Kuhakesä 2016

Kuhakesä 2016 on parhaimmillaan näin heinä-elokuussa mikä tyypillisesti onkin kuhan kalastuksen sesonkiaikaa. Kalat ovat siirtyneet kutualueiltaan syvänteiden äärelle ja ovat helposti uistelijoiden saavutettavissa.Uistellen kalastelemme kuhaa yleensä heinäkuun alusta lähtien jolloin merilohivehkeet on laitettu naulaan. Nyt ollaan siis sesongin puolessa välissä.

Kuhankalastukseni on viime aikoina keskittynyt Näsijärvelle jonka uumenista löytyy vahva kuhakanta.Kuhareissut ovat suuntautuneet lähes poikkkeuksetta Näsinselälle lähinnä siitä syystä että edellisen kauden vedimme Koljonselällä joten nyt oli aika kerrata Näsinselän kujeita.

Värikatta kuhakapulaan.

Viime kesällä kirjoitettu juttu avaa hieman järven eri osioita joten ainakin Näsimeren uusille kalamiehille voi siitä löytyä hyödyllistäkin vinkkiä, klikkaa linkkiä:

http://mansunmatkassa.blogspot.fi/2015/07/nasijarven-kuhakausi.html

Kalastuksellisesti kulunut kuukausi on ollut erittäin onnistunut. Oikein huonoja reissuja ei ole vielä kohdalle osunut vaan jokaisella reissulla ollaan kalaa löydetty ja vieläpä melko runsaastikin. Vesien vielä lämmetessä on parhaat onnistumiset saatu totuttuun tapaan hieman raskaampien punttien takaa.  Vasta aivan viimeisimmillä reissuilla ollaan paremmin onnistuttu pintavedolla kun vedet ovat viime aikaisten lämpimien säiden johdosta lämmenneet paikotellen melko reippaastikin.
Tässä kohtaa lienee paikallaan muistuttaa laadukkaan kaikuluotaimen merkityksestä tehokkaassa uistelussa. Luotaimen näyttöä lukemalla pääsee helposti jyvälle mistä vesikerroksesta kalaa kannattaa tavoitella. Illan aikana täkyparvet saattavat vaihtaa nopeastikin kerrosta ja näihin muutoksiin tulee reagoida vaappu/painotus valinnoilla.

Lowrance GEN3 12, Airmar TM150, StructureScan 3D.

Viehepuolella ollaan menty toistaiseksi melko yksinkertaisella kaavalla. Vedossa on ollut ainoastaan Tammisalon Eskon Räppäri vaappuja. Eskon tekeleet on vuosien mittaan todetu yksinkertaisesti kaikkein kalastavammiksi rungoiksi. Kun koko viehepaletti on samaa runkoa niin nopeuden sovitus on helppoa, lisäksi painotusta muuttamalla tiedetään melko tarkkaan missä uistimet kulkevat kun jokaisen vieheen ominais uintisyvyys on sama. Ei liene sattumaa että esimerkiksi Häme-Cup:n tekijämiehistä iso osa vetää Räppäriä.
Elokuussa yöt pimenevät jolloin mukaan otetaan kattaus isompiakin ottikoneita.

Räppäri 135mm ottivärissä.

Vuosien jälkeen ollaan vedetty kuhaakin taas pikkuplaanareilla. Ghostin tekeleet ovat osoittautuneet aivan suvereeneiksi kapistuksista plaanari valikoimasta. Pikkuplaanareilla saavutetaan muutama merkittävä etu verrattuna kelkkavetoon. Tähän olennaisena osana liittyy Lowrancen uusi structurescan 3D kaikuluotain -tähän lienee syytä palata erillisen jutun muodossa.

Mittakaloja on tullut lähes poikkeuksetta niin runsaasti että suurimman osan kaloista on voinut vapauttaa ja eräksi otettavat on ollut helppo valikoida esimerkiksi pahemmin kiinni olleista yksilöistä. Vapauteen olemme päästäneen myöskin kaikki vauraammat yksilöt, kolmen kilon kuhakin alkaa olemaan jo vähän turhan suuri ruokapöytään. Mikäli kalat aiotaan vapauttaa, tulee niitä mielestäni kohdella asianmukaisesti. Jos kala halutaan esimerkiksi kuvata, tulee se suorittaa pikaisesti siten että kala saadaan mahdollisimman nopeasti takaisin veteen. Mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista kierrättää kalaa jokaisen miehistön jäsenen sylissä poseeraamassa.

GÖS.

Vanajavesi on ollut niinikään uistelukohteena jossa olemme käyneet jokusia kertoja vetämässä Räppäreitä. Kuhien lisäksi sivusaaliina Vanajalta tulee lähes poikkeuksetta mukavan kokoisia ahvenia ja melko vauraitakin nenäkaloja joten jonkinlaisten perukkeiden käyttö on suositeltavaa.
Pienempi vene mahdollistaa helposti myöskin uusien kohteiden kartoituksen ja täytyy sanoa että hyviä kalavesiä Pirkanmaalla kyllä riittää -uusien järvien tutkiminen on mielenkiintoista ja sieltä saattaa joukosta löytyä huikeitakin kalapaikkoja.

Tärppiä odotellessa.




Helsinki Trolling Contest 2016

Matkasimme nyt jo neljännen kerran Helsingissä käytäviin Merilohenuistelun SM-kisoihin. Vuonna 2013 osallistuimme ensimmäisen kerran ko kisoihin ja tuolloin emme saaneet merkkiäkään lohista. Kaksi vuotta sitten karkuutimme harmittavasti kaksikin kalaa kilpailun aikana. Vuodelle 2015 asetimme tavoitteeksi saada ensimmäisen kisakalamme veneeseen ja tuolloin 65cm pikkulohi saatiinkin vihdoin puntarille saakka. Tälle vuodelle oli suunnitelmissa jatkaa nousujohdanteista matkaa.

Helsinki Trolling Contest 2016.

Ajelin torstai iltana uuteen kisakeskukseen joka sijaitsi nyt siis Herttoniemessä. Edelliseen Rajasaaressa sijainneeseen kisakeskukseen verrattuna paikka vaikutti heti kättelyssä huomattavasti viihtyisämmältä.
Kisakeskuksen välittömästä läheisyydestä löytyi kauppoja ja ravintoloita joten muutos parempaan suuntaan oli hyvinkin selkeä. Laituritilaa oli myös saatavilla erittäin hyvin josta isot plussat uudelle kisakeskukselle.

Laiturilta.

Perjantaina kisat alkoivat aamun kipparikokouksella jonka jälkeen siirryttiin merelle, kalastuksen sai aloittaa muistaakseni kello 09.00 jolloin mekin laskimme raksit veteen. Luotain lupaili hyvää mutta kummasti lohet, mikäli sellaisia vetoalueella oli, meidän pyytömme kiersivät.
Jossain kohtaa iltapäivällä saimme pienen lohen joka osoittautui kisamitan täyttäväksi. Myöhemmin punnituksessa lohi todettiin 66cm mittaiseksi. Kaikkiaan ensimmäisenä kisapäivänä puntarille tuotiin lohia 17 venekunnan toimesta.

Suomenlahden uistelijoiden tukikohdan laiturissa.

Toiseen kisapäivään herättiin Suomenlahden uistelijoiden tukikohdan laiturista aamu viideltä. Pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasimme merelle edellisen päivän tonteille. Kalastuksen oli saanut aloittaa jo 04.00 ja iso joukko veneitä olikin liikkeellä aamuvarhain.
Hinkkasimme sinnikkäästi edellisen päivän ottipaikkaa mutta lohihavaintoja emme kuitenkaan onnistuneet saamaan.
Kaloja kuului jonkin verran tulevan mutta mitään takavuosien kaltaista lohijuhlaa ei tänä vuonna Helsingin karkeloissa vietetty. Pääsääntöisesti kalat tuntuiva tulevan todella syvästä ja suurin osa taisi olla paikallista syönnöskalaa. Lauantaina lohia toi puntarille kaikkiaan 23 venekuntaa. Meidän venekunta oli yhdellä pienellä lohella lopputuloksissa sijalla 29.
Tulokset löytyvät kokonaisuudessaan oheisen linkin takaa:

http://ilmo.suomenlahdenuistelijat.net/tulokset/

Tavoitteet nousujohteisuudesta täyttyivät tanäkin vuonna, tosin tuo kisakalan 1cm pituuskasvu viime vuoteen verrattuna olisi voinut olla hivenen suurempikin -josko ensi vuonna lähdettäisiin tavoittelemaan sitä ensimmäistä +10kg kalaa Helsingin vesiltä.

Merilohikausi 2016 pistettiin perinteisesti pakettiin Helsingin kisojen myötä ja nyt ollaankin siirrytty kotivesille kuhakauden pariin.

Suomenlahden uistelijat Ry.

Helsingin vesillä enemmänkin uistelevien kannattaa ehdottomasti liittyä Suomenlahden uistelijoihin. Seuralla on mitä hienoin tukikohta Pihlajaluoto nimisessä saaressa Helsingin edustalla. Saaresta löytyy hyvät venelaiturit, iso päämökki sekä rantasauna. Suomenlahden uistelijoilla on myös oma laituri mantereen puolella joten seuran jäsenille löytyy kyllä hienot puitteet lohivesien ääreltä -suosittelen lämpimästi!

Pihlajaluodon tukikohta.

Käy lukemassa lisää seuran toiminnasta ja liity mukaan:

http://www.suomenlahdenuistelijat.net/

Dare to be different

Jo pidemmän aikaa on ollut tapana vetää niin sanottujen luottovehkeiden lisäksi aina jotakin uutta setissä, kalastettiinpa sitten kuhaa, järvilohta tai merilohta.
Merilohien päänmenoksi metsästettiin jo muutamia vuosia sitten erityisen isoja peltejä. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana on usko isoihin vieheisiin vahvistunut kuhan pyynnissä ja tätä samaa agendaa haluttiin lähteä toteuttamaan myös merellä. Markkinoilta ei oikeasti isoja peltejä löytynyt joten ne piti hankkia tilaustyönä.

Luottopelaaja.

Jo ensimmäisellä reissulla peltiin haksahti isoja lohia ja sittemmin on näitä aina ollut vedossa vähintäänkin muutama kappale luottopaikoilla vetosettiä. Yhdellä ja samalla yksilöllä on tilillään muutama suurlohi -tässä yhteydessä suurlohella tarkoitetaan vähintään 17,5kg painavaa yksilöä.
Tämäkään kevät ei tehnyt poikkeusta vaan kauden toistaiseksi suurin lohemme haksahti samaan yksilöön samalta paikalta kuin aiemminkin. Sittemmin isojen lohipeltien tarjonta on parantunut ja markkinoilta löytyy mm. Ismon Giant sekä Grizzlyn XXL.

Ruotsinlippu

Bornholmissa toimivaksi pyynnöksi osoittautui syvällä takiloissa isojen levyjen takana vedetty Westin haukikumi. Lohien syönnöksestä löytyi todella isoja kaloja ja tämä suuri haukikumi vastasi kokoluokaltaan noita löydöksiä. Ennakkoluulottomasti pyrstö poikki ja peräkoukuksi iso kolmihaara. Tällä rigauksella saatiin useita lohia noiden kolmen päivän aikana Bornholmin vesiltä.

Westin + Beckhold.

Viime syksynä kokeiltiin vetoperhoja järvellä ja samalla syntyi ajatus käyttää näitä myöskin merellä. Vetoperho ei ole mikään uusi keksintö mutta tänäpäivänä kuitenkin melko vähän käytetty pyytö.
Ahvenanmalla perhoa vedettiin muutamina päivinä 1-2 vavassa dodgerin kaverina. Yhtenä iltana rantamatalasta tätä yhdistelmää vietiin lujaa. Lohi veteli useampaan kertaan 600 jalkaa veneen taakse ja teetti meillä todella paljon töitä. Likipitäen tunnin kestäneen väsytyksen päätteeksi haavittin 12+ lohi veneeseen. Otteista päätellen luultiin etttä siiman päässä on ehdottomasti suurlohi -hyvä muistutus siitä että lohia on turha punnita siiman päähän.

Dodgeri ja vetoperho.

Triplatärpin yhteydessä samaa settiä vietiin toisenkin kerran ja usko vaan vahvistui näihinkin pyytöihin.

En usko että kokeilemalla kaikenlaista uutta löytää enään mitään viisasten kiveä millä kalahanat aukeaa lopullisesti. Uskon kuitenkin vakaasti että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Ennakkoluulottomalla asenteella voi kuitenkin oppia jotain uutta kaloista ja niiden käyttäytymisestä eri olosuhteissa -päämäärää tärkeämpi on usein se itse matka.

Åland 2016.

Jälleen on uusia virityksiä tulossa ison rapakon toiselta puolen ja kun lähetys löytää perille jatketaan harjoituksia taas muutamien uusien tuotteiden kanssa.
 

Isojen lohien Ahvenanmaa

Kuluvan vuoden perinteinen lohireissu suuntautui tällä kertaa Ahvenanmaalle Eckerön kärkeen. Kolme edellistä kevättä ollaan vietetty Hasslössä mutta nyt päätettiin vaihtelun vuoksi vaihtaa paikkaa. Edellisestä Ahvenanmaan vierailusta olikin kulunut jo viisi vuotta. Keväällä 2011 lohet olivat todella vähissä ja iso osa uistelijoista veti tyhjää, me onnistuimme tuolloin yhtenä päivänä saamaan +15kg lohen joka silloin kirjattiin venekuntamme ennätyskalaksi.

Lohitärppiä odotellessa.

Tälle reissulle lähdimme kokolailla tutulla kokoonpanolla mutta hieman eri reittejä. Samin venekunta päästeli ajamalla Vuosaaresta Eckeröön kun me turvauduimme perinteisempään lautta matkustamiseen Finnlinesin laivalla Naantalista Långnesiin. Finnlinesin matkat ovat muuten melko edullisia ja sisältävät ruuan laivalla -vahva suositus heidän palveluilleen.

A-maalle päästyämme hurautettiin Eckeröön kärkeen Degersandin leirintäalueelle josta vuokrasimme entuudestaan tutun mökin tukikohdaksemme. Perille päästyämme laskettiin vene satamaan ja tehtiin muita valmisteluja tulevaa viikkoa varten. Illalla nautittiin lohisoppaa jonka pääraaka-aineen Pilot8 miehistö hankki uistelusiirtymällä Maarianhminasta Eckeröön.

Degersandin laiturissa.

Seuraavana aamuna alkoi varsinaiset kalastelut ahvenanmerellä. Veneitä oli melko paljon vesillä ja suosituimmat perinteikkäät paikat ajoittain jopa ruuhkaisia. Suosiolla valuttiin hieman sivuun ja kartoitettiin alueita joissa tungosta olisi jatkossakin hieman vähemmän. Ensimmäiset kontaktit saatiin melko nopeasti mutta useampi kala pääsi meiltä karkuun. Kalaa tuntui olevan liikkeellä melko hyvin joten luottavaisin mielin jatkettiin kovaa yritystä. Lopulta saatiin ensimmäinen lohi veneeseen ja apina pois targalta -tästä oli hyvä jatkaa.

LAX.

Seuraavina päivinä kalastus jatkui mukavissa keleissä ja lohta tuntui edelleen olevan rajusti liikkeellä. Venekunnat lisääntyivät ja ajoittain ajo-linjoistaan piti luopua jotta liikenne vesillä sujuisi mutkattomasti. Ruuhkaisemmilla paikoilla piti väsytystilanteessa pyytää kanssa kalastajilta tilaa kun isot lohet roikkuivat kaukana veneen perässä. Pääsääntöisesti kommunikaatio tuntui pelaavan ja venekunnat väistelivät kiitettävästi niitä joissa oli tilanne päällä. Meilläkin muutamaankin otteeseen lohet olivat todella kaukana perässä ja hienosti muut kiersivät peräpeilimme mahdollisimman kaukaa. Muutamaan kertaan radiosta kuului kummia kun tilaa pyytäneelle vastattiin haistattelemalla -melko kummallista käytöstä.

Toimii.

Tiistai iltana tuuli alkoi voimistumaan ja keräsi voimiaan kun tultiin keskiviikkoon. Reissun ensimmäinen tuulipäivä jota lähdettiin viettämään Maarianhaminaan. Mukava päivä keskeytyi kun tuli tieto Eckeröstä että Degersandin laiturin kiinnityspisteitä on repeytynyt irti. Nopeasti pelipaikalle toteamaan tilanne ja samoin tein päätettiin siirtää veneet turvaan suojaisaan Torpin satamaan -onneksi mitään vakavampaa ei ehtinyt tapahtumaan ja laiturin korjaajakin saatiin paikalle.

Laituri liikkeellä.

Seuraavana päivänä kalastelut jatkuivat jälleen kun tuuli oli rauhoittunut  yön aikana. Kalastuksellisesti homma jatkui samaan tapaan ja lohikontakteja kertyi hyvää tahtia. Aamut tuntuivat olevan monasti syöntiaikaa ja iltapäivästä oli selkeästi hiljaisempi hetki. Iltaa kohden lohet jälleen aktivoituivat ja VHF.stä kantautui tasaisesti tietoa saaduista kaloista. Tyypillistä oli että hyvin usein kalat tulivat tupla- ja tripla tärpeistä. Isomuksia oli edelleen hyvin liikkeellä ja lähdöt sen mukaisia -maailmanluokan meininkiä!

Parempaa pukkaa.

Pari viimeistä päivää kalasteltiin vähän kovemmissa keleissä kun tuuli puhalteli 8-10m/s. Näissä lukemissa kalastus vielä onnistuu joskin päivän päätteeksi tietää kyllä vesillä olleensa. Aamusta vesillä oli hivenen rauhallisempaa kun monet venekunnat lähtivät kovempaan keliin vähän myöhemmin. Lohta oli edelleen alueella edellisten päivien tapaan.
Reissun kovin lähtö tuli viimeisenä päivänä kun vedettiin 47:lla. Plaanarin uloimmasta lähti ja kovaa lähtikin. Rulla tyhjeni yhtäsoittoa ja mitään ei oikein ollut tehtävissä. Vauhdit alas ja jarrua tasaisesti kireämmälle....ensimmäinen kerta kun 7000 kokoluokan dööristä loppuu lanka! -ensi keväänä targassa on sitten pykälää järeämmät kelat.

Isomukset liikkeellä.

Lohireissu onnistui erittäin hyvin ja kelit suosivat, yksi tuulipäivä pidemmällä reissulla on oikeastaan hyväksi niin pääsee miehistökin hetkeksi huilaamaan. Kalaa oli alueella koko reissun ajan todella hyvin. Oma taktiikka isompien lohien saamiseksi onnistui ainakin osittain todella hyvin -saatujen kalojen keskipaino oli melko juhlava.
Karkuutuksia tosin tuli myös roppakaupalla ja näihin on nyt lääkkeet mietinnässä.

Koukkunokka.

Kotimatkalle lähdettiin hyvillä mielin monta kokemusta rikkaampana.  Loma oli selvästi erittäinkin onnistunut kun työkoneen salasanaa joutui miettimään maanantaina hivenen normaalia pidempään.
Kiitokset mukana olleille ja kaikille vanhoille sekä uusille tuttavuuksille Degersandissa ja vesillä!

Kotia kohti.

Vakumoimaan

Vakuumikoneen hankinta on ollut pitkään mielessä mutta aina se on vaan siirtynyt. Useamman kerran on tullut koitettua tuttujen erilaisia koneita ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen laitteiden heikko toiminta. Oli siis selvää että konetta hankittaessa tulee panostaa laatuun.
Vakumointi on nykyaikaisin tapa säilyttää elintarvikkeet tuoreina. Vakumointi pidentää esimerkiksi pakastetun kalan säilyvyyttä huomattavasti. Samalla laitteella voidaan vakumoida esimerkiksi riistaa, marjoja ja ylipäätään kaikenlaista elintarviketta jonka säilyvyyttä halutaan parantaa.

Lohen pyrstöä vakuumiin.

Lava vakuumikoneista olen kuullut pelkästään hyvää ja samainen merkki näytti voittaneen jälleen Erä-lehden  1/2016 vakuumikonetestin. Kyseinen Lava V.300 Premium laite siis tilaukseen.

Laitteessa on tarkka paineen manometrinäyttö ja -0,94 barin alipaine. Premium mallissa on kaksinkertainen 340mm leveä hitsaussauma joka takaa tiiviin sauman vakumointiin.
Laite on äärimmäisen helppo käyttää ja mikä parasta sillä on 10 vuoden takuu.  Erittäin laadukkaan oloinen Saksalainen laite.

Valmista tuli.

Itse hankin laitteen vakuumikaupasta jonka löydät osoitteesta:

www.vakuumi.fi

Nettikaupan takana on Pohjolan Luonta ja Kala Oy joka on ainoa virallinen maahantuoja Lava laitteille. Vain heidän kauttaan maahantuotuun laitteeseen saa edelläkin mainitun 10 vuoden takuun. Heidän kauttaan löytyy kaikki tarvittavat varaosat ja valikoimissa on paljon muutakin aihepiiriin liittyvää tavaraa  -käy hmeessä tutustumassa tarjontaan.

Oheisen linkin takaa löytyy lyhyt video laitteen käytöstä:

https://www.youtube.com/watch?v=uOuVoaRFrn0&feature=youtu.be

Selkämerellä

Lohikausi kotivesillä starttaa normaalisti verkkaisesti toukokuun alkupuolella. Joka vuosi Porin edustalta saadaan jokusia isompia kaloja jo vapun tienoilla mutta tyypillisesti lohet ovat vielä paikallista pienemmän kalibeerin syönnöskalaa. Kuluva kevät on ollut poikkeuksellinen ja kalaa on kuulunut todella paljon jo huhtikuun alusta asti.

Selkämerelle.

Kulunut talvi oli leuto joka osaltaan selittää aikaisia hyviä saaliita selkämerellä. Lohikalat vaeltavat tyypillisesti eteläiselle itämerelle syönnöstämään talveksi ja tätä vaellusta ohjaa viettien lisäksi tietysti veden lämpötila ja saatavilla oleva ravinto. Osa kaloista on jäänyt syönnöstämään esimerkiksi Ahvenanmaan pohjoispuolelle. Muitakin syönnösalueita löytynee huomattavasti Bornholmin pääallasta lähempää. Olisiko poikkeuksellisen runsaan selkämeren saaliin yksi selittävä tekijä ylemmäs talvehtimaan jääneissä lohiparvissa vai onko ravintotilanne, tuulet ja lämpötilat yksinkertaisesti suotuisat jolloin syönnöslohet parveilevat aikaisemmin länsiviitan korkeudella  

Pilotti vesille.

Viime perjantaille lupaili mukavaa keliä joten lähdettiin kokeilemaan lohen ottia selkämerelle. Aamusta päästiin liikkeelle hieman tavanomaista myöhemmin ja pienten vastoinkäymisten jälkeen saatiin vieheet vetoon joskus ennen puoltapäivää. Vesillä oli paljon veneitä ja suosituimmilla paikoilla jopa ruuhkaa, tämän vuoksi katseltiinkin hieman rauhallisempia tontteja.  Keliolosuhteet olivat mitä parhaimmat  -aurinkoista ja mieto 4-5m/s etelätuuli lupasi hyvää ottikeliä.
Kamppeiden laskussa saatiin ensimmäinen lohikontakti joka päättyi kalan eduksi.
Päivän toinenkin kontakti lohen kanssa päättyi samointein meidän tappioksi mutta kolmas kerta toden sanoi.

Väsytystä.

Kunnon pitkäsoitto toiseksi uloimmasta plaanarista ja siimaa juoksi dööriltä reippaasti heti kättelyssä. Tovinaikaa kala päätti uida meitä vastaan kunnes taas päätyi vaihtamaan menosuuntaansa. Lohi kävi useasti ilmassa ja lähti monta kertaa pitkiin syöksyihin. Pikkuhiljaa kalaa otettiin kuitenkin sisään ja varmoin ottein haavilla laitojen paremmalle puolelle. Upea hopeanhohtoinen nousulohi pötkötti Pilothousen lattialla -tästä se taas alkaa kotimaan lohikausi!

Salmo salar.

Vetouisteluvenettä rakentamaan, osa 8

Viime keväänä hankittu vetovene tuli varusteltua tietysti heti ensitöiksi ennen edellisen kauden alkua. Valmistahan näistä laitteista tuskin koskaan tulee joten rakentelu jatkuu. Tälle keväälle ensimmäisenä päivitettiin, tai paremminkin lisättiin,  hieman elektroniikkaa.

Kevättalvella esitellyn Lowrance Strusture Scan 3D kaikuluotaimen anturi kiinnitettiin ensimmäisenä peräpeiliin. Peräpeiliin tehtiin 30mm nylonlevystä taustalevy joka kiinnitetiin tukevilla ruuveilla ja tiivisteaineilla. Structurescan anturi kiinnitettiin TM150 Chirpp-anturin kaveriksi hivenen tätä alemmaksi jotta kaikukeilaan ei tule häiritseviä pintoja aiheuttamaan heijastuksia.

Chirpp- ja Strusture Scan anturit.

 
Tänäkin keväänä erilaiset kaikuanturit ja niistä toisilleen mahdollisesti aiheutuvat häiriöt ovat puhuttaneet nettikeskusteluissa.
Samalla taajuudella toimivat anturit aiheuttavat hyvin suurella todennäköisyydellä häiriöitä vastaanotettuihin signaaleihin, näitä fysiikan lakeja ei voi edes vetouistelijat kumota. Eri taajuusalueella toimivien antureiden signaalit harvemmin aiheuttavat harmia toisilleen joten kannattaa selvittää nämä perusteet ennenkuin tekee reikiä peräpeiliin. Mahdollisia häiriöitä voi aiheutua myös veneen sähköjärjestelmästä, alhaisista jännitteistä, päätelaitteiden puutteellisesti EMC suunnittelusta jne.
Molempien antureiden johdot vietiin moottorikaivon laidasta sisään veneen ruumaan. Läpivienteinä tuttuja hyväksi havaittuja Scanstrutin vedenpitäviä malleja.

Kaikuluotaimen älyboksi kiinnitettiin Pilothousen ruumaan autopilotin NAC-1 älyboksin kaveriksi. Asennus ja johdotus on todella helppoa. Laitteelle tarvitaan tietysti sähkönsyöttö joka tulee varustaa oikean kokoisella sulakkeella. Structure anturilta tulee kaksi erillistä johdinta jotka tulee kytkeä niille varattuihin portteihin. Lopuksi boksi kytketään Ethernet verkkoon jonka kautta kuva välittyy kaikille halutuille ko. verkossa toimiville päätelaitteille.

Lowrance NAC-1 ja 3D StrustureScan.

Viime keväänä hankitun Lowrance GEN3 12 yhdistelmälaitteen kaveriksi tuli vastaava pykälää pienempi malli. Nyt kun käytössä tulee olemaan yhtä aikaa kolme eri kaikukuvaa kartan, tutkan, autopilotin jne lisäksi alkoi yksi näyttö tuntua liian pieneltä. Laite asennettiin RamMount varteen josta se on helposti ja nopeasti irrotettavissa muuhun käyttöön. Samaista näyttöä tullaan käyttämään kajakissa ja varmasti jigiveneessäkin joten tässä lyötiin kolme kärpästä yhdellä iskulla.

Lowrance GEN3 9 ja 12.

Autopilottia ohjaillaan GEN3 laitteen näytöltä mutta eniten käytetty päälle/pois kytkentä onnistuu myös punaisesta painonapista joka näkyy ylläolevassa kuvassa isomman plotterin oikean yläkulman ulkopuolella. Autopilottiin on saatavilla myöskin kaukosäädin joka tekee käyttämisestä vieläkin helpompaa. Kaukosäädin toimii bluetoothin välityksellä. Vastaanotin kytketään NMEA2000 verkkoon plug&play tyyppisesti jonka jälkeen se on valmis toimintaan. Itse kaukosäädin on todella näppärän kokoinen ja sen voi ripustaa huomaamattomasti vaikka kipparin kaulaan.

Bluetooth vastaanotin ja kauko-ohjain.

NMEA2000 verkkoon liitetään vielä jossain kohtia Lowrancen uusi Precision-9 kompassi. Kompassin sisäiset Solid-state anturit mittaavat jatkuvasti liikettä ja suuntaa yhdeksällä akselilla.