017

Perinteeksi muodostunut kevätretki suuntautui viime vuoden tapaan Ahvenanmaalle. Laivamatkat varattiin hyvissä ajoin talvella ja hyisen kevään mittaan alkoi tosissaan jännittämään ollaanko vähän turhan ajoissa liikkeellä kun kalastelut oli tarkoitus aloittaa heti toukokuun puolen välin tietämillä.
Majapaikaksi valikoitui tällä kertaa Maarianhaminan länsisataman kupeessa oleva hotelli jonka edessä sijaitsee Åss vierasvenesatama. Satama tarjoaa kaikki palvelut ja toimi siis oivana tukikohtana retkiseurueemme toiselle veneelle jonka miehistö yöpyi koko reissun ajan veneessä.
Sijainti on kerrassaan loistava eikä meidän suosimille vetopaikoille tule sen kummempi siirtymä kuin tuolta Eckeröön suunnalta. Lisäksi satama tarjoaa varmasti suojaisan ja turvallisen paikan isommillekin veneille. Isossa osassa vuokramökkejä nuo laiturit kun tuppaavat olemaan vähän mitä sattuu.

Hotellin parvekkeelta.

Edellisellä viikolla pelipaikoilla oli ollut jo ensimmäiset venekunnat ja saaliit olivat olleet melko vaatimattomia joten vähän varovaisin odotuksin päästiin aloittamaan tämän vuoden kalastelut. Parin ensimmäisen päivän aikana saatiin kuitenkin heti apinat pois molempien venekuntiemme targalta joten siinä mielessä ne reissun tärkeimmät kalat oli saatuna.
Veneitä oli yllättävänkin runsaasti Eckerön kupeessa heti näin "alkukaudesta" ja parhaana päivänä pystyi mereltä laskemaan yli 70 venettä joten niitä varmasti oli pelipaikoilla ainakin 100 ellei enemmänkin.

Auringonlasku.

Eräänä aamupäivänä meillä lähti plaanarista todella kovaa ja päästiin vihdoin väsyttämään vähän vauraampaa kalaa. Kamppailua kesti varmaankin noin 10min jonka aikana lohi otti käytännössä kokoajan lisää siimaa mutta tämä taisto päättyi karkuutukseen. Kovinkaan kauaa ei tästä kulunut kun likipitäen samalta paikalta lähti jälleen plaanarin uloin ja kovan väännön jälkeen saatiin veneeseen kammettua todella paksu ja leveä lohi. Tämä lohi jäikin meidän venekunnan tämän reissun suurimmaksi kalaksi.

LAX

Olisikohan ollut pari päivää myöhemmin kun retkiseurueen toisen venekunnan ennätyslukemia paranneltiin muutamalla kilolla kun todella upea 19kg lohi kammettiin veneeseen. Helpolla ei ollut tämäkään lohi antautunut ja kippari oli saanut tehdä ihan tosissaan töitä väsytyksessä. Haavikin oli siinä rytäkässä antautunut mutta kala tuli tälläkin kertaa kyytiin. Viime keväänä samaisella porukalla meni +15kg lohi sukkana havaksen läpi mutta kipparin kouran ote kun on keskivertoa hivenen pitävämpi niin lohi saatiin napattua pyrstöstä kyytille. Tuo tämän kevään ennätyskala oli kyllä kerrassaan upea yksilö, pituuttakin hulppeat 120cm.

Stor LAX

Paluumatkalla käytännössä koko Finnlinesin lautta oli täynnä uistelijoita ja melkolailla yhtenevät oli kokemukset viikon kalastuksesta, kaloja tuli vähän mutta pääsääntöisesti isoja. Todella paljon oli joukossa venekuntia jotka eivät olleet saanee edes sitä ensimmäistä. Esimerkiksi sosiaalista mediaa seuraavilla hyvin helposti tulee touhusta täysin väärä kuva kun päivittäin postataan kuvia valtavista lohista palstoille, pitää kuitenkin muistaa että vesillä on tosiaan se +100 venettä. Kalan tulo alkoi selvästi piristyä seuraavilla viikoilla mutta toisaalta taas esim. treffien aikaan tuulet tulivat sotkemaan kuvioita. Ei ole lohenuistijalla koskaan helppoa kun reissut tulee yleensä varattua kuukausia aiemmin ja luontoäidille ei taas kukaan mitään mahda.

Kotia kohti.

Tätä kirjoittaessa reissusta on jo kulunut likipitäen kuukausi ja tornionjoen laskurin lukema ei edelleenkään aiheuta kovinkaan riemukkaita tunnelmia. Kaloja on noussut todella vähän ja jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää. Seuraavat kolme viikkoa kertonevat sitten tämän vuoden nousukkaiden määrän. Pari ihan viimeisintä päivää on antanut vähän toivoa mutta katsotaan kuinka tilanne kehittyy.

https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalat-ja-kalatalous/kalavarat/lohi/tornion-ja-simojoen-nousulohiseuranta/

Paljon on spekuloitu kylmän kevään vaikutuksista lohien nousuun ja moni epäilee lauhojen talvien aiheuttavan sen että isot massat talvehtivat huomattavasti pohjoisempana. Rysäpyyntiähän aikaistettiin tälle keväälle merkittävästi koko rannikolla ja se yhdistettynä myöhäsempään lohennousuun merkannee yhtälössä paljon!

Trolling Master Bornholm 2017

Trolling Master Bornholm lienee suurin euroopassa järjestettävä uistelukipailu jonka osanottaja määrä on rajoitetu 350 venekuntaan. Neljä päiväinen kilpailu käydään nimensä mukaisesti Tanskalle kuuluvalla Bornholmin saarella. Tapahtuma on saarelle hyvin merkittävä ja kilpailua seurataan mm. Tanskan televisiossa joka lähettää jokaisena kilpailupäivänä suoran lähetyksen kisakeskuksesta. Suorassa lähetyksessä mm. punnitaan aina kyseisen päivän suurimmat kalat. Kilpailun voittaja on henkilö joka väsyttää suurimman lohen näiden neljän päivän aikana joten myös tuurilla on iso osuutensa tämän tittelin saannissa. Lisäksi kilpaillaan paras venekunta sarjassa jonka voittajan ratkaisee neljän päivän aikana saadun lohisaaliin yhteispaino.

Bornholm.

Useampana vuotena on ollut mielessä lähteä kilpailuun mutta haastavaksi lähdön tekee mm. se että kilpailuun tulisi ilmottautua hyvissä ajoin jotta mahtuu mukaan ja ehtii saamaan majoituksen ja laivamatkat yms.  Toisaalta saarelle on hyvin pitkä matka joten ihan pelkän kilpailun ajaksi ei oikein ole omalla kalustolla järkeä lähteä. Kaikki suomalaisvenekunnat viettävätkin tyypillisesti reissussa lähemmäksi kaksi viikkoa jotta myös kilpailua edeltävälle harjoittelulle jää aikaa.

Ollessamme viimeksi saarella muutamia viikkoja sitten Tanskalainen Wildwater kippari Per Sjostrom pyysi minua mukaan liittymään hänen venekuntansa miehistöön ja ajatus jäi kytemään -vajaa viikko ennen kilpailu sain kaikki asiat järjestymään ja varasin lennot saarelle.

Saarella.

Seurasin kilpailua edeltävää kalastusta useammankin eri maan nettisaiteilta ja vaikutti siltä että kalastus oli jälleen kerran hivenen hankalaa etenkin melko kovien tuulien takia. Hyvinkin reenatut kalapaikat menettävät kovissa tuulissa nopeasti merkityksensä joten haastava kilpailu olisi varmasti tulossa. Kilpailun ajaksi luvattiin kuitenkin erinomaista säätä joten näytti siltä että jokaisena päivänä päästäisiin vesille ainakin yrittämään.

Ensimmäinen kilpailupäivä alkoi vasta kahdeltatoista ja kilpailu prikan tulisi olla takaisin rannassa viimeistään kaksikymmentä minuuttia yli kuuden joten päivän kalastusaika oli hyvin lyhyt. Kipparin kanssa mietittiin kolmen eri spotin välillä ja päädyttiin melko loogisesti testaamaan kilpailukeskuksesta koilliseen sijaitsevaa aluetta koska joitain päiviä aiemmin alueelta oli nostettu useampi lohi ja tämä oli tuorein omakohtainen tieto kalojen liikkeistä. Alueelta emme kuitenkaan enää löytäneet ollenkaan syöttikalaa ja lohetkin olivat uiskennelleet muualle. Minkäänlaista kalakontaktia emme vajaan neljän kalastustunnin aikana alueelta saaneet.

Isot punnittiin suorassa lähetyksessä TV2/Bornholm. 

Toinen kilpailupäivä valkeni aurinkoisena ja koska luvassa olisi täysi päivä päätimme miettiä strategian uusiksi. Lähipaikoille emme missään nimessä halunneet jäädä, vaikka eritäin potentiaalisia paikkoja löytyy hyvinkin läheltä Tejn kilpailukeskusta, koska kymmenet venekunnat pienellä alueella varmasti hankaloittavat kalastusta. Päätimme suunnata pisteille joista saimme hyvin kaloja joitain viikkoja aikaisemmin. Alueen virtaukset näyttivät erittäin suotuisilta joten paikan valinnalle oli hyvät perusteet. Tältä alueelta saimme kaksi lohta puntarille mikä oli ihan kohtuullinen suoritus. Muitakin kaloja sieltä tiesimme nousseen mutta kolmanteen kisapäivään piti tosissaaan miettiä josko kuitenkin vaihtaisimme paikkaa. Meidän kalat tulivat tuplatärpistä joten periaatteessa saimme vain yhden tapahtuman päivän aikana.

Kaksi lohta puntarille.

Saimme tietää erään Ruotsalaisen kipparin edellisen päivän erittäin hyvän paikan koordinaatit sekä Suomalaisen kilpailun ulkopuolella olevan venekunnan lohipaikan koordinaatit. Selvää oli että näille pisteille suuntaisi paljon myös muita venekuntia joten päätimme olla lähtemättä pyydettyjen perään ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan tekemiseen.
Kolmannen päivän vetoalueeksi päätimme valita uuden paikan noin 60km päästä kisakeskuksesta. Olemme kalastaneet aluetta usempana vuotena ja saaneet sieltä aina kohtuudella myös kaloja. Haastavaksi aluen kalastuksen tekee tasaiset pohjanmuodot joten mitään selvää paikkaa ei sieltä löydy. Alueelta löytyy kuitenkin hyviä virtauksia ja lämpötiloja seuaamalla saattaa ottipaikka löytyä.

Ajoimme ulos kunnes löysimme lämpimämpää vettä ja laskimme pyydöt veteen. Kaikuluotain ei jälleen kerran piirtänyt yhtään mitään ruudulle mutta saimme kuitenkin hyvin nopeasti ensimmäisen lohen veneeseen mikä tietenkin auttaa uskomaan paikkaan ja pienentämään ajettavaa rinkiä. Päivän mittaan saimme vielä kaksi lohta lisää ja karkuutimme yhden joten neljännen kisapäivän paikka oli meille selvä. Kolmannen päivän jälkeen kipusimme kokonaiskilpailussa sijalle 7 ja olimme oikein tyytyväisiä tähän koska ensimmäinen kisapäivä oli ollut meille tyylipuhdas nolla.

Kolmannen kisapäivän kaloja.

Neljäs kisapäivä aloitettiin samoilta mestoilta mutta laskimme pyydöt veteen hivenen etelämmästä koska lämmin vesi oli hiukan siirtyny yön aikana. Keli oli muuttunut tuulisemmaksi ja pilviseltä taivaalta ripotteli hieman vettä. Aamupäivän aikana saimme kaksi juuri kisamitan täyttävää lohta veneeseen ja kaikki näytti hyvältä. Tuuli oli rauhoittunut ja aurinko tuli esiin joten luottavaisin mielin jatkettiin kalastusta jotta saisimme vielä kaksi lohta lisää ja päiväkiintiön täyteen.

Pieni lohi puntarilla.

Mukavan päivän keskeytti kuitenkin vakava vaaratilanne kun veneemme rungossa syttyi tulipalo. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja selvisimme lopulta säikähdyksellä mutta kisapäivämme oli sitämyöten tietysti taputeltu. Aamulehti sai vihiä tapahtuneesta ja oheisesta linkistä voit hivenen takemmin lukea selvitystä tilanteen kulusta:

https://www.aamulehti.fi/maailma/valkeakoskelaisen-karin-kalareissu-keskeytyi-kun-puolentoista-metrin-lieskat-iskivat-peratuhdosta-24451067/

Tähän on kuitenkin paikallaan vielä kerran kirjoittaa kiitokset kahdelle suomalaiselle kisaveneelle jotka riensivät salamana paikanpäälle varmistamaan tilannetta ja saattoivat veneemme takaisin kisaskeskukseen. Satunnaiset Saaliit ja Maranello Fishing team eivät aikailleet kun tieto tapahtumasta tuli vaan olivat salamana paikalla. Molemmat venekunnat kertoivat tehneensä nopeusennätyksen välineiden ylösotossa ja taisi siellä vielä jotain roippeita roikkua perässäkin kun kipparit kaasuttivat kohti onnettomuuspaikkaa -Kiitos koko miehistömme puolesta ammattimaisesta toiminnasta!

Kisakeskuksessa.

Pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin kisakeskukseen ja saimme aamupäivän kalat puntarille. Kahdella viimeisen päivän lohella nousimme kokonaiskilpailussa vielä sijalle neljä. Kokonaiskilpailun voittaja oli ylivoimainen mutta muu kärki oli hyvinkin tasainen. Palkintopallille sijoittui kaksi Suomalaista venekuntaa. Team Shark toi kalaa joka päivä puntarille ja oli hienosti sijalla kaksi. Team Jackpot teki kahtena viimeisenä päivänä kovan nousun ja he olivat kolmansia -suuret onnittelut molemmille venekunnille!

Majoituimme tietenkin kipparin isännöimässä hotelli Veronassa joka oli tupaten täynnä kilpailuun osallistuvia venekuntia Tanskasta, Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja jopa Yhdysvalloista saakka. Kisapäivien jälkeen oli mukava vaihdella kuulumisia eri venekuntien välillä ja hyvin tuntui tieto liikkuvan ottipeleistä ja paikoista eri kansallisuuksien välillä -mukavan rentoa porukkaa kisaamisesta huolimatta.

Team Pancho Villa matkalla ulos.

Vaikka kilpakalastus ei ole koskaan itseäni kiehtonut oli kuitenkin mukava päästä näkemään näin massiivinen uistelutapahtuma. Järjestelyt toimivat hienosti ja rutiinilla -kaikesta näki että tapahtuma on hyvin merkittävä saarelle ja sen asukkaille. Ehkäpä tästä tarttui taas jotain uutta omaankin päähän ja saadaan joitain uusia virikkeitä kun aletaan kasaamaan tämän vuoden lohikunkku tapahtumaa kotoiselle Näsijärvelle.

Nordic trolling camp 2017

Olisikohan tämä ollut jo viides kevät kun lähdettiin isolla ryhmällä Bornholmin saarelle avaamaan merilohikautta 2017. Matkaan lähti 16 kalamiestä ympäri suomen maata. Perille saavuttiin tiistai illan aikana jolloin perinteisesti asettauduttiin taloksi Veronaan ja valmistauduttiin tuleviin kalastuspäiviin.
Tuleville kalastuspäiville sääennustukset näyttivät harvinaisen suotuisilta ja vaikuttikin siltä että kaikkina neljänä päivänä päästäisiin starttaamaan vesille. Bornholmin saarella vierailleet tietävät että melko usein tuuliset olosuhteet tekevät kalastuksesta hankalaa tai täysin mahdotonto. Muutama vuosi sitten meidänki kohdalle osui kunnon myrsky jolloin potkittiin kolme päivää kiviä rannalla -se jos mikä syö kalamiestä rotan lailla.

Makella jälleen kerran suurlohi sylissä.

Wildwaterin veneet olivat Rönnen satamassa joka sijaitsee siis saaren länsipuolella. Ensimmäiset päivät kalastettiin tuttua paikkaa hivenen etelämmässä Hasslen alapuolella ja heti alussa löydettiin ihan mukavasti lohia. Tämän vuotisella reissulla oli poikkeuksellisen paljon merilohiuistelun ensikertalaisia ja useampi mies pääsi heti aloituspäivänä väsyttämään sen ensimmäisen. Omassa venekunnassani oli vuoden 2016 vetouistelun suomenmestarit jotka voittivat tämän lohireissun palkinnoksi pokatessaan mestaruuden. Pitkänlinjan uistelijoita joidenka meriittilista puhuu puolestaan tiimin osaamisesta -kiitos erittäin mukavista päivistä merellä!

Huikeita hetkiä.

Muutaman päivän kuluttua päätettiin vaihtaa kalastettavaa aluetta lähinnä isompien kohdekalojen toivossa ja suuntasimme viime vuonna hyviä kaloja antaneelle melko laajalle alueelle. Veneet hajaantuivat hivenen toisistaan jotta saataisiin käsitys miten ja missä kalat  liikkuvat. Tasaisilla laatoilla kalastaessa pitää olla uskoa tekemiseen ja näin kylmänä keväänä vähäisetkin lämpötilamuutokset saattavat olla merkittäviä. Virtaukset näyttivät suotuisilta ja täkyäkin löytyi paikalta joten resepti vaikutti toimivalta. Lohia löydettiinkin ihan mukavasti ja parhaimmillaan koettiin taas tupla- ja triplatärppejä jotka saavat aina aika mukavasti liikettä miehistöön.

Kelpaa!

Neljän kalastuspäivän aikana kaikkiin veneisiin nousi mukavasti kaloja vaikka viime kauden kaltaista ilotulitusta ei tänä keväänä koettukaan. Kaikki ensikertalaiset pääsivät väsyttämään lohia ja vielä melko isojakin yksilöitä. Sen verran tyytyväisiä ukkoja istui iltaisin illallispöydässä että uskon kipinän uuteen lajiin syttyneen useammankin kalamiehen sisällä. Reissu oli erittäin onnistunut ja mikä parasta jokaisena päivänä päästiin ulos lohien perään. Kaikkein turhauttavinta on kun ei pääse edes yrittämään mutta tällä kertaa olosuhteet olivat erittäin suotuisat.  

Tiimi toimii.

Muun ryhmän suunnatessa kotiin jäimme Samin kanssa vielä yhdeksi päiväksi kalalle ja suuntasimme Larsin veneellä hivenen pidemmälle kartoittamaan uusia alueita oppaiden seuraavia kalastuspäiviä silmällä pitäen. Samaisella alueella kalasti ainakin kaksi tuttua ruotsalaistiimiä ja he olivat saaneet mukavasti kaloja edellisinä päivinä. Laivaväylän kupeesta voimakkaan virran reunasta löytyikin hivenen lämpimämmän veden raja josta saimme päivän mittaan useamman lohen kyytiin. -tähän oli mukava päättää tämän lohikauden avausreissu.

10+

Se ensimmäinen.

Kunnon potilas.

Helsinki Trolling Contest 2016

Matkasimme nyt jo neljännen kerran Helsingissä käytäviin Merilohenuistelun SM-kisoihin. Vuonna 2013 osallistuimme ensimmäisen kerran ko kisoihin ja tuolloin emme saaneet merkkiäkään lohista. Kaksi vuotta sitten karkuutimme harmittavasti kaksikin kalaa kilpailun aikana. Vuodelle 2015 asetimme tavoitteeksi saada ensimmäisen kisakalamme veneeseen ja tuolloin 65cm pikkulohi saatiinkin vihdoin puntarille saakka. Tälle vuodelle oli suunnitelmissa jatkaa nousujohdanteista matkaa.

Helsinki Trolling Contest 2016.

Ajelin torstai iltana uuteen kisakeskukseen joka sijaitsi nyt siis Herttoniemessä. Edelliseen Rajasaaressa sijainneeseen kisakeskukseen verrattuna paikka vaikutti heti kättelyssä huomattavasti viihtyisämmältä.
Kisakeskuksen välittömästä läheisyydestä löytyi kauppoja ja ravintoloita joten muutos parempaan suuntaan oli hyvinkin selkeä. Laituritilaa oli myös saatavilla erittäin hyvin josta isot plussat uudelle kisakeskukselle.

Laiturilta.

Perjantaina kisat alkoivat aamun kipparikokouksella jonka jälkeen siirryttiin merelle, kalastuksen sai aloittaa muistaakseni kello 09.00 jolloin mekin laskimme raksit veteen. Luotain lupaili hyvää mutta kummasti lohet, mikäli sellaisia vetoalueella oli, meidän pyytömme kiersivät.
Jossain kohtaa iltapäivällä saimme pienen lohen joka osoittautui kisamitan täyttäväksi. Myöhemmin punnituksessa lohi todettiin 66cm mittaiseksi. Kaikkiaan ensimmäisenä kisapäivänä puntarille tuotiin lohia 17 venekunnan toimesta.

Suomenlahden uistelijoiden tukikohdan laiturissa.

Toiseen kisapäivään herättiin Suomenlahden uistelijoiden tukikohdan laiturista aamu viideltä. Pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasimme merelle edellisen päivän tonteille. Kalastuksen oli saanut aloittaa jo 04.00 ja iso joukko veneitä olikin liikkeellä aamuvarhain.
Hinkkasimme sinnikkäästi edellisen päivän ottipaikkaa mutta lohihavaintoja emme kuitenkaan onnistuneet saamaan.
Kaloja kuului jonkin verran tulevan mutta mitään takavuosien kaltaista lohijuhlaa ei tänä vuonna Helsingin karkeloissa vietetty. Pääsääntöisesti kalat tuntuiva tulevan todella syvästä ja suurin osa taisi olla paikallista syönnöskalaa. Lauantaina lohia toi puntarille kaikkiaan 23 venekuntaa. Meidän venekunta oli yhdellä pienellä lohella lopputuloksissa sijalla 29.
Tulokset löytyvät kokonaisuudessaan oheisen linkin takaa:

http://ilmo.suomenlahdenuistelijat.net/tulokset/

Tavoitteet nousujohteisuudesta täyttyivät tanäkin vuonna, tosin tuo kisakalan 1cm pituuskasvu viime vuoteen verrattuna olisi voinut olla hivenen suurempikin -josko ensi vuonna lähdettäisiin tavoittelemaan sitä ensimmäistä +10kg kalaa Helsingin vesiltä.

Merilohikausi 2016 pistettiin perinteisesti pakettiin Helsingin kisojen myötä ja nyt ollaankin siirrytty kotivesille kuhakauden pariin.

Suomenlahden uistelijat Ry.

Helsingin vesillä enemmänkin uistelevien kannattaa ehdottomasti liittyä Suomenlahden uistelijoihin. Seuralla on mitä hienoin tukikohta Pihlajaluoto nimisessä saaressa Helsingin edustalla. Saaresta löytyy hyvät venelaiturit, iso päämökki sekä rantasauna. Suomenlahden uistelijoilla on myös oma laituri mantereen puolella joten seuran jäsenille löytyy kyllä hienot puitteet lohivesien ääreltä -suosittelen lämpimästi!

Pihlajaluodon tukikohta.

Käy lukemassa lisää seuran toiminnasta ja liity mukaan:

http://www.suomenlahdenuistelijat.net/

Dare to be different

Jo pidemmän aikaa on ollut tapana vetää niin sanottujen luottovehkeiden lisäksi aina jotakin uutta setissä, kalastettiinpa sitten kuhaa, järvilohta tai merilohta.
Merilohien päänmenoksi metsästettiin jo muutamia vuosia sitten erityisen isoja peltejä. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana on usko isoihin vieheisiin vahvistunut kuhan pyynnissä ja tätä samaa agendaa haluttiin lähteä toteuttamaan myös merellä. Markkinoilta ei oikeasti isoja peltejä löytynyt joten ne piti hankkia tilaustyönä.

Luottopelaaja.

Jo ensimmäisellä reissulla peltiin haksahti isoja lohia ja sittemmin on näitä aina ollut vedossa vähintäänkin muutama kappale luottopaikoilla vetosettiä. Yhdellä ja samalla yksilöllä on tilillään muutama suurlohi -tässä yhteydessä suurlohella tarkoitetaan vähintään 17,5kg painavaa yksilöä.
Tämäkään kevät ei tehnyt poikkeusta vaan kauden toistaiseksi suurin lohemme haksahti samaan yksilöön samalta paikalta kuin aiemminkin. Sittemmin isojen lohipeltien tarjonta on parantunut ja markkinoilta löytyy mm. Ismon Giant sekä Grizzlyn XXL.

Ruotsinlippu

Bornholmissa toimivaksi pyynnöksi osoittautui syvällä takiloissa isojen levyjen takana vedetty Westin haukikumi. Lohien syönnöksestä löytyi todella isoja kaloja ja tämä suuri haukikumi vastasi kokoluokaltaan noita löydöksiä. Ennakkoluulottomasti pyrstö poikki ja peräkoukuksi iso kolmihaara. Tällä rigauksella saatiin useita lohia noiden kolmen päivän aikana Bornholmin vesiltä.

Westin + Beckhold.

Viime syksynä kokeiltiin vetoperhoja järvellä ja samalla syntyi ajatus käyttää näitä myöskin merellä. Vetoperho ei ole mikään uusi keksintö mutta tänäpäivänä kuitenkin melko vähän käytetty pyytö.
Ahvenanmalla perhoa vedettiin muutamina päivinä 1-2 vavassa dodgerin kaverina. Yhtenä iltana rantamatalasta tätä yhdistelmää vietiin lujaa. Lohi veteli useampaan kertaan 600 jalkaa veneen taakse ja teetti meillä todella paljon töitä. Likipitäen tunnin kestäneen väsytyksen päätteeksi haavittin 12+ lohi veneeseen. Otteista päätellen luultiin etttä siiman päässä on ehdottomasti suurlohi -hyvä muistutus siitä että lohia on turha punnita siiman päähän.

Dodgeri ja vetoperho.

Triplatärpin yhteydessä samaa settiä vietiin toisenkin kerran ja usko vaan vahvistui näihinkin pyytöihin.

En usko että kokeilemalla kaikenlaista uutta löytää enään mitään viisasten kiveä millä kalahanat aukeaa lopullisesti. Uskon kuitenkin vakaasti että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Ennakkoluulottomalla asenteella voi kuitenkin oppia jotain uutta kaloista ja niiden käyttäytymisestä eri olosuhteissa -päämäärää tärkeämpi on usein se itse matka.

Åland 2016.

Jälleen on uusia virityksiä tulossa ison rapakon toiselta puolen ja kun lähetys löytää perille jatketaan harjoituksia taas muutamien uusien tuotteiden kanssa.
 

Isojen lohien Ahvenanmaa

Kuluvan vuoden perinteinen lohireissu suuntautui tällä kertaa Ahvenanmaalle Eckerön kärkeen. Kolme edellistä kevättä ollaan vietetty Hasslössä mutta nyt päätettiin vaihtelun vuoksi vaihtaa paikkaa. Edellisestä Ahvenanmaan vierailusta olikin kulunut jo viisi vuotta. Keväällä 2011 lohet olivat todella vähissä ja iso osa uistelijoista veti tyhjää, me onnistuimme tuolloin yhtenä päivänä saamaan +15kg lohen joka silloin kirjattiin venekuntamme ennätyskalaksi.

Lohitärppiä odotellessa.

Tälle reissulle lähdimme kokolailla tutulla kokoonpanolla mutta hieman eri reittejä. Samin venekunta päästeli ajamalla Vuosaaresta Eckeröön kun me turvauduimme perinteisempään lautta matkustamiseen Finnlinesin laivalla Naantalista Långnesiin. Finnlinesin matkat ovat muuten melko edullisia ja sisältävät ruuan laivalla -vahva suositus heidän palveluilleen.

A-maalle päästyämme hurautettiin Eckeröön kärkeen Degersandin leirintäalueelle josta vuokrasimme entuudestaan tutun mökin tukikohdaksemme. Perille päästyämme laskettiin vene satamaan ja tehtiin muita valmisteluja tulevaa viikkoa varten. Illalla nautittiin lohisoppaa jonka pääraaka-aineen Pilot8 miehistö hankki uistelusiirtymällä Maarianhminasta Eckeröön.

Degersandin laiturissa.

Seuraavana aamuna alkoi varsinaiset kalastelut ahvenanmerellä. Veneitä oli melko paljon vesillä ja suosituimmat perinteikkäät paikat ajoittain jopa ruuhkaisia. Suosiolla valuttiin hieman sivuun ja kartoitettiin alueita joissa tungosta olisi jatkossakin hieman vähemmän. Ensimmäiset kontaktit saatiin melko nopeasti mutta useampi kala pääsi meiltä karkuun. Kalaa tuntui olevan liikkeellä melko hyvin joten luottavaisin mielin jatkettiin kovaa yritystä. Lopulta saatiin ensimmäinen lohi veneeseen ja apina pois targalta -tästä oli hyvä jatkaa.

LAX.

Seuraavina päivinä kalastus jatkui mukavissa keleissä ja lohta tuntui edelleen olevan rajusti liikkeellä. Venekunnat lisääntyivät ja ajoittain ajo-linjoistaan piti luopua jotta liikenne vesillä sujuisi mutkattomasti. Ruuhkaisemmilla paikoilla piti väsytystilanteessa pyytää kanssa kalastajilta tilaa kun isot lohet roikkuivat kaukana veneen perässä. Pääsääntöisesti kommunikaatio tuntui pelaavan ja venekunnat väistelivät kiitettävästi niitä joissa oli tilanne päällä. Meilläkin muutamaankin otteeseen lohet olivat todella kaukana perässä ja hienosti muut kiersivät peräpeilimme mahdollisimman kaukaa. Muutamaan kertaan radiosta kuului kummia kun tilaa pyytäneelle vastattiin haistattelemalla -melko kummallista käytöstä.

Toimii.

Tiistai iltana tuuli alkoi voimistumaan ja keräsi voimiaan kun tultiin keskiviikkoon. Reissun ensimmäinen tuulipäivä jota lähdettiin viettämään Maarianhaminaan. Mukava päivä keskeytyi kun tuli tieto Eckeröstä että Degersandin laiturin kiinnityspisteitä on repeytynyt irti. Nopeasti pelipaikalle toteamaan tilanne ja samoin tein päätettiin siirtää veneet turvaan suojaisaan Torpin satamaan -onneksi mitään vakavampaa ei ehtinyt tapahtumaan ja laiturin korjaajakin saatiin paikalle.

Laituri liikkeellä.

Seuraavana päivänä kalastelut jatkuivat jälleen kun tuuli oli rauhoittunut  yön aikana. Kalastuksellisesti homma jatkui samaan tapaan ja lohikontakteja kertyi hyvää tahtia. Aamut tuntuivat olevan monasti syöntiaikaa ja iltapäivästä oli selkeästi hiljaisempi hetki. Iltaa kohden lohet jälleen aktivoituivat ja VHF.stä kantautui tasaisesti tietoa saaduista kaloista. Tyypillistä oli että hyvin usein kalat tulivat tupla- ja tripla tärpeistä. Isomuksia oli edelleen hyvin liikkeellä ja lähdöt sen mukaisia -maailmanluokan meininkiä!

Parempaa pukkaa.

Pari viimeistä päivää kalasteltiin vähän kovemmissa keleissä kun tuuli puhalteli 8-10m/s. Näissä lukemissa kalastus vielä onnistuu joskin päivän päätteeksi tietää kyllä vesillä olleensa. Aamusta vesillä oli hivenen rauhallisempaa kun monet venekunnat lähtivät kovempaan keliin vähän myöhemmin. Lohta oli edelleen alueella edellisten päivien tapaan.
Reissun kovin lähtö tuli viimeisenä päivänä kun vedettiin 47:lla. Plaanarin uloimmasta lähti ja kovaa lähtikin. Rulla tyhjeni yhtäsoittoa ja mitään ei oikein ollut tehtävissä. Vauhdit alas ja jarrua tasaisesti kireämmälle....ensimmäinen kerta kun 7000 kokoluokan dööristä loppuu lanka! -ensi keväänä targassa on sitten pykälää järeämmät kelat.

Isomukset liikkeellä.

Lohireissu onnistui erittäin hyvin ja kelit suosivat, yksi tuulipäivä pidemmällä reissulla on oikeastaan hyväksi niin pääsee miehistökin hetkeksi huilaamaan. Kalaa oli alueella koko reissun ajan todella hyvin. Oma taktiikka isompien lohien saamiseksi onnistui ainakin osittain todella hyvin -saatujen kalojen keskipaino oli melko juhlava.
Karkuutuksia tosin tuli myös roppakaupalla ja näihin on nyt lääkkeet mietinnässä.

Koukkunokka.

Kotimatkalle lähdettiin hyvillä mielin monta kokemusta rikkaampana.  Loma oli selvästi erittäinkin onnistunut kun työkoneen salasanaa joutui miettimään maanantaina hivenen normaalia pidempään.
Kiitokset mukana olleille ja kaikille vanhoille sekä uusille tuttavuuksille Degersandissa ja vesillä!

Kotia kohti.