Ahvenanmaa 2021

Kevät tekee tuloansa ja lohisesonki täällä Oregonissa pikku hiljaa käynnistyy. Ensimmäiset kuningaslohet raportoitiin saaduksi jo hyvän aikaa sitten ja viimeistään maaliskuun lopussa kausi lienee kunnolla käynnissä. Tulevaan sesonkiin valmistautuessa tuli mieleen josko pitkän tauon jälkeen taltioisi taas tänne vanhanliiton blogin puolelle viime kauden kohokohtia.

Käringsundin laiturissa.

Keväällä 2021 Trolling Master Bornholm peruuntui jälleen joten Itämeren lohenkalastuksen suhteen katseet käännettiin Ahvenanmaan suuntaan. Muutamien mutkien ja peruuntuneiden lentojen jälkeen matkaan kohti Pohjolaa päästiin lähtemään touko-kesäkuun vaihteessa. Jokusen päivän pakollisen karanteenin ja testirumban jälkeen karavaanin nokka suuntasi kohti Naantalin satamaa. Kuriositeettina mainittakoon että tätä tarinaa kirjoittaessa maaliskuun 12 päivä täällä Oregonissa vihdoin luovuttiin julkisten paikkojen maskipakosta. 

Satamaa kohti.

Retkiseurueen majapaikaksi valikoitui tällä kertaa Eckerön länsilaidalla sijaitseva Käringsund. Sijainti on mitä mainioin etenkin kun agendalla oli kalastella entuudestaan meille vähemmän tuttuja seutuja Ahvenanmeren läntisellä laidalla. Käringsund on hyvin suojassa myrskytuulilta ja satamasta löytyy myös bensa-asema joten siinäkin mielessä fasiliteetit ovat varsin kohdallaan. Meidän paikalle saapuessa Käringsundin lohitreffit olivat parhaillaan käynnissä mutta pari päivää myöhemmin suurin osa kauden kalastajista oli jättänyt ahvenanmaan. 

Kalastelua aloiteltiin tutulta 100m penkalta suoraan satamasta etelään, vanhoilta pisteiltä aloitettiin syöttään onkia veteen ja taisin olla kolmatta täkyä säätämässä kun ruotsalaisvalmisteisen ikiliikkujan räikkä parahti ensimmäisen lohitärpin merkiksi. Kauden ensimmäinen Itämerenlohi oli veneessä noin 45min aloituksen jälkeen -tästä oli hyvä jatkaa viikon seikkailuita hyvin kevein askelin.

Lohi.

Seuraavien päivien aikana tutkittiin tosiaan meille aikaisemmin vähemmälle huomiolle jääneitä ottipenkkoja kalastusalueen läntisellä laidalla. Ryssänkepin ympäristössä oli hyvin kalaa pitkin viikkoa ja tässä kohtaa kautta trafiikki varsin kohtuullista. Kaloja kuului tasaiseen tahtiin ja kelitkin pysyivät varsin siedettävinä. Ainoastaan yhtenä päivänä jätimme leikin kesken kun aallokko alkoi iltapäivän puolelle päästyämme olla melko mellevää. Samainen päivä oli reissun ainoa kun emme saaneet minkäänlaista kontaktia lohiin.

Kelit kohdillaan.

Vedimme koko reissun sekavetoa siten että toisella puolen kovia vieheitä ja toisella laidalla täkyä. Tarkempaa kirjanpitoa ei tullut pidettyä mutta aika tasaisesti tapahtumat taisivat lopulta jakautua. Jostain kumman syystä takilat olivat melko hiljaisia tällä reissulla. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut vetää pelkästään pikkuplaanaria kaukana ulkona ja sen kaverina 10-10 viritystä veneen vieressä. Nämä neljä vapaa toivat leijonanosan kaikista tapahtumista. Etenkin pikkuplaanarin takana vedetyistä pelleistä karkasi kyllä luvattoman monta kalaa joten siihen vaivaan pitäisi jotain lääkkeitä koittaa keksiä. 

Reissu oli jälleen kerran kaikinpuolin erittäin onnistunut ja varmaa on että tulevaisuudessakin uistellaan Eckerön vesillä.  

Kuningaslohen kalastelua

Kuten kaikki varmasti tietävät, kuluva vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen monellakin tapaa. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli kalastaa lohta kahdella mantereella enemmän kuin koskaan. 

Suunnitelmissa oli muutamiakin uusia kohteita perinteisten reissujen rinnalle. Kevään ja kesän mittaan reissu toisensa jälkeen kuitenkin peruuntui ja vieläkin lienee epävarmaa kuinka käy tulevan vuoden suunnitelmien kanssa -aika näyttää.

Columbia Gorge

Syksyistä kuningaslohen kalastamista ei kuitenkaan epävarmat olosuhteet päässeet pilaamaan vaikkakin muutama kohde listalta tippuikin pois. Elokuussa lomailtiin vielä Suomessa joten pääsesonki Astoriassa meni ohi, syyskuussa kuitenkin päästiin niihinkin maisemiin onkimaan koko perheen voimin. 

Columbia riverillä syyskuussa päättynyt kausi kuitenkin sai jatkoa kun viranomaiset päättivät avata kauden uudelleen. Kauden nousijoiden määrä yllätti positiivisesti ja siihen reagoitiin heti. Täälläpäin maailmaa nousua ja nostetun saaliin määrää seurataan päivätasolla ja rajoituksiin sekä kiintiöihin reagoidaan lähes reaaliajassa. Samaan tapaan säädellään sekä meidän urheilukalastajien että ammattikalastajien toimintaa. Maalaisjärjellä ajateltuna käytännölle on vahvat perusteet, jaksan säännöllisesti ihmetellä miksi ihmeessä kotosuomessa näiden asioiden suhteen eletään edelleenkin kivikaudella. 

Chinook aka Kuningaslohi

Kalastustekniikoissa mennään tutuksi tulleella täsmäuistelulla vapa/kalastaja systeemillä. Isojen punttien avustuksella uistellaan sekä täkyraksilla että lipoilla joita poikkeuksetta vedetään aina houkutuslevyn takana. Molemmille tuntuu olevan aikansa ja paikkansa. 

Vieheiden ja täkyjen hajustaminen on mielenkiintoinen aihe johonka on koitettu hieman päästä sisään kuluvalla kaudella. Täälläpäin maailmaa ei oikeastaan kukaan käytä raksihuppuja joten niiden värien kanssa leikkiminen ei vie huomiota oleellisesta. Täkyjä ja kovia vieheitä kuitenkin hajustetaan ja siihen tuntuu olevan monella kova usko. Tutkijoiden mukaan lohi löytää jopa tuhansien kilometrien päästä kotijokeensa hajuaistinsa avustuksella, tämän perusteella voisi kuvitella että kyseinen aisti on erityisen herkkä vaelluksella olevalle lohelle. 

Syöttiä Steelhead kaudelle

Elektroniikka puolella Lowrancen LiveSight anturi on tuonut mukavan lisämausteen hommaan kun plotterin näytöltä voi reaaliaikaisesti seurata paitsi houkutuslevyn/vieheen liikettä mutta myös lohia ja niiden reagointia vieheisiin. Kotopuolen veneeseen tulee ehdottomasti myös Live anturi takilakalastusta tukemaan. Nettihuhut kertovat uuden sukupolven Live anturista joten odotellaan hetki josko sellainen markkinoille pikapuoliin ilmaantuisi. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa kalastus mereltä, jokisuista ja Columbia riveriltä siirtyy pikku hiljaa lukuisiin pienempiin jokiin joihin sateiden myötä lohet siirtyvät ja valmistautuvat kutemaan. Rannalta kalastelu näissä pienissä joissa on itseltäni jäänyt melko vähiin mutta tykkään käydä jokivarsissa samoilemassa ja katselemassa näitä kutukarkeloita. 

Kerta toisensa jälkeen on yhtä vaikuttavaa nähdä kuinka nämä upeat kalat valmistautuvat viimeiseen ja tärkeimpään tehtäväänsä. Joulukuun loppupuolella samoisilla jokivarsilla on ollut tapana käydä katselemassa kuinka yksi lohenkierto on tullut jälleen päätökseensä. Joki on hiljentynyt ja rannoilla mätänevät lohet ovat merkkinä siitä että seuraava sukupolvi odottaa kivikoissa syntymäänsä.

 

Juhannuksen vietossa Ahvenanmaalla

Tätä tarinaa kirjoittaessa on kulunut viime kesän Ahvenanmaan reissusta aikaa jo kokolailla yhdeksän kuukautta. Uistelijat odottavat malttamattomana kauden alkua ja keväisiä reissuja hopeakylkien perään. Kuten kaikki tietävät, on maailmalla riehuva virus laittanut monien matkustussuunnitelmat jäihin ja aika näyttää päästäänkö tulevana suvena täältä pallon toiselta puolen ollenkaan "kivelle" lohijahtiin. Trolling Master Bornholm 2020 on jo tässä vaiheessa peruttu ja sen kilpailun osalta katseet on valitettavasti käännetty seuraavaan vuoteen.

Satamassa.

Ahvenanmaalle päätettiin viime suvena suunnata reilusti pahimman ryysiksen jälkeen jolloin majoitustilaa on saatavilla hyvin ja ajolinjat niinikään melko vapaasti valittavissa. Juhannusviikolla päästiin matkaan ja siirryttiin Finnlinesin avustamana mantereelta Maarianhaminaan ja sieltä lyhyellä moottorimarssilla Eckerön kärjen tuntumaan. Perillä mökkikylässä oli verrattain rauhallista ja isäntä itse avusti meitä traktorillaan veneen laskussa tyhjänä odottavan laiturin kupeesta sijaitsevalta luonnonrampilta.

Reissuun lähdettiin rennolla otteella lähinnä viettämään hyvin ansaittua lomaa ja rentoutumaan vesille. Yhtenäkään aamuna ei herätty herätyskelloon tai muuten kiirehditty vesille. Aamupalan jälkeen  valmisteltiin päivän eväät ja tehtiin muut tarpeelliset huoltotoimet ja keula irtosi kohti ulappaa kun siltä sattui tuntumaan. Myöskään sääennustuksia ei liiemmin katseltu vaan todettiin päivän reaaliaikainen tilanne siirtymällä vesille.

Iltavedolla.

Kohtuullisen hyvät kelit sattuivat koko viikolle, muistaakseni yhtäkään kokonaista tuulipäivää ei tällä kertaa tarvinnut viettää. Yhtenä päivänä lähdettiin ajoissa iltapäivän puolella maihin kun tuuli alkoi puhaltelemaan 12ms lukemia -ruumassa oli lohta lepäämässä joten päivän missio oli niiltäkin osin jo hoidossa.

Montaakaan uisteluvenettä ei viikon aikana vesillä nähty. Paikallisia venekuntia siellä joitain oli mutta pääsääntöisesti heitäkään ei vesillä sattunut näköetäisyydelle. Juhannuksen viettoon kivelle saapuivat mantereen puolelta myös Flax2 sekä Tärppi1 joidenka kanssa turistiin välillä radion välityksellä ja välitettiin tietoa kalojen liikkeistä ja ottipeleistä - todella rentouttavaa kalastelua kun aiemmilta vuosilta tutusta ruuhkasta tai Ramin mainitsemasta "karuselli ahdistuksesta" ei ollut tietoakaan.

Pari tukevaa.

Kuten arvata saattaa, tässä kohtaa kautta vesi oli jo melkoisen lämmintä. Tämä tietysti takaa sen että lohilla riittää menohaluja kun siiman päähän sattuvat. Pienimmätkin lohet tarjosivat melkoisia temppuja ja lohet antoivat kyllä elämyksiä koko rahan edestä. Useampi takilalähtö erityisesti  jäi mieleen kun vavan niiauksesta lohet olivat samointein veneen takana ja korkealla ilmassa.

Kaloja tuli määrällisesti todella hyvin vaikka mitään kovinkaan isoja lohia ei kohdallemme tällä kertaa sattunut. Isoimmat kalat olivat silmäpuntarilla arvioiden vähän matkaa siellä kymmenen kilon paremmalla puolen. Itse en kaloja oikeastaan enää punnitse, kalojen koko on tietyllä tapaa menettänyt merkityksensä ja se ei millään mittarilla nykyisin esimerkiksi määritä onnistunutta reissua.

Päivän saalis.

Koko reissun vedimme toisella puolen isossa kelkassa peltiä ja toisella puolen pikkuplaanareilla täkyä. Takiloissa oli sekalainen kattaus peltiä, täkyä, lippaa ja muutamia muita uusia juttuja joita tässä on viimesen parin vuoden aikana testattu. Vauhdit pyrittiin pitämään 4kmh huitteissa joka tuntui varsin toimivalta kaikille vedossa olleille pyydöille.
Aika nopeasti päästiin kärryille ajosuunnista ja siitä kuinka vallitsevissa virtauksissa tulisi vetää. Välillä harrastettiin leppoisasti myös ns. matkauistelua kun kartoitettiin eri alueita. Onnistumiset tulivat kuitenkin jälleen keran verrattain pienistä ruuduista täsmällisellä kalastuksella. 

Pelleistä parhaiten toimi legendaarinen Iso Tiura värissä 66/C. Kovista vieheistä isohko Oregon Tacklen UV lippa yllätti pyytävyydellään ison Okin takana takilassa -tämä härmässä verrattain uusi viehetyyppi lohenpyynnissä antoi useita onnistumisia viikon mittaan. Reissun jälkeen on todella moni ollut kiinnostunut kuulemaan lisää "lippavedosta" ja tulevalla kaudella nämä menevät testaukseen useammallakin venekunnalla.
Täkyraksien puolella perinteiset kulta/kromi pohjaiset vihreän sävyt niin Jackpotin hupuissa kuin VK houkutuslevyissäkin tuottivat jälleen kerran tulosta.

Lipalla lohta.

Juhannuksen vietto sujui siis vallan mukavissa merkeissä Eckerön kärjessä ja tällä tietoa samoihin aikoihin sinne tullaan suuntaamaan tänäkin vuonna mikäli matkustaminen ylipäätään on sallittua.
Näin myöhäistä ajankohtaa ei voi tietenkään kenellekään suositella jotta jatkossakin juhannustanssit kivellä sujuisivat rauhallisissa merkeissä....

Kireitä siimoja alkavalle lohikaudelle!

Trolling Master Bornholm 2019

Useiden vuosien ajan on ohjelmassa ollut kauden avaus reissu Bornholmin saaren upeisiin maisemiin merilohta kalastamaan. Vuoden 2017 reissun jälkeen pääsyin saarelle toistamiseen saman kevään aikana kun liityin Per Veronan miehistöön kilpailemaan euroopan suurimpaan uistelukilpailuun. Tuolloin kisassa taisi olla yli 300 venekuntaa ja sijoituimmekin hienosti neljänneksi kokonaiskilpailussa. Reissusta jäi positiiviset fiilikset ja kilpailu merkattiin kalenteriin myös tuleville vuosille.
Samaisena vuotena päädyin muuttamaan tänne valtameren taakse ja seuraavana  keväänä 2018 eivät aikataulut yksinkertaisesti natsanneet projekti töiden ja kilpailun kesken.

Axopar Bornholmin vesillä.

Kuluvan vuoden keväällä aikataulut passasi ja liityin Team Jackpotin venekunnan vahvistukseksi ja näin alettiin hieromaan suunnitelmia kilpailuun.

Venekunnan kipparina siis Mika Kärkkäinen, monille lohimiehille tuttu Jackpot raksihupun valmistaja. Miehistönä allekirjoittaneen lisäksi pitkän linjan kalamies Matti Kapiainen jolla löytyy kova kokemus etenkin kotimaan sisävesien järvilohien uistelusta. Polte oli vesille ja kilpailuun kova ja kiireisen talven aikana tuli kuitenkin tarkasti seurattua mitä itämerellä tapahtuu ja kuinka kala liikkuu saaren ympäristössä.
Pitkäksi venyneen matkustamisen jälkeen saavuin viimein saarelle ja majoitukseemme myöhään lauantai-iltana. Kalusto oli veneen laaskua vaille valmiina iskussa ja melko nopeasti oli ensimmäisen harjoitus päivän suunnitelmat valmiina. 

Toimisto.

Muutaman tunnin unien jälkeen suunnattiin  sunnuntai aamuna aikaisin karavaanin nokka kohti saaren pohjoispäätä ja Hammerhavn satamaa. Vene vesille ja kohti pelipaikkoja. Olimme valikoineet ensimmäiseksi treenattavaksi paikaksi alueen kaukaa lännestä ja lähdimme hakemaan alueella olevaa, verrattain pientä, ympäristöään selvästi lämpimämpää vettä. Pitkähkön siirtymän jälkeen saavuimme lämpöisemmän veden alueelle ja aloimme viritellä pyytöjä veteen. Sanomattakin lienee selvää että käytössämme oli vain ja ainoastaan Jackpot raksihuppuja joidenka edessä uitimme Okin ja VK:n houkutuslevyjä.
Heti alkuun sovimme työnjaon koko viikolle vapojen virityksen suhteen. Kipparin vastuualueelle tuli takilat ja miehistöllä molemmilla omat puolensa planujen kera -vauhti kohdalleen ja salakat uimakouluun.

Matti väsyttää.

Nipinnapin taidettiin saada kaikki kepit vetoon kun ensimmäinen räikän pärinä ilmoitti paikan valinnan onnistumisesta -kyllä tuntui muuten taas hienolta kun edellinen vuosi itämeren aalloilla oli muutto kuvioiden takia jäänyt vallan välistä.

Matti kepitti itselleen varmoin ottein uuden ennätyskalan mereltä ja nopeiden räpsyjen jälkeen laskimme lohen takaisin omaan elementtiinsä. Totesimme yhteen ääneen strategiamme toimivuuden ja jatkoimme harjoituksia aurinkoisella itämerellä. Päivän mittaan kiertelimme aluetta ja testasimme vähän erilaisa virityksiäkin. Kaikuluotaimessa ei juuurikaan ollut havaittavissa eloa saalis- tai kohdekalojen suhteen mutta saimme kuitenkin jokusen lohen päivän mittaan vierailemaan pikaisesti veneessämme. Vapautimme kaikki päivän aikana saamamme kalat takaisin omaan elementtiinsä.

Harjoituspäivän satoa.

Seuraavaksi harjoitusalueeksemme valikoitunut Simrishamn oli agendalla maanantai päivänä. Mukavassa kelissä ajoimme pitkähkön siirtymän pelipaikoille ja näin lähti kakkospäivä käyntiin. Simrishamnissa oli kalastus jatkunut hyvänä oikeastaan koko talven ja suomalaisten etujoukkojen erinomaisten tulosten vahvistamana oli tämä paikka naulattu treenattavien paikkojen joukkoon jo hyvissä ajoin. Tavoitimme lohia alueelta erittäin hyvin ja erityisesti kova tuplatärppi jäi päivästä mieleen. Matti oli kepittänyt jo hyvän tovin isoa kalaa joka myllersi kaukana perässämme kun takilaan viritetystä ongesta lähti, ja lujaa lähtikin. Tämäkin kala teki kaikki mahdolliset temput ja siinä oli allekirjoittaneellakin kiirusta siivota vapoja, käännellä venettä ja tehdä kaikenmaailman temppuja jotta kala saataisiin takaisin väsytyssektoriin ja mahdollisesti myöhemmin vieläpä kuviinkin. Lohi saatiin kuitenkin lopulta kannelle ja nopeiden kuvien jälkeen laskimme tämänkin otuksen jatkamaan kasvuaan. Matti kepitti edelleen kalaa joka oli muistaakseni vieläkin yli 100m päässä veneestä. Jossain kohtia siima kuitenkin löystyi karanneen lohen merkiksi. Kovinkaan kauaa ei ehditty harmitella kunnes taas oltiin työntouhussa ja väsyttämässä seuraavaa potilasta. Vapautimme kaikki päivän mittaan saamamme lohet.

Ihan kuin lohi, mutta pienempi.

Kolmas harjoituspäivä valkeni melko tuulisena ja ennusteiden mukaan nousevan tuulen johdosta oli odotettavissa todellista pesukonekeliä. Vesille tietenkin lähdettiin ja harjoituspaikaksi valikoitui lyhyemmän siirtymän päästä saaren länsipuolelta löytyvät vanhat mestat.  Laskimme vieheet myötäisessä vetoon ja aallokko alkoi olla jo kohtuu kovaa kun kaikki onget oli vihdoin pyytämässä. Montaakaan venettä ei rajusta kelistä johtuen vesillä ollut mutta kaikki jotka olivat saivat hyviä onnistumisia. Päätimme päivän siinä kohtia kun kalastus alkoi mennä mahdottomaksi, omalta puoleltani laukesi kerralla kaikki plaanarit ison aallon pyyhkäisystä tuulimittarin näyttäessä 15m/s lukemia joten oli aika kerätä onget nippuun ja suunnata rantaan. Otimme ensimmäisen ja ainoan treenipäiviemme kalan eräksi. Lohi oli sen verran kookas että päädyimme jakamaan toisen puolen fileen satamassa turisteille jotka tyytyväisinä lähtivät pienet siivut lohta matkassaan kotia kohti.Omasta puolikkaasta valmistimme illallisen ja teimme graavia tuleville päiville evääksi veneeseen.

Ottipelejä.

Keskiviikkona piti sitten aloittaa itse kilpailu mutta tuuliennusteista johtuen avauspäivän kisa peruttiin jo tiistaina. Kipparikokous pidettiin kuitenkin keskiviikkona johon suuntasimme klo: 11.00 aamupäivästä. Kipparikokouksen jälkeen suuntasimme tietenkin merelle jatkamaan harjoituksia. Paikaksi valikoitui edellisen päivän mestat koska kovemmassa kelissä ja päivän ollessa jo pitkällä ei ollut mielekästä lähteä kovinkaan kauaksi satamasta ryskäämään. Alueella oli edelleen kalaa ja pyytämässä olleiden onget taipuivat tasaisesti.

Lopetimme päivän kohtuu ajoissa koska edessä oli vielä veneen siirtäminen kisakeskukseen ja välineiden huolto kisakuntoon.

Torstaina vihdoin päästiin tositoimiin kun itse kilpailu starttasi ja 420 venekuntaa pääsi mittelemään taidoistaan. Olimme aivan kärjessä lähtöviivalla odottamassa laukaisua startin merkiksi ja vihdoin ampaistiin matkaan. Ristiaallokko on melkoinen kun sadat veneet kiihdyttävät matkaan joten oli ehdottomasti mukavaa kun perälaudassa potkivat 350 hevosvoimaa kiihdyttivät meidät kärjessä kohti Simrishamnia. 

Kisakeskus.

Vaikka olimme jokaisella traanatulle alueella onnistuneet hyvin oli kisamestan valinta kuitenkin helppoa. Ensimmäinen reenattu alue antoi mukavia kaloja mutta kaikuluotain ei mielestämme tukenut ajatusta jäädä sinne kilpailemaan. Kovempi tuulisina päivinä reenattu lähimesta oli myös kalaisa mutta kaikki tietävät kuinka helposti homma muuttuu kun samalla paikalla sahaa sata muuta venekuntaa. Simriksen suunnalla treenatulla alueella oli lisäksi aivan posketon määrä lohia luotaimessa treenipäivänä joten päätös oli yksimielinen. 

Treenipäivän pisteiltä saimme fullpotin (4kpl) eli kisassa sallitun maksimimäärän lohia puntarille. Kalat eivät olleet kovinkaan isoja isommainkin yksilön jäädessä hivenen alle 10kg. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme kisassa sijalla 27/420.
Kalaa oli paljon puntarilla mutta analysoimme tilannetta siten että jos kahtena seuraavanakin päivän saamme fullpotin olemme varmasti TOP10 sakissa. Pitkään kisaa seuranneena olen huomannut että äärimmäisen harvassa on venekunnat jotka onnistuvat jokapäivä. Hyvillä mielillä siis petiin ja odottamaan kakkospäivää.

Ensimmäisen kisapäivän kaloja.

Toisena kisapäivänä päätimme virinneestä tuulesta huolimatta aloittaa tismalleen edellispäivän pisteiltä ja tarpeen vaatiessa valua kohti penkkaa jonne tuuli puhalsi. Alku oli meillä hiljaista ja juuri kun teimme päätöksen siirtyä sisään saimme ensimmäisen kalan kyytiin. Luonnollisesti jatkoimme kalastusta alueella ja taas piteli pidemmän tovin hiljaista. Jälleen kun olimme tehneet päätöksen siirtymisestä saimme kalan ja jäimme aloituspisteille. Iltapäivästä vihdoin pääsimme seuraavalle penkalle kun onget eivät aloituspisteillä enää taipuneet. Siellä olikin käynnissä melkoiset karkelot ja lohta nuosi jatkuvasti veneisiin. Saimme kohtuu nopeasti kolmannen kisakalan veneeseen mutta aika alkoi käydä vähiin. Loppuun saakka yritimme ja teimme suunnitelmaa koska pitää olla ajossa jotta keretään varmasti puntariin. Laitoimme kaiken muun veneessä kuntoon siirtymää ajatellen mutta pidimme alemman takilaongen, viikon ykköspyssyn, loppuun saakka vedossa. Olin jo nostamassa jarupusseja kun tämä onki lähti kuin ammuttuna taakse, kala otti hetkessä liinaa satametriä ja tuli salamana pintaan sieltä syvyyksistä. Kesken suoran vedon kala kuitenki irtosi ja leuka rinnassa suuntasimme satamaan. Saimme siis kolme kalaa puntariin ja tämä nosti sijoituksemme kuitenkin kokonaiskisassa sijalle 13/420. 

Toisen kisapäivän kaloja.

Viimeiselle kisapäivälle luvattiin kovenevaa tuulta iltapäivästä joten kisapäivä typistettiin todella lyhyeksi. Meidän pitkähkön siirtymän takia kalastusaikaa jäi vain noin kolme tuntia. Oli kuitenkin selvää ennemmin ongitaan muutama tunti huippumestaa kuin päivä tyhjää tonttia. Tällä kertaa valitsimme aloituspisteeksi edellisen päivän viimeisen kala ottipisteen. Päätettiin ajaa aivan pisteen kohdalle ja laskea vasta siitä kamat vetoon. Siitä alkoikin sitten sellainen lohirumba jota ei kovinkaan usein pääse kokemaan. Lohitapahtumia tuli aivan älyttömästi ja millään ei saatu settiä vetoon kun aina oli kala jossain roikkumassa. Useita kaloja karkasi ja useita alamittaisiakin kävi veneessä. Kiirettä piisasi ja kolme tuntia kalastusta meni kuin siivillä. Lopulta suuntasimme satamaan kahdeksan lohta Igloossa joista sitten valikoimme 4 painavinta punnitukseen -Mahtava kisapäivä!

Lopputuloksissa nousimme sijalle 4/420 tasapistein Per Veronan kanssa joka kipusi suuremman kalansa turvin sijalle 3.

Kolmanne kisapäivän kaloja.

Täysin emme tavoitteessa onnistuneet koska yhtenä päivänä tuo fullpot jäi harmittavasti saavuttamatta mutta kyllä tähän tulokseen pitää olla erittäin tyytyväinen -TOP10 on mielestäni aina hyvä suoritus tässä kilpailussa.
Pauli Kolsin kipparoima Satunnaiset saaliit/Saalis1 ottivat ansaitun voiton kokonaiskilpailussa. Tämä voitto oli venekunnalle muuten järjestyksessään jo  toinen! -taidettiin Paulin kanssa olla ainoat Yhdysvalloista asti kisaan osallistuneet kalamiehet. 

Sami Heiskasen kipparoima Satunnaiset saaliit/saalis2 myös upeasti sijalla 10.
Edellä mainitut herrasmiehet ovat niitä kavereita joidenka tekeminen ja kokemus puhuu puolestaan -vuodesta toiseen.

TOP10:ssä siis jälleen kerran kolme venekuntaa suomesta ja lisäksi paljon muita venekuntia todella hyvillä pistesijoilla heti siinä tuntumassa.
Kerrassaan hieno tapahtuma ja ensi vuonna toivottavasti taas mukana kahinoissa!  

Astoria

Viime syksyn kalastuksellisia kohokohtia oli ehdottomasti reissut Astoriaan Columbia riverin jokisuistoon jossa valtava hidasliikkeinen virta lopulta yhtyy Tyyneen valtamereen. Astorialla kaupunkina on itseasiassa vahvat suomalaiset juuret ja se näkyy siellä edelleen katukuvassa. Kalateollisuuden kulta-aikana 1800-1900-lukujen taitteessa kaupunkiin asettui paljon myös suomalaisia siirtolaisia. Edelleen kaupungin asukkaista useampi prosentti on suomalaisperäisiä. Kaupungista löytyy esimerkiksi suomalainen kauppa ja yleisiä saunoja. Moneen kertaan kaupungilla liikkuessa paikalliset tunnistivat suomen kielen ja tulivat myös innokkaasti jutulle vaihtamaan kuulumisia.

Columbian jokilaakso, silta yhdistää Oregonin ja Washingtonin osavaltiot.

Pohjois-Amerikan lohenkalastukseen tutustuneille Buoy10 on varmasti tuttu termi. Tyypillisesti kingin ja cohon kalastus aukeaa Elokuun 1. päivä  Buoy10 "sisäpuoliselle" alueelle. Sallitut kiintiöt määrittää paikallinen viranomainen ja näitä kiintiöitä seurataan ihan päivätasolla. Kiintiö perustuu tutkijoiden ennustukseen kyseisen vuoden nousijoiden määrästä. Kaudelle annetaan yleensä jotkut kiinteät päivämäärät mutta yleensä kauden päätöspäivämäärä elää suuntaan tai toiseen riippuen alueelta nostettujen kalojen määrästä.
Kalastus luvan oston yhteydessä lohenkalastajan tulee ostaa myöskin ns. lohitägi johon jokainen ylösnostettu/eräksi otettu kala tulee viipymättä merkata tarvittavien yksityiskohtien kera. Jahka jokaisen veneessä kalastavan päiväkiintiö on täynnä tulee kalastus siltä erää lopettaa. Kuluvalle vuodelle luvat ja tägit tulivat sähköiseen muotoon joten homma onnistuu kätevästi puhelimen aplikaation kautta. Kalastuslupa ja lohitägi maksoivat tälle vuodelle hieman vajaan 100 dollaria. Lupa oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla. Joihinkin paikkoihin on mahdollista ostaa lupa toiselle vavalle.

Buoy 10

Lohenkalastus on suosittu harrastus näillä seuduilla ja se näkyy kyllä tuolla Astorian ympäristössä kun kausi aukeaa. Veneitä ja kalamiehiä on paljon ja esimerkiksi laskurampit ruuhkautuvat aikaisin aamuyön tunteina -täälläpäin maailmaa onneksi rampit osataan rakentaa ja ne ovat monasti todella leveitä jolloin laskuhommiin mahtuu yhtäaikaa 4-6 yhdistelmää. Laskupaikoilla olevat laiturit ovat myös esimerkillisiä ja tällaisia kaipaisi kotisuomeenkin monin paikoin. Astoriassa käyttämästäni satamasta löytyy lisäksi mm. täkykalojen ja jäiden myyntiä ja näitä on saatavilla jo aikaisin aamuyöstä. Lisäksi sieltä voi ostaa vaikkapa saaliinsa fileointi/vakumointi palvelun -kyllä kalamiehen kelpaa.

Rampilla.

Kalastusympäristö on hyvin erilainen verrattuna kotoisempaan lohenuisteluun avomerellä. Nousu- ja laskuveden vaihtelut sekä Columbian virtaama luo nopeasti muuttuvat olosuhteet ja joen puolelle jo nousseet kalat vaihtavat asemiaan jokisuistossa riippuen suolaisen/makea veden liikehdinnästä. Selvästi suosituin metodi on uistella "myötävirtaan" flasherin ja syöttikalan yhdistelmällä. Täkyraksille on vahvat perusteet kun kalat tankkaavat raivolla vielä tässä vaiheessa nousuaan. Paikallisesta tavasta kalastaa raksilla löydät infoa tältä sivustolta aiemmista jutuista.
Myöhemmin nousun edetessä näitä samoja kaloja kalastetaan esimerkiksi tässä Portlandin ympäristössä ja yhä useammin flasherin perässä pyörii lippa. Menneellä kaudella kalastelin oikeastaan vallan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla ja olikin mielenkiintoista opetella esimerkiksi täysin uusia ja erilaisia tapoja täkyraksin käyttöön. Pikapuoliin käynnistyvällä kevään lohikaudella olisi tarkoitus vertailla näiden paikallisten ja kotisuomesta tutumpien metodien pyytävyyttä eri olosuhteissa ja tilanteissa.

Kauden 2018 suurin Kingsalmon.

Lohien perässä on kalamiesten lisäksi merileijonia ja hylkeitä joita näkee paikoin paljonkin. Nämä otukset ovat selvästi oppineet hyödyntämään kalamiesten siimojen päässä roikkuvat kalat jotka ovat heille tietysti vielä helpompi saalis kuin vapaana uivat yksilöt. Merileijonat ovat levittäytyneet pitkälle sisämaahan saakka ja paikalliset ovatkin kovasti huolissaan invaasion vaikutuksista lohikantoihin. Itsekin olen jo jokusen kalan menettänyt viiksivallulle ja mikäli näitä kavereita on näköpiirissä täytyy kalamiehen koventaa otteitaan jotta kalat saadaan nopeasti kokonaisena laidan paremmalle puolelle.

Tämäkin lohi päätyi parempiin suihin.

Ympäristönä kalamiehen näkökulmasta Astoria ja Columbian suisto on kyllä huikaisevan hieno joskin hyvin haastellinen kalapaikka. Kauden käynnistyessä tuntuu että täällä kaikki elää ja hengittää lohenkalastusta. Omilta kotikulmiltani tuonne tulee liki kahden tunnin ajomatka mutta paikanpäältä löytyy hyvin majoitusta ja reissua on helppo aina venyttää vaikkapa viikonlopun mittaiseksi. Kaupungilla riittää tekemistä ja nähtävää vaikkapa koko perheelle ja mikäli taidot ja kalaonni riittää saattaa sitä itsekin "päästä" ajoissa vesiltä pois odottamaan vuorokauden vaihtumista ja seuraavan passin alkua.

Kevään lohikausi

Tänne kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina melko vähälle monestakin syystä. Jotta sivusto ei ihan täysin hiljene, päätin raapustella pintapuolisesti kevään kalasteluista tänne kiinnostuneiden näkösälle. Alkujaanhan tämä sivusto tuli laitettua alulle lähinnä ikäänkuin päiväkirjaksi omista reissuista kalastelujen parissa mutta kävijämäärien noustessa satoihin tuhansiin tulin päätelmään että joku muukin näitä jorinoita käy lukemassa.

Kiintiö täynnä ja satamaa kohti.

Kevään kalastelut painottuivat jälleen lohenkalastukseen. Normaalisti kevätkausi vietetään Itämeren aalloilla mutta tällä kertaa näyttämönä toimi lähinnä Columbia river ja sen sivuhaarat -kohdekalana Chinook aka king salmon.
Kevään lohennousu alkaa pikkuhiljaa maaliskuussa ja jatkuu aina kesäkuun loppupuolelle saakka. Paikalliset sanovat että nimenomaan tämä keväällä nouseva kingi on parasta ruokakalaa koko Pasific Northwest alueella -tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Lohet olivat äärimmäisen hyvän makuisia ja silmiinpistävää on kalojen punainen lihan väri. Ravinnolla lienee suuri merkitys millaiselta nuo tuoreet fileet näyttävät.

Punaista filettä.

Kohdekaloja tavoiteltiin uistelemalla ja "vieheenä" lähinnä täkyraksi perinteiseen Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan rigattuna jolloin ei siis tarvita minkäänlaista erillistä täkyhuppua. Syöttikala koukutetaan kokonaisena ja haluttu pyörähtely täkyyn tehdään syötin taivutuksella. Toinen vaihtoehto on niinsanottu cut-plug jossa syötiltä katkaistaan pää viistosti leikaten jolloin muutoin suoralle täkykalalle saadaan aikaiseksi verkkaisesti pyörähtelevä uinti. Uintiin saa lisää monimuotoisuutta houkutuslevyillä. Täälläpäin kuitenkin selvästi suosituin houkutuslevy on oman akselinsa ympäri pyörähtävä levy joka ei siis varsinaisesti muuta täkykalan uintia lainkaan.

Perinteistä täkyraksiuistelua.

Täkykalojen sijasta käytimme syöttinä myös edellisenä syksynä talteenotettuja lohen mätimunia jotka ovat lohien suurta herkkua. Kuluvan vuoden olen kalastellut likipitäen ainoastaan näillä perinteisillä paikallisilla tavoilla -uuden oppiminen on aina mielenkiintoista ja palkitsevaa.
Paikallisesta kalastuskulttuurista opittuja kikkoja on mukava testailla jossain vaiheessa myöskin kotoisemmilla lohivesillä.

Mätimunia.

Uistelussa käytimme raskaita puntteja tai syvääjiä joilla täyt saadaan tarjoiltua aivan kohdekalojen ulottuville. Vaparit ovat erittäin lyhyitä ja plaanareita ei käytetä ollenkaan. Vapoja saa olla vedossa ainoastaan 1kpl/kalastaja. Vähäisellä vapamäärällä pelaaminen on mukavaa vaihtelua ja mahdollistaa myös huomattavasti tarkemman kalastuksen. Kaikuluotaimella on helppo luodata kohdekaloja ja tarjoilla pyydöt suoraan kalojen ulottuville.
Tärpit on erittäin rajuja kun siimaa ei välttämättä ole ulkona kuin muutama metri ja jarrut pidetään melko kireällä. Väkäsettömät koukut ovat melkein kaikilla alueilla pakolliset.

Haavia kohti.

Oikeantyyppisen syötin käyttö kussakin tilanteessa tuntui olevan kaikkein tärkein tekijä onnistuneen kalaretken edellytyksistä. Täkykalojen värjäystä on myös täällä tullut testattua ja joinain päivinä niiden pyytävyys on ollut aivan ylivoimaista verrokki täkyihin nähden.
Tätä kirjoittaessa ollaan avattu jo uusi lohikausi ja merellä pyydettäessa mahdollisimman tuore ja naturaali täkykala tuntuu olevan se kaikkein tehokkain ase isojen kingien päänmenoksi.

Coho blue.

Lohenkalastuksen tekniikoita.

Lohikaloja voi pyytää monella tapaa ja hyvin monenlaisista vesistöistä. Omakohtaiset kokemukset alkavat kaukaa nuoruudesta koskien varrelta joista taimenta ja kirjolohia pyydettiin pienillä vaapuilla, lusikoilla, lipoilla ja leecheillä. Perhovapaakin tuli jossain kohta heiluteltua.
Vetouistelun myötä ajankohtaiseksi tuli ensin järvilohikalojen ja sittemmin merilohien uistelu.
Järvilohikaloja on tullut pyydettyä lähinnä täkyraksilla ja merilohenvedossa ollaan keskitytty joko täkyraksin tai vetopeltien vetämiseen.

Columbia River, Gorge, OR

Muutto valtameren taakse avasi taas hieman erilaiset mahdollisuudet ja etenkin erilaisen ympäristön pyytää lohikaloja. Mukaan pakattiin jonkinverran sellaisia vieheitä ja tarvikkeita joita ei täältä ole mahdollista saada. Markkina on täällä tietysti valtava joten kaikenlaista uutta välinettä on tarjolla mielin määrin ja niitä onkin tarkoitus avoimin mielin testailla. Käytettävät tekniikat poikkeavat myös paljon meillä kotimaassa käytetyistä. Uusien tekniikoiden omaksuminen ja niiden yhdistäminen omaan tekemiseen on paitsi mielenkiintoista mutta myös antoisaa.

King Salmon.

Ensimmäiset kalaretket osuivat Columbia riverille kauden loppupuolelle. Elokuun alusta king ja coho pakkaantuvat sankoin joukoin Oregonin länsirannikolla sijaitsevan Columbia Riverin jokisuistoon ja aloittavat nousun kohti synnyinseutujaan. Näitä kaloja pyydetään menestyksekkäästi aina lokakuun loppupuolelle saakka jonka jälkeen kalastus siirtyy lukuisiin pienempiin sivuhaaroihin.

Kauden ollessa jo loppupuolella kalojen käyttäytyminen ja syöntihalukkuus on muuttunut merkittävästi niistä päivistä kun ne aloittavat nousunsa suolaisesta merivedestä kohti makeampia kotikontujaan. Tässä kohtaa suosituin pyyntiväline paikallisten uistelijoiden keskuudessa on flasherin perässä pohjan tuntumassa vedetty lippa.

Ottikoneita.

Houkutuslevyn ja lipan yhdistelmä viedään pohjan tuntumaan hieman levyn etupuolelle sivutapsiin kiinnitetyn painavan lyijypallon avustamana. Takiloita näillä seuduilla näkee yllättävän harvoin. Tyypillisesti kalastus tapahtuu vapa/kalamies periaatteella joten plaanaritkaan eivät veneiden vakiovarusteisiin kuulu. Lyijypaino lasketaan pohjan tuntumaan ja vavankärjestä seuraamalla säädetään painon syvyys juuri pohjan yläpuolelle. Verrattain lyhyessä siimassa flasherin liike välittyy hyvin vapaan.

Kalastettavaa linjaa haettiin tietysti luotaimen avulla ja virtauksien sekä veden pinnan muuttuessa myös lohet vaihtavat vikkelästi paikkaansa. Lowrancen näytöltä nähtiin useampaan kertaan kuinka isot kalat eivät reagoineet mitenkään vieheisiin jotka uivat hivenen niiden yläpuolella. Vieheet piti saada aivan lohen eteen ja silloinkaan ne eivät välttämättä niitä noteeranneet. Lippojen lisäksi kaloille tarjottiin tonnikalalla ladattuja lohivieheitä jotka niinikään ovat täällä hyvin suosittuja.

Toimii.

Muutos virtauksessa aktivoi lohia ja pitkien kalapäivien aikana tapahtumat tulivat lyhyissä purskeissa. Kun kingsalmon sitten yllättäen iskee pitää vapamiehen olla hereillä. Väkäsettömät koukut eivät anna armoa vaan kontakti kalaan pitää pysyä joka hetki. Tämän kontaktin pitämisen tekee haasteelliseksi flasherin yläpuolella heiluva tuntuva paino. Koukutettujen lohien vaihtaessa juoksunsa tangentin suuntaa nanosekuntin välein on varmaa että hauskaa näiden kalojen kuninkaiden kanssa riittää.

Paikalliseen tapaan jarrut ovat todella kireällä ja moni tuntuu suosivan punottuja siimoja pitkähkön fluorotapsin kanssa. Tuntuma pohjaan ja siiman venymättömyys on tällaisessa kalastuksessa tietysti etu. Väkäsettömien koukkujen kanssa lohille ei haluta antaa liikaa aikaa ja väännöt isojen lohien kanssa ovat rajuja.

Toimii.

Kalakantoja suojellaan tarkasti ja otettavien kalojen määrää säännellään ihan päivätasolla. Ennen kalaan lähtöä on syytä tarkistaa montako lohta saa ottaa vai onko mahdollisesti kaikki kalat vapautettava kyseisellä alueella. Jokainen saatu kala tulee välittömästi merkata luvan mukana ostettavaan tägiin tarvittavien tietojen kera.
Säädöksiä seuratessa sitä väistämättä miettii koska kotimaassa päästään edes lähelle vastaavissa lohta suojelevissa toimenpiteissä -tuskin omana elinaikanani.

Kaloja perattaessa huomio kiinnittyy mätimuniin. Paikalliset kalamiehet keräävät munat tarkasti talteen. Näitä mätimunia käytetään myöhemmässä vaiheessa kautta esimerkiksi Hover fishing nimellä kulkevassa kalastusmuodossa -tästä lisää myöhemmin.