Kuningaslohen kalastelua

Kuten kaikki varmasti tietävät, kuluva vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen monellakin tapaa. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli kalastaa lohta kahdella mantereella enemmän kuin koskaan. 

Suunnitelmissa oli muutamiakin uusia kohteita perinteisten reissujen rinnalle. Kevään ja kesän mittaan reissu toisensa jälkeen kuitenkin peruuntui ja vieläkin lienee epävarmaa kuinka käy tulevan vuoden suunnitelmien kanssa -aika näyttää.

Columbia Gorge

Syksyistä kuningaslohen kalastamista ei kuitenkaan epävarmat olosuhteet päässeet pilaamaan vaikkakin muutama kohde listalta tippuikin pois. Elokuussa lomailtiin vielä Suomessa joten pääsesonki Astoriassa meni ohi, syyskuussa kuitenkin päästiin niihinkin maisemiin onkimaan koko perheen voimin. 

Columbia riverillä syyskuussa päättynyt kausi kuitenkin sai jatkoa kun viranomaiset päättivät avata kauden uudelleen. Kauden nousijoiden määrä yllätti positiivisesti ja siihen reagoitiin heti. Täälläpäin maailmaa nousua ja nostetun saaliin määrää seurataan päivätasolla ja rajoituksiin sekä kiintiöihin reagoidaan lähes reaaliajassa. Samaan tapaan säädellään sekä meidän urheilukalastajien että ammattikalastajien toimintaa. Maalaisjärjellä ajateltuna käytännölle on vahvat perusteet, jaksan säännöllisesti ihmetellä miksi ihmeessä kotosuomessa näiden asioiden suhteen eletään edelleenkin kivikaudella. 

Chinook aka Kuningaslohi

Kalastustekniikoissa mennään tutuksi tulleella täsmäuistelulla vapa/kalastaja systeemillä. Isojen punttien avustuksella uistellaan sekä täkyraksilla että lipoilla joita poikkeuksetta vedetään aina houkutuslevyn takana. Molemmille tuntuu olevan aikansa ja paikkansa. 

Vieheiden ja täkyjen hajustaminen on mielenkiintoinen aihe johonka on koitettu hieman päästä sisään kuluvalla kaudella. Täälläpäin maailmaa ei oikeastaan kukaan käytä raksihuppuja joten niiden värien kanssa leikkiminen ei vie huomiota oleellisesta. Täkyjä ja kovia vieheitä kuitenkin hajustetaan ja siihen tuntuu olevan monella kova usko. Tutkijoiden mukaan lohi löytää jopa tuhansien kilometrien päästä kotijokeensa hajuaistinsa avustuksella, tämän perusteella voisi kuvitella että kyseinen aisti on erityisen herkkä vaelluksella olevalle lohelle. 

Syöttiä Steelhead kaudelle

Elektroniikka puolella Lowrancen LiveSight anturi on tuonut mukavan lisämausteen hommaan kun plotterin näytöltä voi reaaliaikaisesti seurata paitsi houkutuslevyn/vieheen liikettä mutta myös lohia ja niiden reagointia vieheisiin. Kotopuolen veneeseen tulee ehdottomasti myös Live anturi takilakalastusta tukemaan. Nettihuhut kertovat uuden sukupolven Live anturista joten odotellaan hetki josko sellainen markkinoille pikapuoliin ilmaantuisi. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa kalastus mereltä, jokisuista ja Columbia riveriltä siirtyy pikku hiljaa lukuisiin pienempiin jokiin joihin sateiden myötä lohet siirtyvät ja valmistautuvat kutemaan. Rannalta kalastelu näissä pienissä joissa on itseltäni jäänyt melko vähiin mutta tykkään käydä jokivarsissa samoilemassa ja katselemassa näitä kutukarkeloita. 

Kerta toisensa jälkeen on yhtä vaikuttavaa nähdä kuinka nämä upeat kalat valmistautuvat viimeiseen ja tärkeimpään tehtäväänsä. Joulukuun loppupuolella samoisilla jokivarsilla on ollut tapana käydä katselemassa kuinka yksi lohenkierto on tullut jälleen päätökseensä. Joki on hiljentynyt ja rannoilla mätänevät lohet ovat merkkinä siitä että seuraava sukupolvi odottaa kivikoissa syntymäänsä.

 

Astoria

Viime syksyn kalastuksellisia kohokohtia oli ehdottomasti reissut Astoriaan Columbia riverin jokisuistoon jossa valtava hidasliikkeinen virta lopulta yhtyy Tyyneen valtamereen. Astorialla kaupunkina on itseasiassa vahvat suomalaiset juuret ja se näkyy siellä edelleen katukuvassa. Kalateollisuuden kulta-aikana 1800-1900-lukujen taitteessa kaupunkiin asettui paljon myös suomalaisia siirtolaisia. Edelleen kaupungin asukkaista useampi prosentti on suomalaisperäisiä. Kaupungista löytyy esimerkiksi suomalainen kauppa ja yleisiä saunoja. Moneen kertaan kaupungilla liikkuessa paikalliset tunnistivat suomen kielen ja tulivat myös innokkaasti jutulle vaihtamaan kuulumisia.

Columbian jokilaakso, silta yhdistää Oregonin ja Washingtonin osavaltiot.

Pohjois-Amerikan lohenkalastukseen tutustuneille Buoy10 on varmasti tuttu termi. Tyypillisesti kingin ja cohon kalastus aukeaa Elokuun 1. päivä  Buoy10 "sisäpuoliselle" alueelle. Sallitut kiintiöt määrittää paikallinen viranomainen ja näitä kiintiöitä seurataan ihan päivätasolla. Kiintiö perustuu tutkijoiden ennustukseen kyseisen vuoden nousijoiden määrästä. Kaudelle annetaan yleensä jotkut kiinteät päivämäärät mutta yleensä kauden päätöspäivämäärä elää suuntaan tai toiseen riippuen alueelta nostettujen kalojen määrästä.
Kalastus luvan oston yhteydessä lohenkalastajan tulee ostaa myöskin ns. lohitägi johon jokainen ylösnostettu/eräksi otettu kala tulee viipymättä merkata tarvittavien yksityiskohtien kera. Jahka jokaisen veneessä kalastavan päiväkiintiö on täynnä tulee kalastus siltä erää lopettaa. Kuluvalle vuodelle luvat ja tägit tulivat sähköiseen muotoon joten homma onnistuu kätevästi puhelimen aplikaation kautta. Kalastuslupa ja lohitägi maksoivat tälle vuodelle hieman vajaan 100 dollaria. Lupa oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla. Joihinkin paikkoihin on mahdollista ostaa lupa toiselle vavalle.

Buoy 10

Lohenkalastus on suosittu harrastus näillä seuduilla ja se näkyy kyllä tuolla Astorian ympäristössä kun kausi aukeaa. Veneitä ja kalamiehiä on paljon ja esimerkiksi laskurampit ruuhkautuvat aikaisin aamuyön tunteina -täälläpäin maailmaa onneksi rampit osataan rakentaa ja ne ovat monasti todella leveitä jolloin laskuhommiin mahtuu yhtäaikaa 4-6 yhdistelmää. Laskupaikoilla olevat laiturit ovat myös esimerkillisiä ja tällaisia kaipaisi kotisuomeenkin monin paikoin. Astoriassa käyttämästäni satamasta löytyy lisäksi mm. täkykalojen ja jäiden myyntiä ja näitä on saatavilla jo aikaisin aamuyöstä. Lisäksi sieltä voi ostaa vaikkapa saaliinsa fileointi/vakumointi palvelun -kyllä kalamiehen kelpaa.

Rampilla.

Kalastusympäristö on hyvin erilainen verrattuna kotoisempaan lohenuisteluun avomerellä. Nousu- ja laskuveden vaihtelut sekä Columbian virtaama luo nopeasti muuttuvat olosuhteet ja joen puolelle jo nousseet kalat vaihtavat asemiaan jokisuistossa riippuen suolaisen/makea veden liikehdinnästä. Selvästi suosituin metodi on uistella "myötävirtaan" flasherin ja syöttikalan yhdistelmällä. Täkyraksille on vahvat perusteet kun kalat tankkaavat raivolla vielä tässä vaiheessa nousuaan. Paikallisesta tavasta kalastaa raksilla löydät infoa tältä sivustolta aiemmista jutuista.
Myöhemmin nousun edetessä näitä samoja kaloja kalastetaan esimerkiksi tässä Portlandin ympäristössä ja yhä useammin flasherin perässä pyörii lippa. Menneellä kaudella kalastelin oikeastaan vallan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla ja olikin mielenkiintoista opetella esimerkiksi täysin uusia ja erilaisia tapoja täkyraksin käyttöön. Pikapuoliin käynnistyvällä kevään lohikaudella olisi tarkoitus vertailla näiden paikallisten ja kotisuomesta tutumpien metodien pyytävyyttä eri olosuhteissa ja tilanteissa.

Kauden 2018 suurin Kingsalmon.

Lohien perässä on kalamiesten lisäksi merileijonia ja hylkeitä joita näkee paikoin paljonkin. Nämä otukset ovat selvästi oppineet hyödyntämään kalamiesten siimojen päässä roikkuvat kalat jotka ovat heille tietysti vielä helpompi saalis kuin vapaana uivat yksilöt. Merileijonat ovat levittäytyneet pitkälle sisämaahan saakka ja paikalliset ovatkin kovasti huolissaan invaasion vaikutuksista lohikantoihin. Itsekin olen jo jokusen kalan menettänyt viiksivallulle ja mikäli näitä kavereita on näköpiirissä täytyy kalamiehen koventaa otteitaan jotta kalat saadaan nopeasti kokonaisena laidan paremmalle puolelle.

Tämäkin lohi päätyi parempiin suihin.

Ympäristönä kalamiehen näkökulmasta Astoria ja Columbian suisto on kyllä huikaisevan hieno joskin hyvin haastellinen kalapaikka. Kauden käynnistyessä tuntuu että täällä kaikki elää ja hengittää lohenkalastusta. Omilta kotikulmiltani tuonne tulee liki kahden tunnin ajomatka mutta paikanpäältä löytyy hyvin majoitusta ja reissua on helppo aina venyttää vaikkapa viikonlopun mittaiseksi. Kaupungilla riittää tekemistä ja nähtävää vaikkapa koko perheelle ja mikäli taidot ja kalaonni riittää saattaa sitä itsekin "päästä" ajoissa vesiltä pois odottamaan vuorokauden vaihtumista ja seuraavan passin alkua.

Kevään lohikausi

Tänne kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina melko vähälle monestakin syystä. Jotta sivusto ei ihan täysin hiljene, päätin raapustella pintapuolisesti kevään kalasteluista tänne kiinnostuneiden näkösälle. Alkujaanhan tämä sivusto tuli laitettua alulle lähinnä ikäänkuin päiväkirjaksi omista reissuista kalastelujen parissa mutta kävijämäärien noustessa satoihin tuhansiin tulin päätelmään että joku muukin näitä jorinoita käy lukemassa.

Kiintiö täynnä ja satamaa kohti.

Kevään kalastelut painottuivat jälleen lohenkalastukseen. Normaalisti kevätkausi vietetään Itämeren aalloilla mutta tällä kertaa näyttämönä toimi lähinnä Columbia river ja sen sivuhaarat -kohdekalana Chinook aka king salmon.
Kevään lohennousu alkaa pikkuhiljaa maaliskuussa ja jatkuu aina kesäkuun loppupuolelle saakka. Paikalliset sanovat että nimenomaan tämä keväällä nouseva kingi on parasta ruokakalaa koko Pasific Northwest alueella -tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Lohet olivat äärimmäisen hyvän makuisia ja silmiinpistävää on kalojen punainen lihan väri. Ravinnolla lienee suuri merkitys millaiselta nuo tuoreet fileet näyttävät.

Punaista filettä.

Kohdekaloja tavoiteltiin uistelemalla ja "vieheenä" lähinnä täkyraksi perinteiseen Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan rigattuna jolloin ei siis tarvita minkäänlaista erillistä täkyhuppua. Syöttikala koukutetaan kokonaisena ja haluttu pyörähtely täkyyn tehdään syötin taivutuksella. Toinen vaihtoehto on niinsanottu cut-plug jossa syötiltä katkaistaan pää viistosti leikaten jolloin muutoin suoralle täkykalalle saadaan aikaiseksi verkkaisesti pyörähtelevä uinti. Uintiin saa lisää monimuotoisuutta houkutuslevyillä. Täälläpäin kuitenkin selvästi suosituin houkutuslevy on oman akselinsa ympäri pyörähtävä levy joka ei siis varsinaisesti muuta täkykalan uintia lainkaan.

Perinteistä täkyraksiuistelua.

Täkykalojen sijasta käytimme syöttinä myös edellisenä syksynä talteenotettuja lohen mätimunia jotka ovat lohien suurta herkkua. Kuluvan vuoden olen kalastellut likipitäen ainoastaan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla -uuden oppiminen on aina mielenkiintoista ja palkitsevaa.
Paikallisesta kalastuskulttuurista opittuja kikkoja on mukava testailla jossain vaiheessa myöskin kotoisemmilla lohivesillä.

Mätimunia.

Uistelussa käytimme raskaita puntteja tai syvääjiä joilla täyt saadaan tarjoiltua aivan kohdekalojen ulottuville. Vaparit ovat erittäin lyhyitä ja plaanareita ei käytetä ollenkaan. Vapoja saa olla vedossa ainoastaan 1kpl/kalastaja. Vähäisellä vapamäärällä pelaaminen on mukavaa vaihtelua ja mahdollistaa myös huomattavasti tarkemman kalastuksen. Kaikuluotaimella on helppo luodata kohdekaloja ja tarjoilla pyydöt suoraan kalojen ulottuville.
Tärpit on erittäin rajuja kun siimaa ei välttämättä ole ulkona kuin muutama metri ja jarrut pidetään melko kireällä. Väkäsettömät koukut ovat melkein kaikilla alueilla pakolliset.

Haavia kohti.

Oikeantyyppisen syötin käyttö kussakin tilanteessa tuntui olevan kaikkein tärkein tekijä onnistuneen kalaretken edellytyksistä. Täkykalojen värjäystä on myös täällä tullut testattua ja joinain päivinä niiden pyytävyys on ollut aivan ylivoimaista verrokki täkyihin nähden.
Tätä kirjoittaessa ollaan avattu jo uusi lohikausi ja merellä pyydettäessa mahdollisimman tuore ja naturaali täkykala tuntuu olevan se kaikkein tehokkain ase isojen kingien päänmenoksi.

Coho blue.

Lohenkalastuksen tekniikoita.

Lohikaloja voi pyytää monella tapaa ja hyvin monenlaisista vesistöistä. Omakohtaiset kokemukset alkavat kaukaa nuoruudesta koskien varrelta joista taimenta ja kirjolohia pyydettiin pienillä vaapuilla, lusikoilla, lipoilla ja leecheillä. Perhovapaakin tuli jossain kohta heiluteltua.
Vetouistelun myötä ajankohtaiseksi tuli ensin järvilohikalojen ja sittemmin merilohien uistelu.
Järvilohikaloja on tullut pyydettyä lähinnä täkyraksilla ja merilohenvedossa ollaan keskitytty joko täkyraksin tai vetopeltien vetämiseen.

Columbia River, Gorge, OR

Muutto valtameren taakse avasi taas hieman erilaiset mahdollisuudet ja etenkin erilaisen ympäristön pyytää lohikaloja. Mukaan pakattiin jonkinverran sellaisia vieheitä ja tarvikkeita joita ei täältä ole mahdollista saada. Markkina on täällä tietysti valtava joten kaikenlaista uutta välinettä on tarjolla mielin määrin ja niitä onkin tarkoitus avoimin mielin testailla. Käytettävät tekniikat poikkeavat myös paljon meillä kotimaassa käytetyistä. Uusien tekniikoiden omaksuminen ja niiden yhdistäminen omaan tekemiseen on paitsi mielenkiintoista mutta myös antoisaa.

King Salmon.

Ensimmäiset kalaretket osuivat Columbia riverille kauden loppupuolelle. Elokuun alusta king ja coho pakkaantuvat sankoin joukoin Oregonin länsirannikolla sijaitsevan Columbia Riverin jokisuistoon ja aloittavat nousun kohti synnyinseutujaan. Näitä kaloja pyydetään menestyksekkäästi aina lokakuun loppupuolelle saakka jonka jälkeen kalastus siirtyy lukuisiin pienempiin sivuhaaroihin.

Kauden ollessa jo loppupuolella kalojen käyttäytyminen ja syöntihalukkuus on muuttunut merkittävästi niistä päivistä kun ne aloittavat nousunsa suolaisesta merivedestä kohti makeampia kotikontujaan. Tässä kohtaa suosituin pyyntiväline paikallisten uistelijoiden keskuudessa on flasherin perässä pohjan tuntumassa vedetty lippa.

Ottikoneita.

Houkutuslevyn ja lipan yhdistelmä viedään pohjan tuntumaan hieman levyn etupuolelle sivutapsiin kiinnitetyn painavan lyijypallon avustamana. Takiloita näillä seuduilla näkee yllättävän harvoin. Tyypillisesti kalastus tapahtuu vapa/kalamies periaatteella joten plaanaritkaan eivät veneiden vakiovarusteisiin kuulu. Lyijypaino lasketaan pohjan tuntumaan ja vavankärjestä seuraamalla säädetään painon syvyys juuri pohjan yläpuolelle. Verrattain lyhyessä siimassa flasherin liike välittyy hyvin vapaan.

Kalastettavaa linjaa haettiin tietysti luotaimen avulla ja virtauksien sekä veden pinnan muuttuessa myös lohet vaihtavat vikkelästi paikkaansa. Lowrancen näytöltä nähtiin useampaan kertaan kuinka isot kalat eivät reagoineet mitenkään vieheisiin jotka uivat hivenen niiden yläpuolella. Vieheet piti saada aivan lohen eteen ja silloinkaan ne eivät välttämättä niitä noteeranneet. Lippojen lisäksi kaloille tarjottiin tonnikalalla ladattuja lohivieheitä jotka niinikään ovat täällä hyvin suosittuja.

Toimii.

Muutos virtauksessa aktivoi lohia ja pitkien kalapäivien aikana tapahtumat tulivat lyhyissä purskeissa. Kun kingsalmon sitten yllättäen iskee pitää vapamiehen olla hereillä. Väkäsettömät koukut eivät anna armoa vaan kontakti kalaan pitää pysyä joka hetki. Tämän kontaktin pitämisen tekee haasteelliseksi flasherin yläpuolella heiluva tuntuva paino. Koukutettujen lohien vaihtaessa juoksunsa tangentin suuntaa nanosekuntin välein on varmaa että hauskaa näiden kalojen kuninkaiden kanssa riittää.

Paikalliseen tapaan jarrut ovat todella kireällä ja moni tuntuu suosivan punottuja siimoja pitkähkön fluorotapsin kanssa. Tuntuma pohjaan ja siiman venymättömyys on tällaisessa kalastuksessa tietysti etu. Väkäsettömien koukkujen kanssa lohille ei haluta antaa liikaa aikaa ja väännöt isojen lohien kanssa ovat rajuja.

Toimii.

Kalakantoja suojellaan tarkasti ja otettavien kalojen määrää säännellään ihan päivätasolla. Ennen kalaan lähtöä on syytä tarkistaa montako lohta saa ottaa vai onko mahdollisesti kaikki kalat vapautettava kyseisellä alueella. Jokainen saatu kala tulee välittömästi merkata luvan mukana ostettavaan tägiin tarvittavien tietojen kera.
Säädöksiä seuratessa sitä väistämättä miettii koska kotimaassa päästään edes lähelle vastaavissa lohta suojelevissa toimenpiteissä -tuskin omana elinaikanani.

Kaloja perattaessa huomio kiinnittyy mätimuniin. Paikalliset kalamiehet keräävät munat tarkasti talteen. Näitä mätimunia käytetään myöhemmässä vaiheessa kautta esimerkiksi Hover fishing nimellä kulkevassa kalastusmuodossa -tästä lisää myöhemmin.

Lohikunkku 2016

Näsijärven lohikalayhdistyksen luotsaama treffihenkinen Lohikunkku kilpailu käytiin jo viidennen kerran  lauantaina 5.11.2016 Maisansalon upeissa puitteissa Koljonselän ottipaikkojen äärellä.
Lohikunkusta on muodostunut hyvin suosittu tapahtuma ja olemme saaneet paljon toiveita järjestää majoitusta jotta pitkänmatkalaisetkin pääsisivät mukaan. Tälle vuodelle majoitus vihdoin järjestyi läheisestä Murikanrannasta. Pakettimatka lohikunkkuun sisälsi kaiken tarvittavan koko viikonlopulle ja kuutisenkymmentä majoittujaa saapuikin Perjantaina Murikanrantaan.

Maisansalon satama. (Kuva: Toni Raisio)

Useampi venekunta vietti perjantain järvellä ja muutamia komeita lohikaloja nousi veneisiin. Treenipäivän jälkeen halukkailla oli mahdollisuus ruokailla Maisan maistuvien burgereiden äärellä jonka jälkeen siirryttiin Murikanrantaan. Murikassa saunottiin ja Mutteriklubilla vietettiin iltaa. Illanvieton lomassa pidimme hyväntekeväisyys huutokaupan jonka tuotto ohjataan istutuksiin. Ensimmäinen huutokauppa tuotti mahtavat 1558e joten iso kiitos tavaraa lahjoittaneille ja etenkin huimiin huutoihin lähteneille osallistujille.

Huutokauppa Murikanrannassa tuotti 1558e.

Kilpailuun ilmoittautuminen alkoi totutusti lauantaina kello 07.00. Ilmoittautumisen yhteydessä yhdistys myi mm. täkykaloja sekä mitta- ja istutustarroja joidenka tuotto ohjataan kokonaisuudessaan lohikalakantojen tukemiseen. Yhteistyökumppanimme Katsofish oli myös paikanpäällä kauppaamassa tuotteitaan. Ilmoittautumisen jälkeen kaikille osallistuneille venekunnille tarjoiltiin aamukahvit ja sämpylät ravintola Maisan salissa.

Aamukahvi tarjoilut. 

Ensimmäisen kerran Lohikunkun historiassa talvi meinasi yllättää kalamiehet mutta varustauduimme kunnolla jotta kilpailu päästäisiin käymään muitta mutkitta. Laskuluiskaa suolattiin ahkerasti ja sitä pidettiin myös yöt lämpimänä routamattojen avulla. Iso kiitos Hämeen rakennuskone Oy:lle tarvittavan välineistön lainaamisesta. Radonpalvelut toi luiskalle järeää vetokalustoa joten pienemmilläkin vetureilla varustautuneet venekunnat saivat tarvittaessa apu.

Luiskalta. (Kuva: Toni Raisio)

Lauantai aamun -10 asteen pakkasesta huolimatta kilpailuun starttasi huikeat 110 venekuntaa, kuinkakohan paljon meitä olisikaan ollut vähänkään inhimillisemmällä kelillä. Nöyrät kiitokset kaikille osallistujille.

Koneet lämpiämässä. (Kuva: Toni Raisio)

Sääntöjen mukaan kaikkien venekuntien tuli olla rannassa kello 16.00 ja tämän jälkeen aloitettiin heti punnitus. Punnituksen lomassa tarjoiltiin Maisan isännän toimesta kaikille halukkaille grilli makkaraa. Taimenen (rasvaeväleikatun) ja järvilohen alamitta kisassa oli 61cm. Vain yksi kala punnittiin per venekunta ja suurin kala toi väsyttäjälleen Lohikunkku 2016 tittelin.

Mittakaloja. (Kuva: Toni Raisio)

Viime vuonna lanseerattu Pormestarin Lohi oli tänäkin vuonna haussa. Ensimmäinen kisamitan täyttävä lohikala tuli halutessaan ilmoittaa kilpailun johtajalle. Tämä kala lahjoitettiin paikanpäälle kutsutulle Tampereen kaupungin pormestarille. Anna-Kaisa Ikonen oli hyvin vaikuttunut Lohikunkku tapahtumasta ja Lohikalayhdistyksen roolista Näsijärven kehittämisessä -kiitokset tätäkin kautta vierailusta ja tervetuloa ensi kesänä mukaan kalareissulle.

Pormestarin Lohi. (Kuva: Toni Raisio)

Ennen varsinaista palkintojen jakoa Lohikalayhdistyksen yhteistyökumppani Katsofish lahjoitti jälleen keräämänsä rahapotin Näsijärven lohikala istutuksiin -hienoa toimintaa kotivesien hyväksi.

Katsofish lahjoitus.

Lohikunkku 2016Tulokset:

1. Lohex (Juhani Nieminen, Reima Saari) Järvilohi 3,59kg 69cm
2. Mansen kyykkyrykmentti (Antti Mäki-Jokela, Ari Heinonen, Panu Rapatti) Järvilohi 3,26kg 65cm
3. Team Koukkuniemi (Marko Pajunen, Toivo Riihiluoma, Kaido Kaubi) Järvilohi 3,23kg 68cm
4. Team Masterbait (Lassi Huhtala, Marjaana Ohralahti, Ari Räisänen, Laura Vettenranta)   Taimen           2,84kg 62cm (Pormestarin Lohi)
5. Iso-Lohikas (Mika Nikkanen, Toni Tuuri, Mikko Vuorela) Järvilohi 2,70kg 66cm

Palkitut venekunnat. (Kuva: Toni Raisio)

Kilpailuun osallistuvilla venekunnilla oli jälleen mahdollisuus liittyä Lohikunkku 2016 WhatsApp ryhmään.  Tämä toi jälleen hyvää pöhinää päivään ja tunnelmat välittyivät vesiltä mukavasti. Yhdistyksen media vastaava linkitti nämä vielä Facebookin liveseurantaan joten kotiin jääneetkin pystyivät seuraamaan tapahtumia lähes reaali ajassa. Tämä ryhmä jää elämään aina seuravan Lohikunkkuun saakka.

Pitkäaikainen yhteistyökumppani LähiTapiola lahjoitti jälleen yrityksensä väreissä olevan Jopon jonka uusi omistaja arvottiin heti punnituksen jälkeen paikalla olleiden keskuudesta.

Lähitapiolan lahjoittama Jopo.

Pirkanmaan meripelastusseura saapui myös paikalle jo ennen aamun starttia ja partioi vesillä koko tapahtuman ajan. Muutamia vastoinkäymisiä vesillä koettiin mutta tälläkin kertaa oli apu lähellä -kiitos tapahtumaan osallistumisesta.

SAR.

Lohikunkussa jatkoimme yhteistyössä OPM/Lowrance kanssa keräämään syvyysdataa Näsijärvestä. Lowrancen maahantuoja OPM toimitti tapahtumaan karttakortteja joita jaettiin halukkaille venekunnille. Kortille siis tallennettiin kaikuluotaimen dataa joka siirretään palvelimelle. Palvelimelta halukkaat voivat sitten aineiston karttuessa ladata käyttöönsä tarkat syvyyskartat järvestä. Tallennukseen osallistuneiden kesken arvottiin huikeat palkinnot. Kiitokset OPM suuntaan Lohikunkun ykköspalkinnosta sekä hienoista karttaluotauksen palkinnoista.

Karttaluotauksen tuotepalkintojen voittajia. 

Punnituksen ja palkintojen jaon jälkeen oli aika siirtyä illanviettoon joka starttasi ravintola Maisan illallisella. Pöytä oli tuttuun tapaa taas koreana ja sai ansaitusti jälleen ruokailijoilta vuolaat  kehut. Illalliselta siirryttiin rantasaunalle jatkaaman illanviettoa saunottelun, virvokkeiden ja hyvän seuran parissa. Maisansalon saunan sulkeuduttua siirryimme jälleen Murikanrantaan jossa illanvietto jatkui Mutteriklubissa yön pikku tunneille saakka.

Maisan herkkuja. (Kuva Toni Raisio)

Sunnuntai aamun valjetessa oli talvi yllättänyt kalamiehet. Maisansalon satama oli saanut jääpeitteen. Onneksi jää oli vielä kohtuullisen ohutta ja Maisan isäntä Jyri kävi heti aamusta rikkomassa kantta. Luiska oli ollut yön lämmityksessä ja suolaa lisäämällä se saatiinkin pysymään kunnossa. Kun viimeisetkin pakettimatkalaiset oli saatu kotimatkalle oli aika nostaa vielä järjestäjien veneet ja sitä myöten saattaa Lohikunkku 2016 onnistuneesti maaliin!

Lohikunkku 2016 paketissa ja kotia kohden.

Iso kiitos kaikille osallistuneille venekunnille sekä yhteistyökumppaneille! Tästä on hyvä jatkaa tapahtuman kehittämistä kohti vuoden 2017 Lohikunkkua, vuoden päästä nähdään siis samoissa merkeissä Maisansalossa!

Helsinki Trolling Contest 2016

Matkasimme nyt jo neljännen kerran Helsingissä käytäviin Merilohenuistelun SM-kisoihin. Vuonna 2013 osallistuimme ensimmäisen kerran ko kisoihin ja tuolloin emme saaneet merkkiäkään lohista. Kaksi vuotta sitten karkuutimme harmittavasti kaksikin kalaa kilpailun aikana. Vuodelle 2015 asetimme tavoitteeksi saada ensimmäisen kisakalamme veneeseen ja tuolloin 65cm pikkulohi saatiinkin vihdoin puntarille saakka. Tälle vuodelle oli suunnitelmissa jatkaa nousujohdanteista matkaa.

Helsinki Trolling Contest 2016.

Ajelin torstai iltana uuteen kisakeskukseen joka sijaitsi nyt siis Herttoniemessä. Edelliseen Rajasaaressa sijainneeseen kisakeskukseen verrattuna paikka vaikutti heti kättelyssä huomattavasti viihtyisämmältä.
Kisakeskuksen välittömästä läheisyydestä löytyi kauppoja ja ravintoloita joten muutos parempaan suuntaan oli hyvinkin selkeä. Laituritilaa oli myös saatavilla erittäin hyvin josta isot plussat uudelle kisakeskukselle.

Laiturilta.

Perjantaina kisat alkoivat aamun kipparikokouksella jonka jälkeen siirryttiin merelle, kalastuksen sai aloittaa muistaakseni kello 09.00 jolloin mekin laskimme raksit veteen. Luotain lupaili hyvää mutta kummasti lohet, mikäli sellaisia vetoalueella oli, meidän pyytömme kiersivät.
Jossain kohtaa iltapäivällä saimme pienen lohen joka osoittautui kisamitan täyttäväksi. Myöhemmin punnituksessa lohi todettiin 66cm mittaiseksi. Kaikkiaan ensimmäisenä kisapäivänä puntarille tuotiin lohia 17 venekunnan toimesta.

Suomenlahden uistelijoiden tukikohdan laiturissa.

Toiseen kisapäivään herättiin Suomenlahden uistelijoiden tukikohdan laiturista aamu viideltä. Pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasimme merelle edellisen päivän tonteille. Kalastuksen oli saanut aloittaa jo 04.00 ja iso joukko veneitä olikin liikkeellä aamuvarhain.
Hinkkasimme sinnikkäästi edellisen päivän ottipaikkaa mutta lohihavaintoja emme kuitenkaan onnistuneet saamaan.
Kaloja kuului jonkin verran tulevan mutta mitään takavuosien kaltaista lohijuhlaa ei tänä vuonna Helsingin karkeloissa vietetty. Pääsääntöisesti kalat tuntuiva tulevan todella syvästä ja suurin osa taisi olla paikallista syönnöskalaa. Lauantaina lohia toi puntarille kaikkiaan 23 venekuntaa. Meidän venekunta oli yhdellä pienellä lohella lopputuloksissa sijalla 29.
Tulokset löytyvät kokonaisuudessaan oheisen linkin takaa:

http://ilmo.suomenlahdenuistelijat.net/tulokset/

Tavoitteet nousujohteisuudesta täyttyivät tanäkin vuonna, tosin tuo kisakalan 1cm pituuskasvu viime vuoteen verrattuna olisi voinut olla hivenen suurempikin -josko ensi vuonna lähdettäisiin tavoittelemaan sitä ensimmäistä +10kg kalaa Helsingin vesiltä.

Merilohikausi 2016 pistettiin perinteisesti pakettiin Helsingin kisojen myötä ja nyt ollaankin siirrytty kotivesille kuhakauden pariin.

Suomenlahden uistelijat Ry.

Helsingin vesillä enemmänkin uistelevien kannattaa ehdottomasti liittyä Suomenlahden uistelijoihin. Seuralla on mitä hienoin tukikohta Pihlajaluoto nimisessä saaressa Helsingin edustalla. Saaresta löytyy hyvät venelaiturit, iso päämökki sekä rantasauna. Suomenlahden uistelijoilla on myös oma laituri mantereen puolella joten seuran jäsenille löytyy kyllä hienot puitteet lohivesien ääreltä -suosittelen lämpimästi!

Pihlajaluodon tukikohta.

Käy lukemassa lisää seuran toiminnasta ja liity mukaan:

http://www.suomenlahdenuistelijat.net/

Dare to be different

Jo pidemmän aikaa on ollut tapana vetää niin sanottujen luottovehkeiden lisäksi aina jotakin uutta setissä, kalastettiinpa sitten kuhaa, järvilohta tai merilohta.
Merilohien päänmenoksi metsästettiin jo muutamia vuosia sitten erityisen isoja peltejä. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana on usko isoihin vieheisiin vahvistunut kuhan pyynnissä ja tätä samaa agendaa haluttiin lähteä toteuttamaan myös merellä. Markkinoilta ei oikeasti isoja peltejä löytynyt joten ne piti hankkia tilaustyönä.

Luottopelaaja.

Jo ensimmäisellä reissulla peltiin haksahti isoja lohia ja sittemmin on näitä aina ollut vedossa vähintäänkin muutama kappale luottopaikoilla vetosettiä. Yhdellä ja samalla yksilöllä on tilillään muutama suurlohi -tässä yhteydessä suurlohella tarkoitetaan vähintään 17,5kg painavaa yksilöä.
Tämäkään kevät ei tehnyt poikkeusta vaan kauden toistaiseksi suurin lohemme haksahti samaan yksilöön samalta paikalta kuin aiemminkin. Sittemmin isojen lohipeltien tarjonta on parantunut ja markkinoilta löytyy mm. Ismon Giant sekä Grizzlyn XXL.

Ruotsinlippu

Bornholmissa toimivaksi pyynnöksi osoittautui syvällä takiloissa isojen levyjen takana vedetty Westin haukikumi. Lohien syönnöksestä löytyi todella isoja kaloja ja tämä suuri haukikumi vastasi kokoluokaltaan noita löydöksiä. Ennakkoluulottomasti pyrstö poikki ja peräkoukuksi iso kolmihaara. Tällä rigauksella saatiin useita lohia noiden kolmen päivän aikana Bornholmin vesiltä.

Westin + Beckhold.

Viime syksynä kokeiltiin vetoperhoja järvellä ja samalla syntyi ajatus käyttää näitä myöskin merellä. Vetoperho ei ole mikään uusi keksintö mutta tänäpäivänä kuitenkin melko vähän käytetty pyytö.
Ahvenanmalla perhoa vedettiin muutamina päivinä 1-2 vavassa dodgerin kaverina. Yhtenä iltana rantamatalasta tätä yhdistelmää vietiin lujaa. Lohi veteli useampaan kertaan 600 jalkaa veneen taakse ja teetti meillä todella paljon töitä. Likipitäen tunnin kestäneen väsytyksen päätteeksi haavittin 12+ lohi veneeseen. Otteista päätellen luultiin etttä siiman päässä on ehdottomasti suurlohi -hyvä muistutus siitä että lohia on turha punnita siiman päähän.

Dodgeri ja vetoperho.

Triplatärpin yhteydessä samaa settiä vietiin toisenkin kerran ja usko vaan vahvistui näihinkin pyytöihin.

En usko että kokeilemalla kaikenlaista uutta löytää enään mitään viisasten kiveä millä kalahanat aukeaa lopullisesti. Uskon kuitenkin vakaasti että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Ennakkoluulottomalla asenteella voi kuitenkin oppia jotain uutta kaloista ja niiden käyttäytymisestä eri olosuhteissa -päämäärää tärkeämpi on usein se itse matka.

Åland 2016.

Jälleen on uusia virityksiä tulossa ison rapakon toiselta puolen ja kun lähetys löytää perille jatketaan harjoituksia taas muutamien uusien tuotteiden kanssa.